Kolumni

Onko toisenlainen maailma mahdollinen ilman nuoria?

Kuusipäiväinen Nairobissa järjestetty Maailman sosiaalifoorumi (World Social Forum, WSF) päättyi eilen. Värikkäiden avajaisten jälkeen 50 000 rekisteröitynyttä osallistujaa ympäri maailmaa keskusteli yli tuhannessa järjestetyssä seminaarissa sekä seminaaritilojen ulkopuolella Kenian edellisen presidentti Moin mukaan nimetyllä urheilustadionilla Kasaranin kaupunginosassa. Afrikkalaisten kansalaisjärjestöjen tanssi, laulu, draama ja rummutus kantautuivat seminaaritiloihin, kun lukuisat ryhmät kiersivät pyöreää stadionrakennusta aamusta iltaan. Tämä politiikan, performanssin ja afrikkalaisten perinteiden yhdistelmä oli toimintamuoto, jonka afrikkalaiset lapset ja nuoret selvästi kokivat omimmaksi osallistumisen muodokseen.

Kirahveja, konferenssisaleja ja puiden istutusta

Biniam Swedu on 16-vuotias etiopialaispoika, jonka asuu siskonsa kanssa vanhan isoäitinsä luona, koska heidän vanhempansa ovat menehtyneet. Muutama vuosi sitten heidän asuinalueellaan maan pääkaupungissa nuoria ryhdyttiin kannustamaan ympäristön suojeluun ja HIV-valistukseen. Niinpä Biniam on jo useamman vuoden vetänyt lasten ja nuorten musiikkiryhmiä, joissa lauletaan ympäristön suojelusta ja luonnon monimuotoisuudesta. Nuorilla on myös HIV-aiheisia draamaesityksiä. Koulunkäynnin lisäksi Biniam työskentelee nuorten pystyttämässä kasvihuoneessa. Kasvien myynnillä saadut tulot käytetään HIV-positiivisten hoitoihin ja elinolojen parantamiseen.

Nuorten huumeiden käyttö vähentynyt - uusi sukupolvi, uusi suunta?

Viimeaikaisissa kyselytutkimuksissa on havaittu, että huumeiden käyttö ei ole enää 2000-luvun alun jälkeen kasvanut. Asetelma on hyvin erilainen kuin 10 vuotta aiemmin, jolloin huumeongelman pelättiin räjähtävän käsiin. Tuoreimmat, Stakesin alkoholipaneelitutkimuksen yhteydessä tehdyt havainnot viittaavat siihen, että huumeiden kokeilu ja käyttö olisivat selvästi vähenemässä (Hakkarainen & Metso 2006).

Nuoret ja huumeet

Ovatko nuoret kyllästyneet huumeisiin?

Minkälaista väliä sukupuolella on ja pitäisi olla?

Arto Tiihonen kommentoi viidettä Nuorten elinolot -vuosikirjaa kirjan julkistamistilaisuudessa Säätytalolla Helsingissä 14.12.2006. Kolumni on Tiihosen tilaisuudessa pitämä puheenvuoro.

Hyvinvointi ja sukupuoli: mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava?

Onko sukupuolella väliä? Nuorten elinolot -vuosikirja
Toim. Sakari Karvonen
Helsinki: Stakes, Nuorisoasiain neuvottelukunta, Nuorisotutkimusverkosto
Ilmestynyt 14.12.2006

Hyvinvointi ja sukupuoli

Hyvinvointi ja sukupuoli

Häirintää etsimässä

Sanna Aaltosen väitöstutkimuksen lähtökohtana on ollut kysymys siitä, miten 15–16-vuotiaat tytöt ja pojat kokevat ja ymmärtävät sukupuolisen häirinnän. Sen anti ei kuitenkaan rajaudu tuohon. Tutkimus on ennen kaikkea oppimatka siihen, miten voidaan lähestyä ilmiötä, joka ei helpolla asetu tutkimuksen, määrittelyiden ja puheiden kohteeksi. Tämä oppimatka on tärkeä paitsi tutkijoille, myös muille nuorten kanssa työskenteleville – opettajista nuorisotyöntekijöihin ja vanhempiin.

Nuorten tilat

Elämme monenlaisissa tiloissa. Eri elämänvaiheissa jotkut tilat ovat toisia tärkeämpiä. Osa tiloista on ikäneutraaleja, osa liittyy kulloinkin elettävään elämänvaiheeseen, kuten päiväkoti, koulu tai vanhainkoti. Joihinkin tiloihin syntyy henkilökohtainen suhde, jonka seurauksena tila koetaan itselle tärkeäksi. Tällaisen suhteen muodostuminen on hyvin yksilökohtaista. Yhdelle tärkeä tila voi toiselle olla täysin neutraali tila, joka ei herätä mitään tuntemuksia, tai peräti vastenmielinen. Osa tiloista onkin vain paikkoja, joita käytetään tai joissa viivähdetään hetki tai joiden läpi kuljetaan kiinnittämättä sen enempää huomiota tilaan. Usein tilaan myös suhtaudutaan naivisti pohtimatta siihen sisältyviä valtarakenteita tai hierarkioita. Kuitenkin sillä on merkitystä, kuka tilaa voi käyttää, miten hän voi käyttää tilaa, kenellä on oikeus tehdä tilaa koskevia päätöksiä tai kenen mielipiteitä tilasta kuunnellaan.

Nuorisotyötä luottamuksella

Marraskuussa Mikkelin ammattikorkeakoulussa järjestetty TUHTI9-seminaari päätettiin paneelikeskusteluun, jonka pääaiheena oli nuorisotyön tehtävä 2000-luvun Suomessa. Panelisteja ja yleisöä puhutti erityisesti luottamus nuorisotyössä. Keskustelusta noussut teema osui nuorisotyön ytimeen, sillä ilman luottamusta nuorisotyötä ei ole olemassa sen paremmin instituutiona kuin käytännön toimintanakaan.

Sivut