Pentinkulman pojat eksyksissä

Täällä Pohjantähden alla 2011 -näytelmä (Suomen Kansallisteatteri) kertoo kahden ohjaajan pyrkimyksestä tuoda Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanitrilogia näytelmäksi nykyaikaan. Lopputuloksena syntyy tutkimusmatka suomalaisuuteen, ja varsinkin suomalaiseen mieheen. Näytelmä alkaa tietysti suosta, kuokasta – ja Jussista, mutta päättyy kysymykseen tulevaisuudesta.

Näytelmä muodostuu erillisistä kohtauksista, joita teoksen ohjaajia esittävien näyttelijöiden käymät keskustelut ja pohdinnat silloittavat. Vaikka punaisena lankana kulkeekin Linnan romaani, on aihe tuotu nykypäivän Suomeen. Näytelmä tapahtuu osittain videona, sillä elävää kuvaa lähetetään näyttämölle niin teatterin työhuoneista kuin näyttämöllä olevan asuntovaunun sisältäkin. Osa materiaalista on kuvattu aikaisemmin maaseudulta, jossa on käyty haastattelemassa maanviljelijöitä ja kuvaamassa tuulen tuivertamaa viljapeltoa. Nykyaikaa näytelmässä kuvaa myös kouluksi muutettu nakkikioski. Kansallisteatterissa esitettävän näytelmän ovat ohjanneet Mika Myllyaho ja Saana Lavaste. Rooleissa nähdään muun muassa Elina Knihtilä ja Kristo Salminen ohjaajina, Taisto Reimaluoto Jussi Koskelana ja Pirjo Määttä tämän vaimona Almana.

Näytelmä nostaa esille nykypäivän miehisyyden ongelman Tuukka Huttusen esittämän Aleksi Koskelan kautta. Kun Linnan teoksessa Koskelan kolme veljestä jakoivat miesten roolit keskenään, on nykymiehen kyettävä näyttelemään kaikki roolit yksin. On oltava valmis puolustaman perhettä ja maata kuten Akseli, on kyettävä vitsailemaan ja flirttailemaan kuin Aku ja on oltava herkkä ja ymmärtäväinen kuten Aleksi. Täällä Pohjantähden alla -kirjan Aleksi on alusta alkaen tuomittu kuolemaan – kaatumaan saappaat jalassa. Huttunen on näytellyt Aleksia jo kolmessa eri projektissa, joten hän on sopiva mies kertomaan, ettei saman kaavan toistaminen enää huvita. Aleksi on väsynyt taistelemaan ja kuolemaan. Kukaan ei kuitenkaan tunnu olevan valmis kuuntelemaan tai edes huomaamaan, ettei miehellä ole kaikki kunnossa. Mitä tapahtuu, jos mies ei yksinkertaisesti enää jaksa?

Ennen kaikkea Täällä Pohjantähden alla 2011 kysyy, mistä nykypäivän pojat saavat miehen mallin. Näytelmässä isä uppoaa yhä syvemmälle talon rakentamiseen, murtuu lopulta stressin alla ja lyö vaimoaan. Ahtaissa koululuokissa vallitsee vahvimman laki, eikä edes opettaja ole turvassa väkivallalta. Aleksi Koskela on eksyksissä niissä vaatimuksissa, joita yhteiskunta, työ ja perhe hänelle esittävät. Samalla kun näytelmä purkaa miehisyyden mittareita, se ironisoi ja tuomitsee bussikaistaa ökyautollaan ajavan miehen, joka pitää itseään luomakunnan kruununa. Jussi Koskela puolestaan kulkee läpi näytelmän eksyksissä ja kotiin kaivaten, taistelussa kuolleita poikiaan surren. Ääripäiden väliltä ei tunnu löytyvän keskitietä, jota pitkin nykyajan nuori mies voisi kulkea.

Pentinkulma nousee näytelmässä lähes myyttiseksi paikaksi, jota suomalainen mies yrittää tavoittaa. Pentinkulma voi olla maatila, joka on siirtynyt suvussa jo 500 vuotta, tai se voi olla haave omasta hartiavoimin rakennetusta omakotitalosta. Omaa Pentinkulmaansa etsii myös 1980-luvun karavaanari, joka vetää asuntovaunuaan hitaasti kohti merta. Mikä sitten olisi 2000-luvun miehen Pentinkulma? Puuttuuko miehiltä nykyään unelma, johon upottaa työtunteja tietäen, että kaikki koituu omaksi ja perheen hyödyksi? Vaikka ei Pentinkulmakaan ole koskaan ollut turvassa muiden haluilta. Kun alkuperäinen Koskelan Jussi joutui luovuttamaan osan itse kuivaamistaan maista pappilaan, joutui torppari nöyrtymään rikkaamman naapurinsa ylivallalle. Ahneemmat ja voimakkaammat ovat aina voittaneet kilpailun. Näytelmä kysyykin, milloin on tarpeeksi. Mistä tietää, milloin pitää nousta vastaan ja milloin luovuttaa, kun sovinnon rakentajakin turvautuu lopulta nyrkkiin?

Väkivalta, tuloerot ja eriarvoisuus ovat suomalaisessa yhteiskunnassa ehkä pysyviä ilmiöitä. Kaupungit ovat täynnä, ruuhkaisia ja ahtaita. Pentinkulman kultaiset viljapellotkaan eivät ole uhista vapaita, sillä maanviljelijöiden elanto on kiven alla, ja isältä pojalle toiselle siirtyvistä pelloista on maksettava uudestaan joka sukupolvessa. Täällä Pohjantähden alla 2011 ei anna vastauksia herättämiinsä kysymyksiin. Viimeiseksi miehen malliksi näytelmä tarjoaa parkkihallissa vieraalle perheenäidille raivoavaa isää, jonka poika seuraa tilannetta takapenkiltä. Näytelmä päättyy toki rauhaisaan hetkeen, joka lupaa toivoa huomiselle. On kuitenkin huolestuttavaa, että näytelmän mukaan rauhaa tuntuu olevan tarjolla vain naisille.

Marja-Leena Liipo
Kirjoittaja on copywriter sekä suomen kielen ja yleisen kirjallisuustieteen opiskelija.