Surullisia elämänalkuja

Jouko Halmekoski: Orjamarkkinat. Huutolaislasten kohtaloita Suomessa
Ajatus Kirjat, 2010.

Jouko Halmekosken Orjamarkkinat – Huutolaislasten kohtaloita Suomessa kokoaa yhteen 25 erilaista huutolaistarinaa. Halmekoski on tehnyt tärkeää työtä kootessaan yhteen Suomessa 1900-luvulla huutokaupattujen lasten tarinoita. Köyhien lasten huutokauppaaminen kiellettiin maassamme vasta 1920-luvulla, mutta kirjassa kerrotaan köyhien perheiden lasten myynnistä vielä parikymmentä vuotta myöhemmin. Käytännössä huutolaislapset olivat huokeaa työvoimaa, jonka sai käyttöönsä huutokaupassa alimman hoitotarjouksen tehnyt talo. Huutolaiskauppa oli sen ajan sosiaalihuoltoa konkreettisimmillaan.
 
Valitettavasti lukukokemusta haittaa kehno ja suorastaan laiska toimitustyö. Kirjan johdantolukua on paikoitellen jopa erittäin hankala lukea tekstin keskeneräisyyden vuoksi. Myöskään tarinoilla ei ole yhtäläistä pituutta, rakennetta eikä tyyliä. Kertomuksia lukiessa ei aina voi tietää kuka tarinaa kertoo, ja kertoja saattaa vaihtua epämääräisesti samankin tarinan aikana. Kieli on tönkköä, täynnä kuluneita sananparsia ja huonosti kirjoitettua. Ikävä kyllä vaikuttaakin siltä, että kirjaa tehtäessä puhti on loppunut kesken ja teksti on hätäisesti rykäisty kasaan litteroiduista haastatteluista. Pienelläkin toimituksellisella työllä kirjasta olisi saanut huomattavasti paremman ja toimivamman lukukokemuksen. Sen olisivat kertomuksen henkilöt ja aihe itsessään ansainneet.
 
Kirja ei kuitenkaan ole missään nimessä turha suurista toimituksellisista puutteistaan huolimatta. Sen sivuilta välittyvät surulliset kohtalot olisivat nykyään valtion ja kunnan sosiaalipoliittisilla tuilla ja palveluilla vältettävissä. Tässä mielessä se myös muistuttaa hyvinvointivaltion pelastamisen ajankohtaisuudesta. Lisäksi se sai minut tajuamaan, miten vasta suhteellisen vähän aikaa sitten Suomi oli samassa tilanteessa kuin nykyiset vähemmän kehittyneet valtiot.
 
Vaikka tarinat ovat erilaisia, löytyy niiden taustalta samanlaisia ongelmia. Köyhyys ja huono-osaisuus periytyivät jo tuolloin vanhemmilta lapsille. Eräässäkin kirjan kertomuksessa huutolaisuus kulkee lapsuuskokemuksena sukupolvelta toiseen aina kolmanteen polveen asti. Kertomukset koostuvat ikävästä, häpeästä, systemaattisesta väkivallasta ja puutteesta. Onneksi kirjaan on myös valikoitunut onnellisimpiakin huutolaiskuvauksia.
 
Halmekosken kirjan pääosassa ovat huutolaislasten tarinat ja elämänvaiheet. Olisin kuitenkin kaivannut teokseen vahvempaa selittävää ja taustoittavaa otetta. Lukijana kaipasin enemmän tietoa huutolaislasten määristä, muista tuon ajan sosiaalipoliittisista toimista ja yhteiskuntarakenteesta yleensä. Nyt kirjan, jo takakannekassakin luvatut, sydäntä särkevät tarinat jäävät irrallisiksi, kun niitä ei sidota mihinkään historialliseen ja yhteiskunnalliseen aikaan ja perinteeseen.
 
Kyösti Hagert
Kirjoittaja työskentelee toimittajana ja viimeistelee puheviestinnän opintojaan Jyväskylään yliopistoon.