Oppitunti aikuisille

Anu Gretschel & Tomi Kiilakoski (toim.) Demokratiaoppitunti. Lasten ja nuorten kunta 2010-luvun alussa. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura 2012

Ensisilmäys värikkäällä piirroksella kuvitettuun kanteen saa luulemaan, että Demokratiaoppitunti on suunnattu alakouluikäisille lapsille. Teos on kuitenkin tarkoitettu lasten ja nuorten kanssa toimiville aikuisille sekä kuntapäättäjille, joilta jää usein huomaamatta nuorten heikko vaikutuskyky itseään koskeviin asioihin. Toisinaan tuntuu siltä, että päättäjät eivät edes halua huomioida nuorten aloitteita tai mielipiteitä. Kirjan esimerkki nuorisovaltuuston tekemästä aloitteesta, joka hukkui kuntabyrokratian rattaisiin, on karu ja valaiseva esimerkki siitä, miten nuorten aktiivisuudella voi olla epäkiitollinen ja lannistava lopputulos. Kirja herättääkin kysymään, mitä hyötyä on nuorisovaltuuston kaltaisista organisaatioista, jos niiden toimintaa ei tunnusteta kunnissa kuin nimellisesti? Nuorisovaltuustoja on jo noin 70 prosentissa kunnista, mutta niiden kokoonpano, valintamenettely ja toimintatavat vaihtelevat kunnittain. Nuorisovaltuustot eivät myöskään voi vastata koko nuorison osallisuudesta, vaan yhteiskunnallista vaikuttamista on opittava mm. kouluissa.

Koulutkaan eivät selviä demokratiaoppitunnista kiitettävin arvosanoin. Kirjan tutkijoiden mukaan koululaitosta leimaa sen jäykkä asema opettavana instituutiona, jossa ei koeta luontevana neuvotella oppilaiden kanssa yhteisistä pelisäännöistä. Säännöt tulevat koululta, oppilaiden tehtävä on vain totella ja oppia. Kirjassa ehdotetaankin kahta toimintatapaa, joilla lapsia ja nuoria voitaisiin osallistaa koulun toimintaan: purnauslupa ja arviointimenettely. Niissä on pohjimmiltaan kyse rakentavan palautteen antamisesta ja vastaanottamisesta, eräänlaisesta kehityskeskustelusta. Purnauslupa voi kuulostaa valittamiselta, mutta se on tosiasiassa kyseenalaistamisen harjoittelua. Voidakseen edistää demokratiaa yhteiskunnassa, kansalaisen tulee kyetä arvioimaan yhteiskunnan epäkohtia ja puntaroimaan eri vaihtoehtoja kriittisesti. Tätä taitoa voidaan harjoitella jo koulussa. Kun oppilas valittaa itseään häiritsevästä asiasta, tulee hänen kehittää asiaan jokin parannusehdotus ja perustella tämä. Koulun aikuisten taas tulee suhtautua perusteltuun kritiikkiin asiallisesti eikä olan kohautuksella.

Kirja keskittyy enimmäkseen kouluikäisiin lapsiin ja nuoriin, mutta siinä sivutaan lyhyesti myös päiväkoti-ikäisiä lapsia. Kirjoittajien kanta viimeaikaiseen keskusteluun kotihoidon ja päiväkotihoidon vastakkainasetteluun tuntuu olevan selvä: päiväkodissa lapsilla on mahdollisuus tuntea kuuluvansa johonkin perhettä laajempaan yhteisöön ja oppia alkeet yhteiskunnassa toimimiseen. Osallistamista voidaan harjoittaa jo päiväkotitasolla antamalla lapsille pieniä henkilökunnan avustamiseen liittyviä tehtäviä. Näillä pienillä tehtävillä voi olla suuri merkitys lapsen kyvykkyyden tunteelle. Siitähän kasvamisessa on pohjimmiltaan kyse – kyvystä oppia vähitellen suorittamaan aikuisille itsestään selviä asioita.

Lapset ja nuoret voivat saada osallisuuden ja vaikuttamisen kokemuksia myös kansalaistoiminnan kautta. Kynnys lähteä ruohonjuuritason liikkeisiin on matala ja yhdessä toimiminen yhteisten asioiden hyväksi voi lisätä nuorten kiinnostusta yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen myös muilla foorumeilla. Ongelmia kansalaistoiminnallekin saattaa silti tulla kuntapäättäjien taholta, mikäli nuorten epävirallisten ryhmien tarpeita ja tavoitteita ei tunnisteta. Tällöin paljastuu jälleen kerran aikuisten epäluuloinen asenne nuoria kohtaan: vaikuttaa usein siltä, että skeittaajat tai bändiharrastajat nähdään vain häiritsevänä nuorisojenginä, eikä kuntaa rikastuttavina nuorisokulttuurin edistäjinä.

Lopuksi kirja esittää muutosehdotuksia lakeihin, jotta nuorten toimintaedellytykset ja osallisuus paranisivat. Kuten kirjakin toteaa, lakimuutokset eivät kuitenkaan muuta todellisuutta, elleivät aikuisten asenteet lapsia ja nuoria kohtaan ensin muutu. Sen vuoksi onkin toivottavaa, että etenkin kuntapäättäjät tarttuisivat kyseiseen kirjaan ennen seuraavaa valtuustokautta.

Hanna-Kaisa Hämäläinen
Kirjoittaja on sosiologian maisteriopiskelija Helsingin yliopistossa
.

Lue myös nämä kaksi lukukokemusta Demokratiaoppitunnista:
Mikko Virta: Vuosisataisia vaikeuksia.
Laura Luoto: Kunta kouluun