Iso paha internet tulee ja syö aivosi

Nicholas Carr: Pinnalliset. Mitä internet tekee aivoillemme. Terra Cognita 2010.

 

Nicholas Carr (s.1959) käy kirjassaan Pinnalliset läpi kirjapainotaidon historiaa ja pääasiassa viime vuosikymmenellä tehtyä aivotutkimusta. Näiden tutkimusten mukaan aivot muuttuvat kun niitä käytetään eri tavoin. Neurotieteellistä aineistoa kirjoittaja peilaa historialliseen. Hänen argumenttiensa takana vaikuttaa kuitenkin olevan yksi ja ainoa päämäärä: todistaa, että internet tylsistyttää aivomme ja tekee meistä tyhmempiä.
 
Carrin mukaan emme pian enää pysty ajattelemaan ja oppimaan asioita syvällisesti, koska internet viekoittelee meidät ymmärtämään vain pintaraapaisun syvyydeltä. Internetin käyttäjä oppii ainoastaan ettei aivoja kannata kuluttaa muistitiedolla: kaiken tiedon saa googlaamallakin. Kirjailija myöntää olevansa itsekin niin internetin pauloissa, että kasasi kirjansakin suurimmaksi osaksi nettimateriaaleista kaiken maailman ärsykkeiden hyökätessä hänen kimppuunsa joka puolelta.
 
”Jos muisti ulkoistetaan, kulttuuri kuihtuu”, Carr väittää. Kirja päättyy lauseeseen: ”Kun annamme tietokoneiden välittää käsityksemme maailmasta, oma älykkyytemme muuttuu tekoälyksi.” Kirjailija siteeraa myös Vanhaa Testamenttia, jossa on jo ehditty ennustaa koneiden ylivalta ja ihmisten muuttuminen niiden kaltaisiksi. Tämän tulkinnan mukaan Raamatussa on nähty ennalta jo muun muassa Khao Lakin tsunami ja WTC-iskut. Kirsikaksi kakun päälle Raamattu tietää senkin, että lopulta ihmiskunta tuhoaa itse itsensä.
 
Minä olen pian 24-vuotias aloitteleva kotimaisen kirjallisuuden opiskelija ja free lancer-kirjoittaja, ja haluan kysyä Carrilta: mikä sinua pelottaa? Kun kirja keksittiin, oli se (aikuis)väestön mielestä paha. Kun äänitteet, elokuvateatterit, myöhemmin radiot ja televisiot tulivat, se oli paha. Videonauhuri oli paha, peliteollisuuden pomo on saatana. Puhumattakaan internetistä. Ennen kaikki oli joka tapauksessa paremmin. Miksi on lähtökohtaisesti paha asia, jos kulttuuri muuttuu ja ihmiset sen myötä? Olemme mukautuneet aikojen saatossa erilaisiin keksintöihin maanviljelyksestä lukutaidon keksimiseen – miksi juuri netti tuhoaisi meidät? Se, että ajat muuttuvat, tuntuu olevan nimenomaan keski-ikäisten ja vanhempien ongelma.
 
1980-luvulla syntyneenä voin paljastaa, että olen käyttänyt internetiä säännöllisesti 9-vuotiaasta asti, siitä lähtien kun Rautavaaran kirjastoon tuli nettiyhteys. Ensimmäiset kolme vuotta kuluivat kissojen, koirien ja Spice Girlsin kuvia hakiessa, sitten tuli Kiss FM chat ja sen myötä koko sosiaalisen median maailma: irc, kuvagalleriat, meset ja muut. Jollekin voi olla mullistava uutinen, että olen tottunut elämään sopusoinnussa sosiaalisen median ja googlettamisen kanssa. Pystyn kuitenkin kontrolloimaan netinkäyttöäni: kun olen mielestäni liikaa Facebookissa, suljen sen. Kun ahdistun iltapäivälehtien työntämästä keltaisesta informaatiosta, suljen sivut. Jos tuntuu, että olen istunut liian kauan takamuksellani tekemättä mitään nettisurffailua järkevämpää, suljen koneen ja teen jotain muuta. Jos tarpeen, käyn netissä vain vilkaisemassa sähköpostin, ja jouluisin, kesäisin tai viikonloppuna en tee sitäkään. Enkä varmasti ole ainoa, ainakaan ikäluokastani. Liekö muuten sattumaa, että yli 35-vuotiaita ihmisiä on helpompi tavoittaa internetin kautta kuin parikymppisiä?
 
Tiedemiehet lyö ehkä ällikällä se, että internetin kanssa kasvaneilla on eri tavalla kehittynyt medialukutaito. Internet on mullistavin keksintö koskaan, mutta silti vain yksi tekijä ihmiselämässä. Se korvaa sanomalehdet ja cd-levyt, mutta mitä sitten? Syrjäyttihän paperi papyruksen ja autoilu hevoskärryt. Harmittaako se jotakuta? Tasapaino ei ole annettua vaan se on luotava. Myös kirjailija Carr voisi harjoittaa sitä sähköpostin päivitysnappia minuutin välein painellessaan. Jos ihmisyys alkaa jostain pisteestä, tottakai se kehittyy ja muuttuu, lopulta katoaa. Eikö tämä ole luonnollista? Hienotkin keksinnöt vaativat opettelua ja hallintaa, eikä sopusointua synny ilman itsekuria.
 
Anita Hartikainen
Kirjoittaja on vapaa kirjoittaja ja kotimaisen kirjallisuuden opiskelija