Espanjalainen väliinputoajien sukupolvi

2008 Yhdysvalloissa syntyy talouskriisi, joka leviää nopeasti Eurooppaan. Sen alkuperä ja seuraukset jäävät epäselviksi. Kolme vuotta myöhemmin kriisi on yhä läsnä ja kehittyy nähtävästi edelleen. Se on jo vaatinut kolme uhria Euroopassa: Kreikan, Irlannin ja Portugalin kansantaloudet. Yhdysvallat ja monet Euroopan maat taistelevat korkean työttömyyden kanssa, kasvu hidastuu äärimmilleen ja kääntyy joissain tapauksissa taantumaksi. Monissa maissa hallitus reagoi tilanteeseen leikkaamalla julkisia kuluja ja lomauttamalla valtion virkamiehiä. Samaan aikaan Etelä-Amerikassa pehmeämmin iskenyt kriisi on jo torjuttu, mutta monessa maassa kansa on kaduilla. Myös muualla mielenosoitukset suuntautuvat hallituksia vastaan.

 

Mikä on näiden tapahtumien vaikutus ihmisiin? Miten väki eri maissa reagoi kokemaansa kriisiin? Mikä on mieliala suhteessa kansalliseen poliittiseen päätöksentekoon? Entä miltä näyttää nuorison tulevaisuus, miten nuoret ihmiset eri maissa kohtaavat vallitsevat synkät näkymät? Etsimme vastauksia ja yritämme selventää tilannetta kolmen kirjoituksen sarjassa. Kirjoitussarjan polttopisteitä ovat Espanja, Etelä-Amerikka – erityisesti Chile – ja Yhdysvallat. Päivänpolttavan aiheen lukemisto löytyy pääasiassa netistä, ja olemmekin koonneet yksittäisten tekstien loppuun linkkihakemiston sen teemaan liittyen.


Eduardo Verdú: Adultescentes, autorretrato de una juventud invisible.

Ediciones Temas de hoy 2001.

Vielä kymmenen vuotta sitten Espanja oli tasaisen talouskasvun menestyvä maa, jossa koulutetut nuoret löysivät paikkansa työmarkkinoilta. Tämä oli tilanne kun Eduardo Verdún espanjalaisia nuoria kuvaava kirja Adultescentes julkaistiin. Kirjan kirjoittaja kuuluu itsekin esittelemäänsä sukupolveen.

Verdú kertoo kirjassaan kuinka tiedotusvälineet alkoivat näinä vuosina syytää ilmoille kuvastoa, jossa menestys yhdistettiin nuorelta näyttämiseen. Monet mainokset TV:ssä ja radiossa kertoivat menestyvien ihmisisten käyttävän anti-aging kosteusvoiteita, käyvän kasvojenkohotus-leikkauksissa, värjäävän hiuksiaan jne. Ironista kyllä trendikästä oli näyttää nuorelta, ei olla nuori. Nuoruus Espanjassa oli muuttumassa hyvin hankalaksi. Asunnon ostaminen järjelliseen hintaan oli vaikeampaa kuin koskaan, ja yliopistoista valmistuvien sankat joukot painoivat maistereita lisäopintojen pariin. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksena vanhempien luota muutettiin pois keskimäärin vasta 30-vuotiaana. Asioita mutkisti entisestään traditioiden rakoilu kun espanjalainen nuoriso verkostoitui muun maailman kanssa. Verdún ikäpolvi oli siis omillaan mutta vailla käsitystä tulevaisuuden suunnasta. Kaiken lisäksi heitä vaivasi alemmuuskompleksi, sillä ihmisoikeuksien ja demokratian nimissä yksinvaltaa vastaan taistelleet vanhemmat vaikuttivat ylivoimaisilta: tunne kaikkien mahdollisten saavutusten mitättömyydestä verrattuna isien urotekoihin oli Verdún sukupolvelle viimeinen isku. Näissä olosuhteissa kasvoi individualistien ihanteeton ikäluokka, ainoana päämääränään nauttia hetkestä ennen kuin se katoaa.
 
Tästä seurasi, että ero nuorten aikuisten ja teini-ikäisten elämän väliltä pyyhkiytyi pois. Oli normaalia elää kuin 14-vuotias vielä 25-vuotiaana. Nuoret aikuiset asuivat vanhempiensa luona, pelasivat tietokonepelejä ja suukottivat tyttöystäviään hyvänyön merkiksi näiden kotien edessä. Tähän liittyy kirjan nimessä esiintyvä sanaleikki: Adultescentes yhdistää espanjankieliset sanat adulto (aikuinen) and adolescente (alaikäinen, keskenkasvuinen).
 
90-luvun puolivälistä vuosituhannen alkuun tilanne Espanjassa oli tämänkaltainen, mutta viimeisten vuosien aikana asiat ovat muuttuneet. Ennen muuta koko maan tilanne on nyt aivan toinen. Enää Espanjaa ei pidetä nousevana maana, ja tällä hetkellä se kärsii vakavimmasta talouskriisistään 40:ään vuoteen. Työttömyysprosentti on noussut 8:sta 21:een, nuorisotyöttömyyden ollessa ällistyttävällä 40% tasolla. Asunnonosto ei ole enää vaikeaa, vaan liki mahdotonta. Pankit tarjoavat 50 vuoden asuntovelkoja ja perhe voi käyttää jopa 70% tuloistaan velkojen lyhentämiseen. Vuokra-asuntojen tarjonta on vähäistä ja hintavaa. Yhteenvetona voidaan sanoa, että nykynuoret eivät kohtaa Verdún ikäluokan ongelmia, vaan vieläkin näitäkin paljon suurempia.
 
Uusi tilanne on johtanut uusiin toimintatapoihin, nyt väki protestoi kaduilla. Ensimmäinen joukkomielenosoitus, jossa nuoret olivat näkyvästi läsnä, järjestettiin 15. toukokuuta useissa Espanjan kaupungeissa. Protestien äkillinen, lähes spontaani luonne heijastuu ilmiölle annetuihin nimityksiin: ”15-M –liike”, Espanjan ulkopuolella myös ”espanjalainen vallankumous”. Liike on nopeasti saavuttanut kaikkien niiden kansalaisten huomion, jotka ikään katsomatta tahtovat rauhanomaisesti ilmaista mieltään hallitusta, poliitikkoja ja espanjalaisen politiikan tekotapoja vastaan. Liikkeen kuitenkin synnytti espanjalaisten nuorten uusi sukupolvi. Se on vieläkin paremmin koulutettu kuin Verdún ikätoverit, mutta kärsii näitäkin pahemmasta työttömyydestä. Nekin onnekkaat, jotka ovat päässeet kunnon töihin, ovat pääsääntöisesti alipalkattuja ja tilapäisissä työsuhteissa, vailla mahdollisuutta suunnitella tulevaisuuttaan. Tätä ikäryhmää kohtaava ongelma ei ole kohtuuhintaisen asunnon ostaminen tai vuokraaminen vaan ostaminen tai vuokraaminen ylipäänsä, sillä espanjalaiset pankit myöntävät kitsaasti asuntolainoja, ja erityisen vaikeassa tilanteessa ovat työttömät tai tilapäisesti työllistyvät nuoret.
 
Oli syynä sitten ikäryhmien kohtaamien esteiden suuruus tai sukupolvien luontaiset erot, yhtä kaikki Espanjan nykynuoriso on päättänyt kapinoida olosuhteitaan vastaan, kamppailla sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksiensa puolesta. Samanaikaisesti Verdún Adultescentes-sukupolvi katselee tapahtumia etäisyyden päästä ja ottaa sivustakatsojan roolin, joka sille jälleen on annettu. Heidän osansa on jäädä vapauden ja demokratian puolustajien pojiksi, moraalittomilta pankkiireilta ja poliitikoilta maan lunastavan kapinasukupolven isoveljiksi.

Fernando Izquierdo
Kirjoittaja on pohjois-espanjalainen oikeustieteiden maisteri, joka on asunut viimeiset viisi vuotta Suomessa
Käännös: Taneli Viitahuhta.


Kolmiosaisen kirjoitussarjan muut jutut:

Occupy Wall Street: Amerikan muutosvoima vai valkoisen keskiluokan poispilatun jälkikasvun väninää?

Chilen vihaiset nuoret ja kauppasuhdanteet