Koulutusrakenteiden joustamattomuus pitkittää siirtymävaihetta nuoruudesta aikuisuuteen

Aurélie Mary: The Illusion of the Prolongation of Youth. Transition to Adulthood among Finnish and French Female University Students. 2012, Tampere University Press & Finnish Youth Research Network/ Finnish Youth Research Society, publications 130. 

Ari Korhosen aiemmin Kommentissa ilmestynyt lukukokemus Käyttökirjallisuutta tuleville aikuisille: huomioita Young adult fiction -lajityypin suosiosta on mielenkiintoinen pohdinta ikuisuuskysymyksestä, joka on myös Aurélie Maryn väitöstyön ytimessä. Kyse on yhteiskunnan nuoriin kohdistamasta paineesta aikuistua ja siitä, millä tavalla kasvattaa aikuisuuteen. Muiden mielenkiintoisten havaintojen ohella Korhosen analyysi osoittaa mainiosti etenkin sen, kuinka ajatus aikuisuuteen kasvamisesta haastaa aina uuden sukupolven ratkaisemaan aikuisuuden ongelmaa.

Tutkimuksessaan kahden eurooppalaisen maan, Ranskan ja Suomen, nuorten aikuisten aikuistumisen olosuhteista, Aurélie Mary kyseenalaistaa siirtymävaiheen pitkittymisen nuorista itsestään lähtevänä ja jotenkin nuoruuteen kuuluvana ilmiönä. Tutkimuksessa ongelmaksi osoittautuu pikemminkin koulutusrakenteiden joustamattomuus ja yhteiskunnallisen tuen puute merkittävissä aikuisuuden siirtymävaiheissa.

Jo aiemman tutkimuksen perusteella on selvää, että etenkin koulutusta vastaavan palkkatyön puute estää korkeasti koulutettujen nuorten siirtymän työelämään, työhön ja siten myös aikuisuuteen. Tässä vertailevassa tutkimuksessa suomalaisittain on kuitenkin mielenkiintoista se, että työllistymistä näyttäisi tukevan nimenomaan suomalainen koulutuskäytäntö. Suomessa koulutus joustaa elämäntilanteen mukaan, ja työelämään siirrytään vaiheittain osana koulutusta. Siirtymän pitkittymisen sijaan työhön siirrytäänkin loppujen lopuksi jopa nopeammin kuin Ranskan hierarkkisemmassa järjestelmässä, jossa luennoilla näyttää olevan läsnäolovelvoite ja opinto-oikeus kiinnittyy lukuvuoden loppuun sijoittuviin välitutkintoihin. Epäonnistuneen tutkinnon voi siis uusia vasta seuraavan vuoden lopulla.

Ranskassa julkisrahoitteiseen yliopistoon on Maryn mukaan vapaa pääsy, joten opinnot voi aloittaa suoraan toiselta asteelta. Tutkintojen asteittaisen vaikeutumisen myötä karsinta sijoittuukin vasta opintojen loppuvaiheeseen. Maryn aineistossa myös koulutusalan vaihtaminen osoittautuu hankalaksi, sillä eri alojen opinnoilla ei voi korvata toisia. Lisäksi Ranskan korkeakoulujärjestelmä on eriytynyt toisaalta julkiseen yliopistolaitokseen, toisaalta pääsykoe- ja lukukausimaksujärjestelmällä suojattuihin korkeakouluihin. Toisaalla ovat arvostetut laitokset, joista siirtymä työmarkkinoille on taattu, toisaalla sellaiset, joilta työelämään siirtyminen on ongelmallista, koska yliopisto-opintojen katsotaan olevan liian teoreettisia suhteessa työelämään.

Tutkimusasetelmassa aikuisuutta katsotaan todennäköisesti hyvin samankaltaisessa asemassa olevan nuoren aikuisen näkökulmasta. Nuoruuden ohella tutkimuksessa on kuitenkin kyse nimenomaan nuorten naisten valinnoista, joten väitöstyönä haastateltavien joukon valikoitumista samoin kuin heidän koulutusala- ja muita valintojaan olisi siis ilman muuta pitänyt käsitellä perusteellisemmin nimenomaan naisten valintoina. Nyt naiseus suhteessa valintoihin tulee mukaan kuvaan vasta teoksen puolivälissä. Samoin jo otsikossa olisi tullut osoittaa, että tutkimus tarkastelee nimenomaan nuoria naisia ja (perheelliseksi) aikuiseksi naiseksi tulemisen kysymystä yhteiskunnallisena ilmiönä. Sosiologina olisin kaivannut myös hieman kriittisempää otetta tutkijan haastattelukysymyksiin ja kysymykseen korkeaa koulutusta tavoittelevan naisen suhteesta aikuisuuteen. Hämmästyttävää aineistossa onkin lähinnä se, kuinka kyseenalaistamatta monet tutkimuksen koulutetut nuoret naiset ovat hyväksyneet uusliberaalia hallintatapaa kannattelevan ajattelun ura- ja muiden valintojen yksilövastuusta.

Teos oli kuitenkin helppo lukea, erityisesti sujuvan kielen ja johdonmukaisen rakenteensa puolesta, joten sitä voi ilomielin suositella lukemistoksi etenkin ranskalaisesta kulttuurista ja koulutuksesta kiinnostuneille.

Sirkku Ranta
Kirjoittaja on itäsuomalainen sosiologi, jonka kiinnostuksen kohteita ovat aika, tieto ja ammattikasvatus.