Nuorisokasvatus NYT!

Elina Nivalan ja Mikko Saastamoisen vuonna 2007 toimittama Nuorisokasvatuksen teoria – perusteita ja puheenvuoroja koostuu artikkeleista, joista ensimmäinen luo pohjaa kirjalle ja muodostaa lukijalle alustavan mielikuvan nuorisokasvatuksesta.
Juha Nieminen keskittyy nuorisokasvatuksen teorian rakentamiseen ja pohtii millä tavalla se tulisi ymmärtää. Artikkeli päätyy sateenvarjokäsitteeseen nuorisokasvatuksen ilmentäjänä, jonka mukaan sen alle voidaan koota kasvatuksen käytäntöjä ja teorioita, kuten elinikäinen oppiminen ja siirtymävaiheet. Mikään yksiselitteinen asia nuorisokasvatus ei siis ole.

Kalevi Niemen artikkelissa tutkitaan nuorisokasvatuksen historiaa aina Suomen autonomian ajoilta asti. Nuorisoliikkeiden ja kansallisaatteen nousulla on artikkelin mukaan ollut suuri merkitys nuorisokasvatukselle juuri järjestöjen ja organisoimisen ansiosta. Merkittävää on myös, millaisia ihanteita kulloinkin on korostettu kasvatuksessa.

Elina Nivala käsittelee kansalaisuutta ja sen suhdetta nuoriin ja nuorisokasvatukseen. Kansalaisuuden hän määrittelee artikkelissa yhteiskunnalliseksi toiminnaksi ja käsittelee hyvin yhteiskunnan ja kansalaisen välistä suhdetta vallitsevien käsitysten puitteissa. Mikko Saastamoinen puolestaan hahmottelee nuorisokasvatuksen sijoittumista suhteessa modernisaatiokehityksen haasteisiin.

Juha Hämäläinen esittelee erilaisia nuorisokasvatuksen teorioita. Ne voivat hyödyttää sosiaalipedagogin työtä, koska pedagogisen toimintateorian kautta nuorisokasvatus avautuu käytännöllisenä toimintana. Hämäläisen mukaan kasvatustyötä nuorten parissa tekevien on hyvä tuntea nuoruutta hahmottavia sosiologisia ja psykologisia teorioita, koska ne auttavat ymmärtämään niitä ilmiöitä, joiden kanssa ollaan tekemisissä.

Leena Kurki jatkaa samaa teemaa ja syventää esimerkkien avulla. Kurki kuvaa, miten voi innostaa nuoria erilaisilla erityisalueilla. Hän antaa kahdeksan neuvoa siitä miten voi ottaa huomioon toiminnan ongelmia sosiokulttuurisen innostamisen kehyksessä.

Pekka Penttisen artikkeli kertoo nuorten oppimisesta myöhäismodernissa ajassa. Hän nostaa esille monia näkökulmia ja haasteita liittyen nuorten arkielämän oppimiseen sekä esittelee seitsemän tasoa, joihin reflektio jakautuu nuorten oppimisen kannalta. Alan opiskelija voisi hyödyntää niitä nuorisotyön kehittämisessä tai opinnäytetyöprosessissa tai työssä nuorten parissa.

Helena Helve kirjoittaa arvojen muutoksesta ja sen vaikutuksista nuorisoon ja kasvatukseen. Helve pistää lukijan miettimään, että pitääkö nuorisokasvattajan suvaita ja kunnioittaa esimerkiksi rasismia, jos siihen liittyvät arvot ovat oman kulttuurin arvojen kanssa ristiriidassa. Nuorisokasvattajan tulisi miettiä miten kunnioittaa muista kulttuureista tulevia omaa arvomaailmaansa vastaan kääntymättä. Helven mukaan suurin kysymys nuorisokasvatuksessa on se, minkälaista nuorisoa se luo. Hän myös muistuttaa, ettei nuorisokasvatusta voi olla ilman tietoa kasvatuksen arvoista. Artikkelin nostamia kysymyksiä tulisi kaikkien alalla toimivien miettiä.

Juha Suoranta taas pohtii ja esittelee radikaalia kasvatusta nuorisokasvatuksessa. Radikaali kasvattaja ennen kaikkea kannustaa nuorta asioiden omakohtaiseen ajatteluun ja punnitsemiseen. On itse arvioitava sitä, mikä pitää paikkansa ja mikä ei. Myös nuorten aktivoiminen vaikuttamaan on olennaista. Tapio Aittola antaa lukijalle mietittäväksi kulutuskeskeisen kulttuurin, ja sen, miten sen tuomasta itsekeskeisyyttä korostavasta yksilöllisyydestä päästäisiin ohi kohti ihmisten keskinäistä yhteistoimintaa ja erilaisten ihmisryhmien parempaan kohtaamiseen.

Kirjan artikkelit muodostavat kattavan kokonaisuuden tämän päivän nuorisokasvatuksesta, sen historiasta, haasteista ja tulevaisuuden näkymistä. Alaa opiskelevalle tai alalla työskenteleväll kirja antaa uusia ajatuksia ja ideoita.

Juha, Tuomas & Ida

Humanistisen ammattikorkeakoulun yhteisöpedagogiopiskelijoita