Kolumni

Rooliristiriitoja ja tutkimuseettisiä ongelmia

Olen tekemässä Humanistiseen Ammattikorkeakouluun opinnäytetyötä opiskelijoiden vaikuttamisesta ammattikorkeakoulussa. Aineiston opinnäytetyöhöni saan suuntaumisprojektina pitämästämme kirjoituskilpailusta Ammattikorkeakouluopiskelijan Ääni, jonka avulla keräsimme opiskelijoiden vaikuttamiskokemuksia. Yksi pohdinnan arvoinen eettinen kysymys opinnäytetyöni osalta on se, miten pystyn objektiivisesti tutkimaan aihetta, kun kohderyhmänäni ovat ammattikorkeakouluopiskelijat ja itse kuulun luonnollisesti tähän kohderyhmään.

"Aiotko haastatella itseäsi"?

Kun lähdin vuonna 2004 tekemään graduuni liittyviä teemahaastatteluja, oli vaikea valita keitä kavereitani ja ympäristöaktivistikollegoitani haluaisin haastatella. Kun on itse toiminut aktiivisesti ympäristöjärjestökentällä, yleinen kysymys haastatteluissa olikin, aionko haastatella työtä varten itseäni. Haastateltavien valinnassa kaikkein vaikeinta oli rajata haastateltavien (lue: kavereideni) määrä jgraduun suhteutettuna järjelliseksi – varsinkin kun mieli teki haastatella myös niitä, joilla tiesin olevan kiinnostavaa sanottavaa, mutta ei virallista asemaa ympäristöliikkeessä.

Yrittäjyys on vaikea paikka koululle ja sivistystraditiolle

Yrittäjyys ei ole korkeasti koulutetun sivistyneistön heiniä. Korkeasti koulutettujen nuorten yrittäjyyshalut ovat selvästi matalammat kuin alemmin koulutettujen. Myös yrittäjiksi todella ryhtyneet ovat harvemmin korkeakoulutettuja. Samoin nuorten käsitykset koulutuksen tarpeellisuudesta yrittäjille ovat melko vähättelevät. Yrittäjyyteen liitetään sellaisia määreitä kuin riskinottokyky, työteliäisyys ja ahkeruus, rehellisyys, innovatiivisuus ja luovuus. Sen sijaan sen kaltaiset määreet kuin korkea koulutus, sivistys ja intellektuaalisuus loistavat poissaolollaan.

Miksi nuorilla on yrittäjyyteen myönteinen kuva?

“Vaikka nuoret innostuvat yrittäjyydestä, he perustavat yrityksiä Suomessa niukasti”

Kari Paakkunaisen tutkimus Alkaisinko yrittäjäksi? kertoo, että koulutus vähentää yrittäjäksi haluamista. Mikä muu?

Yrittäjyyden arki ja media

Viime vuosien suomalainen yrittäjyyskeskustelu on ollut lähes historiatonta, eikä ole kantanut yli lyhyiden suhdannevaiheiden. Media on ollut sokea mm. sille, että hiukan pitemmällä aikavälillä yrittäjien määrä laskee maiden ja alueiden vaurastuessa. Pudotus on ollut dramaattinen sodan jälkeisistä ajoista.


Tuemmeko nuoria yrittäjyyteen?

Keskustelutilaisuus 5.6. klo 13.00-16.00, Lasipalatsi, Palmusali
Tutkija Kari Paakkunaisen tutkimus
Alkaisinko yrittäjäksi?

Avauspuheenvuoro, valtiosihteeri Stefan Johansson, Opetusministeriö

Arvoisat seminaarin järjestäjät, alustajat, nuorten asioista kiinnostuneet

Riskioppimisen taidot ovat kaikkien nuorten arkea

Tähtiammattilaiset ja Supertähdet nuorten ideaaleina

Nuoret ja yrittäjyys

Nuoret ja yrittäjyys

Missä pohjoisen nuoret näkyvät?

Kun makasiinit paloivat Helsingissä vappuna 2006, oli Oulun ja Lapin läänissä kolea kevät. Paleli. Pohjoisessa asuvaa saattoi hämmästyttää valtava mediamyräkkä, mikä yhden rakennuksen palamisesta syntyi, olletikin kun kyseessä oli purkutalo. Taloja on sytytetty pohjoisessa ennenkin. Nuorten aktivismiin kohdistunut mediapaniikki toi jälleen kerran esiin, kuinka Helsinki-vetoista nuorten asioista uutisoiminen on. Media ei juuri tue pohjoisen identiteettejä. Pohjoisen nuorten äänet jäävät yleensä hennoiksi kuiskauksiksi, sikäli kuin kuuluvat ollenkaan.

Tätäkö tää on?

Mitä on oikea nuorisotyö, kuinka sitä olisi tehtävä ja mille ryhmälle kohdennettava? Kysymykseen lienee olemassa yhtä monta vastausta kuin on vastaajia. Nuorisotyö nähdään hyvin erilaisena eri kunnissa. On kuntia, joissa se on pääsääntöisesti nuorisotilatoimintaa. Kunnat voivat siis hyvin pitkälle määritellä, mitä ja miten nuorisotyötä tehdään. Tämä on mahdollista, koska nuorisotyön palvelut eivät ole subjektiivisia oikeuksia. Ne voidaan joko tuottaa tai olla tuottamatta.

Sivut