Occupy Wall Street: Amerikan muutosvoima vai valkoisen keskiluokan poispilatun jälkikasvun väninää?

2008 Yhdysvalloissa syntyy talouskriisi, joka leviää nopeasti Eurooppaan. Sen alkuperä ja seuraukset jäävät epäselviksi. Kolme vuotta myöhemmin kriisi on yhä läsnä ja kehittyy nähtävästi edelleen. Se on jo vaatinut kolme uhria Euroopassa: Kreikan, Irlannin ja Portugalin kansantaloudet. Yhdysvallat ja monet Euroopan maat taistelevat korkean työttömyyden kanssa, kasvu hidastuu äärimmilleen ja kääntyy joissain tapauksissa taantumaksi. Monissa maissa hallitus reagoi tilanteeseen leikkaamalla julkisia kuluja ja lomauttamalla valtion virkamiehiä. Samaan aikaan Etelä-Amerikassa pehmeämmin iskenyt kriisi on jo torjuttu, mutta monessa maassa kansa on kaduilla. Myös muualla mielenosoitukset suuntautuvat hallituksia vastaan.

Mikä on näiden tapahtumien vaikutus ihmisiin? Miten väki eri maissa reagoi kokemaansa kriisiin? Mikä on mieliala suhteessa kansalliseen poliittiseen päätöksentekoon? Entä miltä näyttää nuorison tulevaisuus, miten nuoret ihmiset eri maissa kohtaavat vallitsevat synkät näkymät? Etsimme vastauksia ja yritämme selventää tilannetta kolmen kirjoituksen sarjassa. Sarjan polttopisteitä ovat Espanja, Etelä-Amerikka – erityisesti Chile – ja Yhdysvallat. Päivänpolttavan aiheen lukemisto löytyy pääasiassa netistä, ja olemmekin koonneet yksittäisten tekstien loppuun linkkihakemiston sen teemaan liittyen.

Yhdysvaltalainen kansalaisliike Occupy Wall Street esittäytyi maailmalle 17. syyskuuta, kun noin tuhat mielenosoittajaa marssi New Yorkissa Manhattanin kaupunginosan halki. Kanadalaisen Adbusters-aktivistiryhmän järjestämän mielenilmauksen osanottajista 150 myös yöpyi Zucotti-puistossa, vain korttelin päässä WTC-iskujen tapahtumapaikasta. On epäselvää, aikoiko ryhmä alun perinkin leiriytyä täällä – puiston aiempi nimi Liberty Square voisi vihjata tähän suuntaan – mutta oli syy mikä tahansa, ei paikan valinta olisi voinut olla parempi. Zucotti-puisto on yksityisessä omistuksessa, eikä siellä sen tähden tarvitse noudattaa kaupungin järjestyssääntöä, joka kieltää yöpymisen ulkosalla. Viimeisen kuukauden aikana puisto onkin toiminut pysyvänä leirintäalueena Manhattanin mielenosoittajille, ja sen infrastruktuuria on parannettu, jotta yöpyjien tarpeisiin pystyttäisiin vastaamaan.

Vaikka kansanliike onkin ajan myötä saanut kannatusta myös iäkkäämmästä väestöstä, voi Occupy-liikettä pitää nuorisolähtöisenä. Myös suuri osa Zucotti-puistossa yöpyjistä on nuoria. Mutta miksi maailman mahtavimman maan nuoriso protestoi hallitustaan vastaan? Syyt mielenilmaukselle ovat moninaisia, mutta tärkeimpinä voidaan mainita talouskriisi sekä vallitseva kapitalismin muoto, joka sen on synnyttänyt. Wall Streetin vallannut nuoriso on nimennyt mielenilmauksensa tämän paikan mukaan, sillä he syyttävät rahoituslaitosten johtoportaita ahneudesta ja hämäräperäisyydestä – syystäkin, sillä juuri täältä sai vuoden 2008 asuntolainakriisinä alkunsa se lama, josta koko maailmantalous yhä kärsii. Yhdysvaltojen kapitalismikriittinen kapinaliike liittyy vastaaviin kansannousuihin muualla maailmassa myös sikäli, että niitä lietsoo kaikkialla nuorisotyöttömyyden polttava ongelma. Vuosittaisen American Community Survey -tutkimuksen mukaan nuorten aikuisten työllistyminen oli Yhdysvalloissa vuonna 2010 55% tasolla kun yhdeksän vuotta aiemmin 67 % ikäluokasta oli työssäkäyviä. Näin korkealla tasolla nuorisotyöttömyys ei ole ollut sitten toisen maailmansodan päättymisen. Entistä huolestuttavampaa tämä on, kun otetaan huomioon, että yliopistoista valmistuneet työllistyvät suurelta osin koulutustaan vastaamattomiin töihin. Lisäksi 24–35-vuotiaista yli kuusi miljoonaa asuu vanhempiensa kanssa.

Vaikka nuorison tilanne on näin äärimmäinen, median valtavirta ohitti aluksi koko Occupy-liikkeen. Mielenosoitusten jatkuessa ja kasvaessa tiedotusvälineet ovat alkaneet ottaa kantaa ilmiöön, mutta pääosin niiden uutisointia on leimannut kriittinen etäisyys ja jopa halveksunta. Kritiikillä on kolme päähaaraa. Ensinnäkin mielenosoittajia syytetään selkeän sanoman puutteesta. Toiseksi on kiinnitetty huomio siihen, että liikkeeltä puuttuu yhteiskunnallista kaikupohjaa, ja valkoihoiset nuoret ovatkin todella Occupy-liikkeessä yliedustettuina. Kritiikin kolmas haara kiteytyy lauseeseen The Telegraphin Tim Stanleyn blogissa:

Älä koskaan luota nuorten valkoisten hippien retoriikkaan: sitä horjuttaa heidän satumainen rikkautensa ja täydellinen vieraantuminen todellisuudesta.

Kritiikin ensimmäistä haaraa voidaan selvittää vertaamalla Wall Streetin mielenosoituksia vastaaviin protesteihin muualla. Esimerkiksi Espanjassa mielenosoittajilla kesti monia kuukausia ennen kuin he pääsivät yksimielisyyteen vaatimuksistaan. New Yorkissa liike syntyi vasta reilu kuukausi sitten, joten arvostelua päämäärien epämääräisyydestä voi pitää hätiköitynä. Tämän lisäksi kritiikin ensimmäinen haara ymmärtää mielenosoitusten poliittisen luonteen väärin. Kansanliike ei ole vakiintunut poliittinen puolue, eivätkä sen mielipiteet ilmaise intressiryhmän yhteistä asemaa, vaan kanavoivat tyytymättömän väen erilaisia näkökantoja ja taustoja niiden koko laajuudessa. Tästä syystä vaatimusten muotoiluun kuluu aikaa. Kritiikin toiseen haaraan on vastattava samoin kuin ensimmäiseenkin: liike on vielä nuori ja kasvava, eri etnisyyttä edustavia ihmisiä yritetään saada mukaan toimintaan. Muun muassa näkyvä afroamerikkalainen filosofi, aktivisti ja Princetonin yliopiston professori Cornel West ilmaisi puheessaan täyden tukensa liikkeelle ja kehotti mielenosoittajia jatkamaan toimintaansa.

Kritiikin kolmas haara on luultavasti huolestuttavin. Ilmeisesti sitä on luettava niin, että amerikkalaisen keskiluokan jälkikasvua pidetään yhteiskunnallisen protestin esittäjäksi liian hyväosaisena ja todellisuudesta vieraantuneena. Kuitenkin valtiollisen tutkimuksen mukaan vuosina 2002–2008 Yhdysvaltain väestön rikkaimman prosentin tulot nousivat 30 %, kun taas köyhempää kansanosaa edustava 90 % väestöstä menetti tuloistaan 4 %. Ja mikä kaikkein häiritsevintä, samanaikaisesti rikkain 0.01 % kasvatti tulojaan keskimäärin 68 %, mikä tarkoittaa 11 miljoonan dollarin lisäansiota henkeä kohden tälle väestön kaikkein rikkaimmalle osalle. Kun lukuihin lisätään varallisuuden kokonaisjakauma, alkaa tyytymättömyyden perusta tulla ilmi: vuonna 2007 väestön vaurain prosentti tienasi vuosittaisesta kokonaistulosta lähes neljänneksen (23.5 %). Journalistinen heitto ”valkoisten nuorten hippien” todellisuuspakoisuudesta alkaa näiden tietojen valossa näyttää varsin perusteettomalta. Pikemminkin voidaan syystä sanoa, että amerikkalaiselle keskiluokalle nykyisyys näyttää synkältä ja tulevaisuus näköalattomalta.

Tämän tilanteen edessä yhdysvaltalaiset nuoret ovat päättäneet lähteä kaduille ja osoittavat nyt rauhanomaisesti mieltään maansa nykykurssia vastaan. Johtajat, poliitikot, journalistit ja tavalliset kansalaiset tekevät viisaasti, jos he kuuntelevat mitä mielenosoittajilla on sanottavana. Occupy Wall Street -liikkeen takana seisoo nimittäin auktoriteetti, jota kukaan Yhdysvalloissa ei uskalla uhmata: Thomas Jefferson. 1800-luvun alussa tämä itsenäisyyden julistuksen isä sanoi:

Demokratian loppu ja amerikkalaisen vallankumouksen tappio saapuvat sinä päivänä, kun hallitus joutuu rahanlainaajien ja rahoituslaitosten käsiin.

Fernando Izquierdo
Kirjoittaja on pohjoisespanjalainen oikeustieteiden maisteri, joka on asunut viimeiset viisi vuotta Suomessa.
Käännös: Taneli Viitahuhta

Lisätietoa ja näkökulmia aiheesta englanniksi

Center on Budget and Policy Priorities -kansalaisjärjestön yhteenveto Yhdysvaltain verohallituksen tilastoista:

Rikkain prosentti kärsi kolauksen vuonna 2008, mutta varallisuus on yhä voimakkaasti rikkaimmalle kansanosalle keskittynyttä.

Tim Stanley, The Telegraph:

Teekutsuliike edustaa visiota Yhdysvaltojen tulevaisuudesta, Wall Streetin valtaajat kauhukuvaa sen menneisyydestä.

The Periscope Post:
http://www.periscopepost.com/2011/10/occupy-wall-street-protesters-alien...

Rortybomb-blogi:

Media ei ole oppinut mitään 1960-luvulta, vaan ohittaa yhä nuorten poliittisen protestin.

Kolmiosaisen kirjoitussarjan muut jutut:

Espanjalaisten väliinputoajien sukupolvi

Chilen vihaiset nuoret ja kauppasuhdanteet