Naisen osa?

Katja Kettu ja Krista Petäjäjärvi (toim.) Pimppini on valloillaan. Naisiin kohdistuva seksuaalinen vallankäyttö. WSOY, 2012.

Kirja on saanut raflaavan nimensä kansanlaulusta, jossa hulivililikan pimppi kuljeskelee ja hyppelee aivan valloillaan. Kirjan sisältö ei kuitenkaan ole yhtä hilpeä, sillä kirja käsittelee alaotsikkonsa mukaisesti naisiin kohdistuvaa seksuaalista vallankäyttöä. Kirjassa kuvattu seksuaalinen vallankäyttö ei tarkoita pelkästään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vaan monenlaisia arkisia käytänteitä, jotka ohjaavat naisten jokapäiväistä elämää. Kyseessä ei ole miesten salaliitto naisia vastaan, vaan kysymys on koko yhteiskuntaa läpäisevistä toiminta- ja ajattelumalleista: naiset rajaavat myös itse toimintatilaansa ja autonomiaansa pelätessään kunniansa tai turvallisuutensa puolesta.
 
Kirjassa on kuusi osaa. Jokainen osa alkaa aihetta käsittelevällä tutkijan kirjoituksella, jota seuraa neljä – tai yhdessä osassa kuusi – kaunokirjallista tekstiä. Tutkijoiden osuudessa Sari Näre ja Susanna Ruuhilahti kirjoittavat otsikolla ”Vallattomat pillut valtaistumassa”, Terttu Utriainen käsittelee seksuaalilainsäädäntöä artikkelissaan ”Rikoslaki seksuaalisen itsemääräämisoikeuden turvaajana?” ja Pia Puu Oksanen tarkastelee naisiin kohdistuvaa seksuaalista vallankäyttöä ihmisoikeuksiin kohdistuvana prosessina artikkelissaan ”Kohti pelotonta maailmaa”. Sanna Karkulehdon artikkelissa ”Sinun asenteesi edustaa äärimmäistä väkivaltaa” nousevat esille kaunokirjallisuuden hyväksikäyttökuvaukset ja Sanna Aaltonen tarkastelee sukupuolista häirintää otsikolla ”Miksi sukupuolittuneesta vallankäytöstä on niin vaikea puhua?”. Kirjan viimeisen osion aloittaa Maaret Kallio artikkelillaan ”Eheytyminen seksuaalisesta väkivallasta on mahdollista”.
 
Tutkijoiden tekstit ovat täyttä asiaa, mutta melkeinpä vielä antoisampi on kaunokirjallinen osio, jossa 26 kirjoittajaa kuvaa naisen elämää novellin tai runon keinoin. Muutama teksti on julkaistu aikaisemmin, esimerkiksi Johanna Sinisalon monia palkintoja kerännyt ”Baby Doll”, joka käsittelee lasten elämismaailman seksualisoitumista. Osa teksteistä on kirjoitettu tätä julkaisua varten. Yhdessä tieteelliset artikkelit ja kaunokirjalliset tekstit muodostavat ajatteluttavan kokonaisuuden, joka ei kuitenkaan ole yksioikoisen monoliittinen vaan antaa tilaa naiseuden moninaisuudelle eikä aina edes tarjoa ”oikeaa” ratkaisumallia.
 
Seksuaalista häirintää on se, minkä toinen kokee kiusalliseksi ja häiritseväksi, mutta häirinnän täsmällisiä rajoja on vaikea määrittää. Se, mitä yksi pitää epämiellyttävänä, voi toiselle olla huvittavaa sanailua tai muuten vain ”läppää”. Tietenkin me naiset myös opimme varhain, että on pikkumaista ja tiukkapipoista pahastua pikkuasioista – sitähän pojat kiusaavat, josta ne tykkäävät.
 
Seksuaalista vallankäyttöä pahimmillaan on naisiin kohdistuva väkivalta. Hame päällä, korkokengät, meikkiä – ehkä tuli pari siideriäkin nautittua. Jos nainen sitten raiskataan, hänet ohjataan miettimään, mitä tuli tehtyä väärin. Ei pidä pukeutua ja laittautua nätiksi, jos ei halua, että katsotaan. Ja naisen kohdallahan asia voidaan tulkita niin, että jos saa katsoa, niin saa myös koskea… Nainen häpeää, kun hän ”antaa itselleen tapahtua” ikäviä asioita, mutta nöyryyttävän ja haavoittavan kokemuksen jälkeen uhrin pitäisi pystyä toimimaan järjestelmällisesti. On loukkaavaa, kun ahdistava, ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttunut rikos lopulta tulkitaan lieväksi tai peräti nähdään uhri ainakin osasyyllisenä tapahtuneeseen: ”No jos antaa ymmärtää…”
 
Seksuaalinen vallankäyttö parisuhteessa voi kasvaa tragediaksi. Ulkopuolisen on helppoa todeta, että mokoma pettäjä tai vaimonhakkaaja pitäisi heti jättää, mutta kerran toisensa jälkeen nainen antaa anteeksi. Kun kuitenkin rakastaa ja kun se on muuten niin lutunen ja kun se ei voi itselleen mitään. Yhä uudelleen ja uudelleen luemme lehdistä, miten suhteen loppumiseen pettynyt mies pahoinpitelee tai surmaa sen, jota vakuuttaa rakastavansa yli kaiken, joskus samalla kuolevat myös yhteiset lapset. Kuitenkin aina joskus nainen ja mies muodostavat täydellisen parin – tai sellaista suhdetta meidät ainakin kasvatetaan tavoittelemaan.
 
Merja Leppälahti
Kirjoittaja on turkulainen folkloristi, kriitikko ja tietokirjailija.