Vapaus on edelleen suuri vankila

Alexandra Salmela: 27 eli kuolema tekee taiteilijan
Teos, 2010.

Eri viestimissä paheksutaan nykyään jatkuvasti sitä, että nuoret haluavat nauttia elämästään ja varsinkin työnteosta. Ennen vanhaan työstä sai kuulemma elantonsa, ja nyt me isänmaan toivot kehtaamme vaatia työnantajilta oikeuksiamme. Uskaltavatpa jotkut meistä jättää oikeat työt tekemättä ja haihatella puolet elämästään jotain suurempaa ja parempaa. Konservatiivinen keski-ikän ylittänyt sukupolvi ei voi ymmärtää, jos vielä 27-vuotiaana on vailla työtä, koulutusta ja avioliittoa: ”Missä ovat perusarvot, ja voi voi kun ei tuosta meidänkään tytöstä tullut yhtään mitään, mikä sen kasvatuksessa meni pieleen?”

Olen syntynyt 1987. Minulle on koko ikäni toitotettu, että sukupolvellani on mahdollisuuksia mihin tahansa. Niinpä suuntauduin kulttuurialalle nuoresta pitäen, tein omia videoita jo peruskouluiässä. Valitettavasti maailma on muuttunut, ja valinnan vapaus kaventuu. Välillä töitä on, välillä ei. Pätkätöissä kituuttamalla voi menettää fyysisen ja psyykkisen terveytensä. Pienenevien palkkojen, lisääntyvien työmäärien ja elintasokustannusten nousun takia esimerkiksi osa-aikainen kaupan kassa joutuu hakemaan orjapalkkansa lisäksi toimeentulotukea sosiaalivirastosta. Tee työ, saa palkka, huomaa ettei se riitä, täytä lappuja, juokse virastoissa ennen tai jälkeen työajan, odota arvonnan tulosta. Joko et saa riittävää summaa tai se jää kokonaan saamatta, jätä vuokra maksamatta tai ole syömättä kuukauden loppupäivät.
 
Samassa asemassa on Alexandra Salmelan (s. 1980) esikoisteoksen 27 eli kuolema tekee taitelijan päähenkilö Angie, prahalainen kirjallisuuden opiskelija. Angie on turhautunut. Hän haluaa breikata heti nyt välittömästi, mutta läpimurtokirja ei ota syntyäkseen. Kuten minä, myös Angie on ihaillut rocktähtiä ja muita oman tiensä kulkijoita hyvin nuoresta iästä alkaen. Angien ihailemat Kurt Cobain, Janis Joplin, Jimi Hendrix ja Jim Morrison olivat kuollessaan 27-vuotiaita, mutta he ovat jääneet elämään uskomattomien saavutustensa vuoksi. Jokainen oli saavuttanut kansainvälisen läpimurron nuorena, jokaisen kuolema oli onnettomuus tai itsemurha. Angien lanka on alkanut palaa 27-vuotissyntymäpäivänä: hänellä on enää vuosi aikaa luoda jotain suurta ja kuolla tai hän päätyy nollien joukkoon.
 
Naiivi Angie lähtee Suomeen karkuun aikuistumiseen painostavia perhettään. Sukupolvien törmäyskurssi tsekkiläisessä ja suomalaisessa kodissa näyttää hämmentävän samanlaiselta.
 
”Hanki kunnon työpaikka, käy koulut loppuun, ota mies, tee lapsia”, kuuluu ohjeistus vanhempien suista. Angien tapaiselle nuorelle, ideoita täynnä olevalle humanistille on kuitenkin järkevämpää keskittää energiansa pariksi vuodeksi kirjan kirjoittamiseen. Kun ei ole rikkaita vanhempia, joutuu juoksemaan virastoissa kerjuulla, mutta aikaa ja innostusta luomiseen säästyy joka tapauksessa. Onnistumisesta tuleva palkkio on sitenkin suurempi kuin työelämään sopeutumisesta saatava rahallinen korvaus. Sanoohan rahamaailman eliittikin, että Suomen hyvinvointi on kiinni uusista luovista ideoista. Pelkkä puu ja puhelin eivät enää elätä.
 
Terve järki pitää huolen siitä, että ne joiden tuotokset eivät koskaan valmistu tai joiden paukut eivät yksinkertaisesti riitä menestymään luovalla työllä, tajuvat ajan myötä hakeutua uudelleenkoulutukseen ja työelämään jotain muuta kautta. Kuka todella haluaisi kitkutella monta vuotta työkkärin ja sossun avustuksilla? On kapeakatseista joiltain vanhemmilta ja viisaammilta ajattelijoilta väittää luovuuteen keskittyvää nuorta laiskaksi siivelläeläjäksi. Perimmäinen syy on se, että meidät 1980-luvulla syntyneet on kasvatettu uskomaan mahdollisuuksimme: saamme tehdä ja kokeilla mitä haluamme.
 
”Usko unelmiin”, on laulanut moni laulaja ja runoillut runoilija. Vain ne jotka uskovat ja jaksavat yrittää, saavuttavat haluamansa. Angien kohtalo jäi avoimeksi, mutta Suomen maaseudulla viettämänsä vuoden aikana hän koki niin suuren henkisen kasvupyrähdyksen, että sen jälkeen uskon hänen pystyvän mihin tahansa.
 
Anita Hartikainen
Kirjoittaja on 23-vuotias free lancer-toimittaja ja kulttuurialan pätkätyöläinen.