Yhteiskuntatakuu: Havaintoja nuorten kuulemisen prosessista

Nuorten työnhakijoiden työttömyyden pitkittymistä on pyritty ehkäisemään TE-toimistoissa vuodesta 2005 alkaen, osana Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen työllisyysohjelmaa. Toiminnan alkuvaiheessa yhteiskuntatakuu konkretisoitui aktiivisina työnhakusuunnitelmien tekemisinä nuoren ja virkailijan yhteistyönä. Hallitus on vaihtunut jo useaan kertaan, mutta takuu on yhä voimassa. Toimintamallia ollaan nyt terästämässä, sillä sen vaikutusten on nähty jääneen vähäisiksi, mitä tulee keskimääräistä enemmän tukea tarvitseviin nuoriin, moniongelmaisiin nuoriin tai nuoriin, joilla on maahanmuuttaja- tai erilainen etninen tausta (Yhteiskuntatakuu 2013; Pitkänen et al. 2007). Ne nuoret, joilla on hyvät työllistymisedellytykset, ovat tästäkin toimintatavasta osanneet ottaa irti heitä enemmän.

Tukea tarvitsevat tai ”moniongelmaiset” tai ”maahanmuuttajataustaiset” nuoret uhkaavat jäädä tällä toisellakin kierroksella hiljaisiksi. Näin voi todeta, kun katsoo työ- ja elinkeinoministeriön julkaisua Yhteiskuntatakuu 2013. Avoin nettikysely ei mahdollista heidän äänensä erottumista muiden nuorten äänien joukosta, kun järjestelmää uudelleensuunnataan. Kyseessä on kuitenkin mittava investointi: 60–110 miljoonaa euroa vuodessa nimenomaan heidän tulevaisuuteensa.
 
Kyselyssä selvitettiin nuorten saamaa ja tarvitsemaa tukea koulutus- ja työelämäsiirtymissä (Nuorten yhteiskuntatakuu 2013, 20). Tietoa tulisi kuitenkin hankkia kattavasti myös siitä, millä tavoin yhteiskuntatakuun kaikki eri toimenpiteet (koulutus-, harjoittelu- ja työpaikat ja niitä koskeva tehostettu ohjaus, etsivä nuorisotyö, nuorten työpajatoiminta, muut nuorten arjenhallintaa parantavat toimenpiteet sekä esimerkiksi järjestelmään sisäänrakennetut sanktiot (1) ovat todellisuudessa vaikuttaneet toimenpiteiden kohteiksi joutuneiden tai päässeiden nuorten tekemiin valintoihin ja elämänkulkuun.
 
Suuri osa nuorista ei erityistoimenpiteitä tarvitse. Vuonna 2007 todettiin nuorten työnhakusuunnitelmia tarkasteltaessa noin kolmanneksen nuorista kuuluvan parhaiten työllistyvään ryhmään, joka tarvitsee vain normaaleja työnvälityspalveluja (Pitkänen et al. 2007, vi). Yhteiskuntatakuu koskee kuitenkin suuressa kattavuudessaan myös heitä. Yhteiskuntatakuu 2013 -raportissa (s. 20) yksi kyselyyn vastanneista nuorista kuuluttaa ihmisläheisempää meininkiä. Häntä turhauttaa ja ahdistaa se, että tukia ollaan ottamassa pois, jos hän ei syksyn yhteishaussa hae kouluihin, jotka eivät vastaa hänen ammattitoivettaan millään tavalla. Toimenpide-ehdotuksessa nro 20 tähän ehdotetaan kevennystä.
 
Nuorten äänien osuus raportissa on sen verran kapea, että toimenpide-ehdotuksia on hankalaa vahvasti perustella nuorten mielipiteiden huomioimisella tai arvioida mielipiteiden vaikuttavuutta. Nuorten ääneksi nimetty osuus onkin raportissa sijoitettu omaksi erilliseksi osakseen nuorten tilannetta kartoittavaan osioon. Raportin eri osioiden välille ei ole rakennettu prosessia – ja edellä mainitusta hyvästä osumatarkkuudesta huolimatta on mahdotonta todeta, että juuri ihmisläheisempää meininkiä toivoneen nuoren mielipidettä olisi toimenpiteissä huomioitu tarkoin. Kun tarkkoja ollaan, raportissa ei mainita ollenkaan, että nuorilta kerättyä aineistoa olisi paneutuneesti analysoitu. Samanlaiseen osumatarkkuuteen voi päästä myös raportin ulkopuolisella aineistolla. Jyväskylässä työpajanuoret ehdottivat kuntapäättäjille pajajaksojen pidentämistä jo vuonna 2010 (vrt. ehdotus nro 14) (Gretschel & Kauniskangas 2012, 16).
 
Kun nuorten vaikutusmahdollisuuksia ja toimijuutta kehitetään, on usein tapana vetää yhteen eri kuulemisten tulokset ja tuoda esiin, millä tavoin saatua tietämystä on hyödynnetty lopputuloksessa. Allianssin vetämän nuorten vaikuttajien ryhmän antia työryhmän raportin lopputulokseen ei liiemmin eritellä. Yhteiskuntatakuussa sanotaan kuitenkin tavoiteltavan mallia, jossa nuoret ovat itse aktiivisia toimijoita ja oman tulevaisuutensa tekijöitä (Yhteiskuntatakuu 2013, 6). Siksi nuorten rooliin mallin valmistelussa tulisi nyt ja jatkossa kiinnittää erityistä huomiota. Kuten alussa totesin, yhteiskuntatakuun toimintamallia on rakennettu jo monen hallituksen ajan. Nuorten roolin muuttaminen kesken prosessin toimenpiteiden kohteista laadun kanssamäärittäjiksi ei ole helppo tehtävä.
 
Ehdotukset sinällään ovat hyvinkin relevantteja. Ehdotusten vastaavuutta nuorten tarpeisiin ei kriittinen lukija voi kuitenkaan kattavasti todentaa. Nostan tässä esiin neljä kriittistä tekijää: erilaisista taustoista ponnistavia nuoria on kuultava riittävän laajalla menetelmävalikoimalla, riittävässä määrin ja yhteiskuntatakuun kaltaisen nuorten kannalta keskeisen prosessin kaikissa vaiheissa. Lisäksi kerätyt nuorten aineistot on syytä systemaattisesti analysoida ja raportoida työryhmän ehdotusten pohjaksi ja perustelemiseksi. Nämä kriittiset tekijät ovat tärkeitä myös yhteiskuntatakuun valmistelussa.
 
Nuorten laaja-alainen kuuleminen mahdollistaa toistaiseksi myös keskustelusta pimentoon jääneiden näkökulmien tarkastelun. Jyväskylässä työpajanuorten mukaan myös KELAan tulisi saada nuorille oma yksikkö ja työttömät nuoret tulisi erikseen huomioida kaupungin liikuntapalvelujen kohdentamisessa. Kuuluisivatko nämäkin teemat yhteiskuntatakuuseen? Tällä hetkellä yhteiskuntatakuuseen määriteltävät toimet määrittyvät pääosin aikuisten esiintuomien teemojen pohjalta. Valtiohallinnon toimintatapojen kehittäminen nuorten huomioimiseksi asioiden valmistelussa oli kuitenkin yksi viime vuoden lopussa päättyneen Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelman tavoitteita. Muistetaan tämä nytkin.
 
Anu Gretschel
Kirjoittaja on Nuorisotutkimusverkoston tutkija, joka on tutkinut ja kehittänyt nuorten osallisuuden ja vaikuttamisen käytäntöjä kunta- ja järjestökentillä.
 
Lähteet
Eurooppa 2020-strategia. Suomen kansallinen ohjelma kevät 2011. Valtiovarainministeriö, Taloudelliset ja talouspoliittiset katsaukset 14a/2011. (Viitattu 21.4.2012.)
 
Gretschel, Anu & Kauniskangas, Eija (tulossa 2012) Nuoret kuntapalveluja arvioimassa. Peruspalveluiden arvioinnin kehittämishankkeen 2009–2011 loppuraportti. Helsinki: Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry.
 
 
Nuorten yhteiskuntatakuu 2013. Työ- ja elinkeinoministeriö, raportteja 8/2012.
 
Pitkänen, Sari & Aho, Simo & Koponen, Hannu & Kylmäkoski, Merja & Nieminen, Jarmo & Virjo, Ilkka (2007). Ryhtiä ja ruutia nuorten työvoimapalveluihin. Nuorten yhteiskuntatakuun toteutumista ja tuloksia selvittävä tutkimus. Helsinki: Työministeriö, Työpoliittinen tutkimus 333. (Viitattu 21.4.2012.)
 
Viitteet

(1) Vuoden 2011 alusta ammatillista koulutusta vailla olevan täysi-ikäisen, alle 25-vuotiaan toimeentulotuen perusosaan voidaan lisäksi tehdä 20 prosentin alennus, jos nuori on perusteettomasti kieltäytynyt koulutuksesta tai keskeyttänyt koulutuksen niin, ettei hän ole oikeutettu työttömyysetuuteen. Tarkoituksena on tukea vaikeassa tilanteessa ja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten kouluttautumista, omatoimisuutta ja kiinnittymistä yhteiskuntaan. Tuen alentaminen ei kuitenkaan saa vaarantaa henkilön välttämätöntä toimeentuloa..." (Eurooppa 2020-strategia, 35.)