Äidinkielestä, uuden kotimaan kielestä ja koulutuksesta

Eduskunnassa keskusteltiin maahanmuuttajien lapsista Suomessa varapuhemies Seppo Kääriäisen yhdessä ajatuspaja e2:n kanssa järjestämässä tilaisuudessa Maahanmuutto ja sukupolvet -kirjan (toim. Tuomas Martikainen ja Lotta Haikkola, SKS & Nuorisotutkimusverkosto) julkistamispäivänä.

Tuomas Martikainen arvioi, että nuorten maahanmuuttajien siirtyminen opiskelusta työelämään nousee 2010-luvulla ratkaisevaksi kysymykseksi. Lapset pärjäävät hyvin, jos vanhemmilla menee hyvin, joten vanhempia kannattaa tukea. Teini-iässä maahan muuttaneilla on eniten vaikeuksia, ja tämä sama suuntaus näkyy myös kansainvälisissä vertailuissa. Usein maahanmuuttajien lapsilla on paljon kunnianhimoa, mutta myös huono-osaisuus on vaarassa periytyä.

Maurice Crul Amsterdamin yliopistosta oli tutkinut eurooppalaisen toisen polven maahanmuuttajien, etenkin turkkilaistaustaisten, opintomenestystä. Verratessaan useita eri Euroopan maita (Saksaa, Ranskaa, Hollantia, Sveitsiä, Itävaltaa, Belgiaa, Ruotsia ja Espanjaa) hän huomasi, että Saksasta ja Ranskasta löytyvät toisen polven turkkilaisten integraation ääripäät koulutuksessa: Saksassa vain 5 prosenttia heistä jatkaa opintojaan yliopistotasolle, Ranskassa jopa 36,4 prosenttia. Syyksi Crul arveli uuden äidinkielen oppimista eri tahdissa eri koulujärjestelmissä: Saksassa on lyhyet koulupäivät ja ongelmia saksan opettamisessa toisen kielenä. Ranskassa puolestaan koulupäivät ovat pitkiä, ja ranskan kieli opitaan koulussa jo 2-vuotiaasta alkaen. Saksassa opiskelijoiden on itse hankittava harjoittelupaikka tietyssä opintojen vaiheessa, ja turkkilaisten on vaikea löytää paikkoja. Ranskassa heillä on puolestaan vaikeuksia päästä työmarkkinoille opintojen päätyttyä.

Sari Pöyhönen sitä vastoin korosti oman äidinkielen säilyttämisen merkitystä ja toivoi, että suomalainen koulutusjärjestelmä tukisi oman äidinkielen oppimista. Äidinkielen oppiminen edistää toisen kielen oppimista ja koulumenestystä. Erityisesti perusopetukseen myöhään tulevat nuoret tarvitsevat Pöyhösen mukaan äidinkielistä erityistukea toisen kielen oppimisen lisäksi.

Elina Kilpi-Jakonen esitteli omaa tutkimustaan, jossa hän on vertaillut maahanmuuttajien lasten ja valtaväestön lasten koulun jatkamista toisen asteen koulutukseen eli lukioon tai ammattikoulutukseen. Tulokset ovat kaksijakoisia: toisaalta näyttää siltä, että maahanmuuttajien lapset jatkavat lukioon enemmän kuin valtaväestön lapset, joilla on samantasoinen keskiarvo, toisaalta maahanmuuttajataustaiset nuoret näyttäisivät enemmistöä todennäköisemmin putoavan koulutuksesta kokonaan. Maahanmuuttajien lapset karttavat ammattikoulua mahdollisesti sen takia, että tämä väylä nähdään huomattavasti lukiota huonompana vaihtoehtona. Lisäksi kielikokeet voivat karsia maahanmuuttajien lapsia (erityisesti koulussa huonosti pärjänneitä) ammatillisesta koulutuksesta.

Maahanmuuttajien lapset Suomessa -keskustelutilaisuus pidettiin eduskunnassa 20.10.2010.