Lapsilta taloutta oppimassa

Minna Ruckenstein: Lapsuus ja talous. Gaudeamus 2013

Uuden ajan länsimaisessa lapsuuskäsityksessä lapset on erotettu rahataloudesta. Heidät on haluttu sulkea ydinperheen ja kasvatusinstituutioiden suojaamaan lapsuuden maailmaan. Kuitenkin lapsuus ja talous liittyvät mielenkiintoisilla tavoilla toisiinsa, ja lapset yrittävät innokkaasti ja ennakkoluulottomasti osallistua taloudelliseen toimintaan. Lasten taloudellista lähestymistapaa tutkimalla voimme purkaa perinteisen talousajattelun yksipuolisuuksia, ymmärtää markkinataloutta paremmin ja kehittää sitä vastaamaan monipuolisemmalla tavalla tulevaisuuden haasteisiin. Näin esittää kulttuuriantropologi Minna Ruckenstein kirjassaan Lapsuus ja talous, joka perustuu hänen Helsingin yliopistossa vuonna 2009 pitämäänsä, lapsuutta ja taloutta käsittelevää kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta esitelleeseen luentosarjaan.

Lasten roolit taloudessa: tuotanto, kulutus, jakelu

Kirjan ensimmäiset luvut esittelevät lasten eri aikoina vaihdellutta roolia taloudellisessa tuotannossa. 1800-luvulta alkaen lapsityö on yleensä tuomittu moralisoivaan sävyyn, mutta monissa oloissa palkkatyö näyttää olevan lapsille mieluisampi ja hyödyllisempi vaihtoehto kuin vaikkapa heikkotasoinen koulutus. Tutkimusten mukaan köyhien maiden lapset pyrkivät usein vaarallisempiin töihin kuin vanhemmat haluaisivat lasten menevän, jos nämä työt ovat itsenäisempiä ja paremmin palkattuja. Rikkaissa maissa tietoverkot avaavat lapsille uudenlaisia mahdollisuuksia ansaita rahaa ”mikrotyöllä”, esim. koodaamalla sisältöä peleihin, kääntämällä twitter-viestejä, kauppaamalla keräilyesineitä tai osallistumalla tuotekehityshaastatteluihin.

Seuraavissa luvuissa käsitellään 1900-luvulla itsenäiseksi markkinoinnin kohteeksi noussutta ”kuluttajalasta” ja vanhempien vaihtelevaa suhdetta lasten kulutukseen.

 Viimeisenä, ehkä teoreettisesti kiinnostavimpana taloudellisen toiminnan alueena pohditaan jakelua, tässä kirjassa siis hyödykkeiden kiertoa lasten välillä ja näin syntyviä sosiaalisia suhteita. Ruckensteinin mukaan lapset ymmärtävät hyvin aikuisten maailman modernit taloudelliset lainalaisuudet, mutta saattavat itse toimia erilaisilla periaatteilla, esimerkiksi Marcel Maussin kuvaaman antropologisen vastavuoroisuuden logiikan mukaan.

Kriittinen tutkimus sukupolvijärjestelmää purkamassa?

Ruckenstein suhtautuu kriittisesti ”sukupolvijärjestelmään” ja sen tuottamaan ”lapsuuden” kategoriaan. Talouteen hän suhtautuu paljon myönteisemmin, raha tekee lapsista ja aikuisista tasavertaisempia. Talouden tarkastelun ohella hän analysoi myös monia rahatalouteen kuulumattomia ilmiöitä ”tuotannon” ja ”arvonluonnin” tapaisilla taloudellisilla käsitteillä (esimerkiksi ”lapsuutta tuotetaan”). Pätevimpänä lapsia koskevan tiedon tuottajana Ruckenstein pitää ”etnografista tutkimusta”. Kasvatustiede tai kehityspsykologia sen sijaan ovat sukupolvijärjestelmän pönkittäjiä.

Kirjallisuutta läpikäydessään Ruckenstein esittelee keskenään eri mieltä olevia kirjoittajia ilmaisematta välttämättä omaa kantansa. Hän kuitenkin torjuu eksplisiittisesti Bourdieun käsityksen köyhistä ”mielikuvituksettomina kohtaloon alistujina”. Toisessa kohdassa, jossa Ruckenstein toteaa, että kulutushaluja ei tule tuomita niiden mahdollisen rajattomuuden ja kyltymättömyyden takia, hän viittaa hyväksyvästi Deleuzen ja Guattarin käsitykseen ”halusta” luovana ja ihmisiä yhdistävänä voimana.

Pieniä subjektiivisia huomautuksia kirjasta

Kirjassa on loppuviitteet. Alaviitteet olisivat säästäneet paljon edestakaista selaamista. En ole kovin innostunut kirjassa käytetyistä erillisistä tietolaatikoista, mutta jotkut lukijat oletettavasti pitävät niistä. Minua eivät myöskään miellytä sellaiset lennokkaat lukujen tai kappaleiden nimet kuin ”Traaginen matka vanhemmuuteen”, ”Halujen hallitsijat” tai ”Kieltäymyksen nautinnollisuus”.

Takakansitekstin mukaan Ruckensteinin kirja ”sopii niin lapsialojen ammattilaisille kuin markkinatalouden kriitikoillekin”. Nämä luonnehdinnat saivat minut epäröimään kirjaan tarttumista. Olisin ehkä itse maininnut, että kirjassa on paljon sellaisia kiinnostavia huomioita viikkorahoista, ostoksilla käymisestä, syntymäpäivälahjoista, tavaroiden lainaamisesta yms., joiden luulisi kiinnostavan keitä tahansa lapsiperheiden vanhempia.

Kari Forsström
Kirjoittaja on FM ja teologian ylioppilas.