Nuoren prekariaatin vaatimukset

Pelkästään työlle eläminen kuihduttaa sekä taiteellisen että poliittisen luovuuden.

Nuorisotutkimuspäivät 2013 Helsingissä Tieteiden talolla 6.11.2013.

Raportti "Youth and precarity" ‑pienryhmän keskustelusta (panelistit Guy Standing ja Juha Siltala, pj. Leena Suurpää).

Työryhmän keskustelu alkoi Guy Standingin puheenvuorolla, jossa hän kutsui keskustelijoita pohtimaan prekariaatin oikeuksien julistusta. Standingilta on tammikuussa 2014 ilmestymässä aiheesta kirja, jossa hän kuvaa 29 prekariaatin vaatimusta. Nämä vaatimukset eroavat merkittävästi teollisen proletariaatin sata vuotta sitten esittämistä vaatimuksista. Erityisesti nuoreen prekariaattiin vaikuttavana asiana Standing nosti esiin työnhaussa tehtävän palkattoman työn. Hakijoille työläät ja monivaiheiset rekrytointikäytännöt vievät merkittävän määrän työaikaa, jota ei noteerata missään. Tämä koskee jopa aloja, joilla on tilastollisesti kaikkein helpointa työllistyä. Standing vaati uudenlaista työn tilastointia, joka ottaisi huomioon ihmisten esimerkiksi työn hakuun, sosiaaliturvabyrokratiaan, kouluttautumiseen ja verkostoitumiseen käyttämän ajan.

Juha Siltala kommentoi Standingin ajatuksia arvioimalla, miten prekarisaatio muistuttaa paluuta 150 vuoden takaiseen työjärjestykseen, jossa päivätyötä tekevien työstä maksettiin palkka pääasiassa tunneittain, ei pidemmissä jaksoissa. Tämä käytäntö väistyi 1800-luvun loppupuolelta alkaen ennen muuta kollektiivisen sopimustoiminnan seurauksena. Säännöllinen kokoaikainen kuukausipalkkatyö näyttää nykynäkökulmasta olleen historiallinen poikkeus, jonka kesto oli viidestäkymmenestä sataan vuotta. Suomessa keskiluokan nuoret uskovat edelleen koulutuksen voimaan, vaikka työmarkkinat ovat muuttuneet ja akateeminen pätkätyö on lisääntynyt voimakkaasti. Kaikkialla maailmassa palkkojen osuus bruttokansantuotteesta on pienentynyt ja erityisesti koulutetut työntekijät ovat menettäneet aiemman itsenäisyytensä. Siltala piti radikaalina erityisesti sitä, miten Standing korostaa ihmisten oikeutta yksityisyyteen ja autonomiaan. Kouluttautumista motivoi oman autonomian menettämisen pelko ja riippuvuuden välttämiseksi ollaan valmiita tekemään vaikka ilmaista työtä.

Siltalan mukaan työmarkkinoilla koettu epäoikeudenmukaisuus voi johtaa kolmeen erilaiseen liittoumaan. Ultrarikkaiden ja prekariaatin populistinen liittoutuminen julkista sektoria ja vanhanmallisilla työmarkkinoilla vielä olevia vastaan johtaisi hyvinvointivaltion tuhoamiseen tarpeettomana. Toisena vaihtoehtona hän näki rikkaiden ja keskiluokan liittoutumisen omien etujensa puolesta prekariaattia ja köyhiä vastaan. Optimistisin poliittisen liittolaisuuden vaihtoehto olisi Siltalan mukaan keskiluokan ja prekariaatin liitto. Koska prekarisaatio uhkaa jokaista omalla työllään elävää, keskiluokka voi löytää solidaarisuuden prekariaatin kanssa muuttuvilla työmarkkinoilla.

Keskustelussa nostettiin esiin ajanhallinnan merkitys. Monissa töissä työaika vaikuttaa olevan loputon ja työntekijöiltä vaaditaan jatkuvaa käytettävissä oloa. Tämä muuttaa myös yksityisen ja julkisen välistä suhdetta. Siltala kommentoi, että nuoret vaativat edelleen selkeää rajaa työ- ja vapaa-ajan välille, vaikka työn tekemisen ajat ja paikat ovat hämärtyneet. Oikeuden olla tavoittamattomissa pitäisi olla jokaiselle kuuluva perusoikeus. Standing kommentoi, että jos vielä 1900-luvulla sekä elämä että yksittäinen päivä jakautuivat selkeisiin ja nimettäviin ajanjaksoihin, nyt myös aika on jakautunut uudelleen yhä pienempiin osiin ja työ ja vapaa jaksotetaan eri tavalla kuin ennen. Tästä seuraa myös mielen prekarisaatio, jossa on epäselvää, mikä tehtävä olisi kulloinkin tärkein.

Standingin mukaan uudet työn muodot kehittyvät niin nopeasti, että nyt työtä teoretisoivat saattavat erehtyä pahasti. Erityisesti pilvipalveluiden kautta verkossa tehtävä joukkoistettu työ saattaa mahdollistaa työn pilkkomisen ja siirtämisen maasta toiseen siten, että vain työ siirtyy, työntekijä ei. Miljoonat tarjoavat työtään muuttamatta itse. Tästä seuraisi palkkojen lasku rikkaissa maissa.

Keskustelussa otettiin esiin myös erilaiset yhteiset resurssit (engl. commons). Julkista tilaa tarvitaan sekä konkreettisesti että metaforaisesti tilana, jossa voi olla ihminen ja kansalainen sen sijaan, että olisi vain työntekijä ja kuluttaja. Siltala kommentoi, että haave omasta maasta on ollut työväestölle historiallisesti keskeinen, ja yksi osa työvoiman hallintaa on ollut pakottaminen liikkuvuuteen. Siltala kysyi, miten voisi kääntää oman tilan tarpeen pois keskiluokkaisesta yksityistä ja turvaa painottavasta siihen, että se toimisi pääoman valtaa vastaan. Standingin mukaan tarvitaan myös toimia joutilaan ajan lisäämiseksi. Pelkästään työlle eläminen kuihduttaa sekä taiteellisen että poliittisen luovuuden, koska silloin ei jää tarpeeksi aikaa tähän tarvittavalle joutilaisuudelle. Perustulo olisi yksi sellainen järjestely, joka vapauttaisi aikaa myös taiteelle ja luovuudelle ja antaisi ihmisille mahdollisuuksia päättää omasta ajankäytöstään.

Riikka Taavetti
vs. järjestösihteeri, Nuorisotutkimusseura

Muut työryhmäraportit:

Mika Pietilä: Luokkapudokkaat ja julma koneisto ("Prekaari työ ja nuoret" ‑pienryhmä)

Jonna Koivuniemi: Vastavuoroisuuden maailmanlaajuiset ja paikalliset jännitteet ("Globaali oikeudenmukaisuus ja sukupolvet" -pienryhmä)
 
Kati Suhonen: Vallankumous mielissä: kohti kestävää taloudellista kehitystä ("Ekonomia, ekologia ja sukupolvet" -pienryhmä)