Somalinuoret Suomessa ja Yhdysvalloissa

Suomessa selvästi suurin syrjäytymisvaara on somaliaa äidinkielenään puhuvilla nuorilla. 

Tilastokeskukselta kerättyjen erilaisten työssäkäyntitilastojen mukaan selvästi suurin syrjäytymisvaara Suomessa on somaliaa äidinkielenään puhuvilla nuorilla (YLE 2012). Syrjäytyneeksi tai ulkopuoliseksi määritellään nuori, joka ei ole töissä tai opiskele ja jolla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Toisaalta on myös huomioitava, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jossa myös noin kaksi kolmasosaa suomensomaleista asuu (Saari 2013), vieraskielisistä 15-29-vuotiaista nuorista niin sanottu ulkopuolisuuden tai syrjäytymisen uhka on suurinta espanjaa, italiaa ja ranskaa äidinkielenään puhuvilla. Opiskelun ja työelämän ulkopuolella olevien somalinuorten prosenttiosuus on edellä mainittuja ryhmiä pienempi ja samaa tasoa saksaa äidinkielenään puhuvien nuorten kanssa. (Myrskylä 2012.) Koska somalit ovat edellä mainittuja kieliryhmiä selvästi suurempi ryhmä, on kyseessä kuitenkin iso yhteiskunnallinen haaste, tulkittiinpa syrjäytymiselle määritettyjä perusteita mistä näkökulmasta ja kuinka kriittisesti tahansa. Somaleiden haasteet eivät johdu yksinomaan kantasuomalaisista tai suomalaisen yhteiskunnan rakenteista, vaan somaliyhteisöllä itsellään on paljon vastuuta integroitumisen edistämisessä.

Somalit ovat ainoa ryhmä Suomessa, jossa yhdistyy kolme monelle ylitsepääsemätöntä ulottuvuutta: heihin yhdistetään turvapaikka- ja pakolaistausta, he ovat mustia ja he ovat muslimeja. Yhdysvalloissa integroituminen on tästä lähtökohdasta katsottuna paljon helpompaa. Kun koko yhteiskunta on rakentunut maahanmuutolle ja uskonnon vapaudelle ja sittemmin vahvalle rasismin vastustamiselle ja mustien oikeuksien ajamiselle, musta somalimuslimi ei erotu joukosta. Esimerkiksi nuorten somaleiden ongelmat ovat kuitenkin monella tavalla samanlaisia kuin Suomessa, osin paljon pahempia: uhka terroristeiksi värvättävistä nuorista on edelleen aivan eri luokkaa kuin Suomessa. Erityisesti somaliyhteisö Suomessa on toiminut aktiivisesti nuorten radikalisoitumisen estämiseksi (HS 2014).

Vaikka monietnisyys ja -uskonnollisuus ovat arkipäivää ja kiinteä osa monikansallista identiteettiä Yhdysvalloissa, esimerkiksi Minnesotan osavaltiossa monet somalinuorten jengit käyvät etnisiä kiistoja latinoiden tai afroamerikkalaisten jengien välillä. Kokonaisuutena somaleiden kansallisuus ja etninen identiteetti eivät kuitenkaan ole niin tikun nokassa kuin Suomessa. Jos joku yksittäinen somali töppää, koko etnistä ryhmää ei leimata.  Varsinkin Minnesotassa on myös onnistuttu vahvan kaksoisidentiteetin luomisessa: amerikansomali voi olla ylpeä sekä amerikkalaisuudestaan että somalitaustastaan, suomensomalin pitää perustella ja oikeuttaa olemassaolonsa Suomessa. Minnesotan somaliyhteisössä on myös enemmän positiivisia esikuvia menestyvinä yrittäjinä, yliopiston professoreina, ja poliittisina vaikuttajina kuin Suomessa. Tämä luo positiivista uskoa ja kierrettä sekä ylpeyttä omasta taustasta. Suomessakin on paljon viitteitä vastaavasta vaikka kehitys onkin ollut hitaampaa.

Yhdysvalloissa on pakko tehdä töitä, muuten maassa ei voi oleskella laillisesti pitkään. Pohjoismainen sosiaaliturva passivoi niitä somaleja, jotka eivät pääse töihin, mutta jotka eivät myöskään tarvitse elääkseen enempää rahaa. Ratkaisu haasteeseen ei kuitenkaan voi olla se, että suomalaista sosiaaliturvaa ryhdytään yleisesti heikentämään. Sosiaaliturvan paikoittainen passivoiva vaikutus ja kannustinloukut koskettavat ihan kaikkia Suomessa asuvia (ja osin Suomen ulkopuolella asuvia). Yhdysvaltojen kaltainen järjestelmä nostaa maahanmuuttajien työllisyysastetta, mutta luo myös valtavia ihmisoikeus- ja tasa-arvo-ongelmia, kuten ihmisryhmiä, jotka tekevät useita matalapalkkatöitä yhtä aikaa, mutta elävät silti köyhyysrajan alapuolella. Järjestelmä kannattelee myös laittomien maassa olijoiden varassa kasvavan harmaan talouden nousua. Pohjoismaiden kaltaisessa yhteiskuntajärjestelmässä ja -sopimuksessa on haluttu irtisanoutua tällaisen epätasa-arvon ja epäoikeudenmukaisuuden synnyttämisestä ja siitä pitäisi kaikkien olla ylpeitä.

Suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän yksi suuri valuvika tällä hetkellä on siinä, että monesti työn vastaanottaminen ei ole kannustavaa eikä joustavaa. Somaleiden kohdalla sosiaaliturvan varassa elämiseen vaikuttavat samat asiat, kuin monen kantaväestöönkin kuuluvan nuoren kohdalla: niin sanottuja entry level -työpaikkoja, joihin ei vaadita koulutusta, ei ole tarjolla niin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Nuorisotakuuseen liitettyjen oppisopimuspaikkojen ja harjoittelupaikkojen lisääminen ja tukeminen ja sanssikortin vahvempi hyödyntäminen auttaisivat varmasti monia nuoria, myös somaleja. Myös kotouttamispalveluita pitäisi kehittää ja arvioida uudelleen ja kiinnittää enemmän huomiota esimerkiksi kulttuuristen välimatkojen yhteensovittamiseen sekä työllistymismahdollisuuksien ja yrittäjyyden tukemiseen.

Jussi Ronkainen
Kirjoittaja on Mikkelin ammattikorkeakoulun nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenian johtaja. Itä-Suomen yliopisto ja Mikkelin ammattikorkeakoulu toteuttavat tällä hetkellä Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimushanketta (2012-2016), jossa vertaillaan somaleiden kansalaisuutta Suomessa ja Minnesotassa.


Lähteet:

 
Myrskylä, Pekka (2012) Maahanmuutto ja nuorten syrjäytymisriskit pääkaupunkiseudulla, Kvartti 2/2012, Helsingin kaupungin tietokeskus. 
 
Saari, Matti (2013) Maahanmuuttajakeskittymiä on muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla, Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus 3/2013: Vähemmistöt.