Lajienvälistä rakkautta ja tyttöenergiaa

Uusia paranormaali romanssi -kirjasarjoja

Ensin tulivat vampyyrit. Nuo upeat vampyyripojat ja seksikkäät miehet, jotka kaipasivat tyttöystävää ihmisestä. Kirjojen, elokuvien ja televisiosarjojen vampyyrirakastajat valloittivat sekä teinitytöt että aikuiset naiset.

Vampyyrit avasivat ovet ja lukijat kutsuivat sisään myös muut yliluonnolliset olennot. Myös ne naiset, jotka eivät todellakaan välittäisi lukea Taru sormusten herrasta -kirjaa tai katsoa Star Wars -elokuvia, lukevat innolla paranormaaleja romansseja, joissa romanttisen suhteen toisena osapuolena on jokin muu olento kuin ihminen ja joissa saatetaan liikkua myös tavallisen maailmamme ulkopuolella.

Ihmissudet juoksivat jo vampyyrien rinnalla ja nousivat nopeasti osaksi romanttista diskurssia. Elina Rouhiaisen Kesytön aloittaa kotimaisen ihmissusisarjan, joka vieläpä sijoittuu Suomeen. Helsinkiläinen lukiolaistyttö Raisa muuttaa enonsa luokse syrjäkylään, jossa elää kokonainen susiheimo tavallisilta vaikuttavina ihmisinä – muuttuen kuitenkin joka kuukausi täydenkuun aikaan susiksi.

Jos vampyyrit ja ihmissudet alkavat kyllästyttää, voi tarttua Sophie Jordanin Liekki-teokseen, samannimisen sarjan aloitusosaan. Romaanin sankaritar Jacinda kuuluu drakeihin, lohikäärmeistä polveutuviin ihmisiin, jotka pystyvät muuttumaan lohikäärmehahmoon. Jacinda joutuu jättämään kotinsa ja muuttamaan tavallisten ihmisten pariin, ja uudessa koulussa hän ihastuu poikaan, joka kuuluu lohikäärmeenmetsästäjien sukuun.

Haltiat, fantasian perushahmot, eivät myöskään ole täysin poissa paranormaalin romanssin kuvioista. Julie Kagawan kirjassa Rautakuningas 16-vuotias Meghan joutuu lähtemään haltiamaahan etsimään ryöstettyä pikkuveljeään. Haltiamaan kaksi kansaa, Kesähaltiat ja Talvihaltiat, elävät jonkinlaisessa muodollisessa sovussa mutta ehdottomasti erillään. Meghanilla paljastuu olevan sukuyhteys kesähaltioiden kuningashuoneeseen, mutta tietysti se kiinnostava tumma poika sattuu olemaan Talvihovin prinssi.

Veera Laitisen Surunsyöjät sijoittuu suomalaisesta kirjoittajasta huolimatta pohjoisamerikkalaiseen pikkukaupunkiin. Lukiolaistyttö Hope tutustuu kouluun tulevaan uuteen poikaan, Victoriin, joka aluksi näyttää inhoavan häntä, mutta pian nuorten välille syntyy yhä syvenevä suhde. Käy ilmi, että Victor ei ole ihminen, vaan jotain muuta, ja että hän liittyy jollakin tavoin Hopen menetysten täyttämään menneisyyteen.   

Myös Gena Showalterin Kodittomat sielut on kustantajan luokittelun mukaan paranormaali romanssi. Kirja on kuitenkin lajissaan epätyypillinen, sillä ihmissankareita on kaksi ja heistä toinen on poika, joka itse asiassa ainakin tässä sarjan ensimmäisessä osassa on varsinainen päähenkilö. Vaarallisen suhteen toisina osapuolina ovat vampyyri ja ihmissusi. Varsinaisten yliluonnollisten olentojen lisäksi kirjassa on paljon poikkeuksellisia ihmisiä, joilla on erikoisia kykyjä.   

On tietenkin ymmärrettävä ajatus, että jos kerran vampyyreja tai ihmissusia on olemassa, miksei sitten olisi myös kaikkia niitä muita olentoja, joista kansantaruissa on kerrottu tai vihjattu – ja niiden lisäksi vielä monenlaisia muita, joista ei ennen kuultukaan. Näissä viidessä uudessa kirjasarjassa tavataan romanttisissa merkeissä varsin monenlaisia olentoja, joiden lisäksi paranormaalien romanssien yliluonnollisina osapuolina ovat esiintyneet myös muun muassa langenneet enkelit ja jopa kentaurit. Toistaiseksi taitavat puuttua vain selkeästi maapallon ulkopuoliset olennot, muiden planeettojen asukkaat. Yhteistä näille romansseille on, että suhde on jollakin lailla vaarallinen, usein kielletty tai ainakin poikkeuksellinen, ennenkuulumaton. Usein kysymyksessä on perinteisten vihollisten välinen romanssi: metsästäjä ja saalis rakastuvat toisiinsa, tällöin tavallisesti poika on metsästäjän ja tyttö saaliin roolissa.

Usein kysytään, mikä oikeastaan on paranormaalien romanssien suosion syy. Epäilemättä kysymyksessä on monen asian summa. Lukijaa voi viehättää erityisesti tuhoon tuomittu mutta kaiken voittava rakkaus tai tavallisesta poikkeava maailma, jossa voi tapahtua mitä tahansa. Joka tapauksessa romanssin sankarittareen samastuminen on lukijalle palkitsevaa, sillä jo yliluonnollisen olennon rakastettuna oleminen tekee tytöstä monin tavoin erityisen. Usein, ehkä jopa useimmiten, tytössä kuitenkin piilee myös itsessään jotain, mitä tavalliset ihmiset eivät huomaa, mutta joka tekee hänestä poikkeuksellisen omana itsenäänkin. Tyttö, jota on pidetty tavallisena, massaan häviävänä mitättömyytenä, onkin loppujen lopuksi täysin omaa luokkaansa.

Uusien kirjasarjojen aloituksia:
Sophie Jordan: Liekki. Liekki-trilogia 1. Suom. Lotta Heikkeri. Nemo, 2012.
Julie Kagawa: Rautakuningas. Rauta-sarja 1. Suom. Eeva Parviainen. Harlequin, 2012.
Veera Laitinen Surunsyöjät. Surunsyöjät 1. Ivan Rotta 2011.
Elina Rouhiainen: Kesytön. Susiraja 1. Tammi, 2012.
Gena Showalter Kodittomat sielut. Intertwined 1. Suom. Hanna Arvonen. Harlequin, 2012.

Merja Leppälahti
Kirjoittaja on turkulainen folkloristi, kriitikko ja tietokirjailija.