Yhteisöpedagogi moniammatillisessa verkkonuorisotyössä

Mitä yhteisöpedagogi (amk) voi tuoda moniammatillisen verkkonuorisotyön kenttään? Laaja-alaisen koulutuksen ansiosta yhteisöpedagogi voi työskennellä melkein missä tahansa sosiaalisen työn laajalla kentällä. Myös verkkonuorisotyössä. Yhteisöpedagogin koulutus pitää sisällään monipuolisesti koko sosiaalialan läpileikkauksen. Internet on yksi näistä monista kentistä, mutta voisi sosiaalisen median opetusta olla toki enemmänkin. On paljon kiinni omasta mielenkiinnosta mihin opiskelunsa suuntaa ja missä käy työharjoittelunsa. Nettiä tunteva yhteisöpedagogi voi käyttää verkkoa hyväkseen melkein missä tahansa ohjauksessa: oman tiedon hankinnan tukena, nuorten tiedon hankkimiseen ja nuorten aktivoimiseen sekä yleisesti netissä toimivien käytäntöjen opettelemiseen. Moniammatillinen verkkonuorisotyö, mitä esim. Netari.fi-hanke tällä hetkellä tekee, on mielestäni yksi loistava paikka yhteisöpedagogille.

Tossavaisen (2008) mukaan nuorten Internetin käyttö lisääntyy kahdeksassa vuodessa (10-18) kolmesta viikkotunnista 10 tuntiin. Tämä on erittäin huomattava määrä ja kertoo jo osaltaan miksi verkkonuorisotyöhön tulisi panostaa. Toinen syy on se että vuonna 2009 eteläsuomalaisten lasten vanhemmista 40% ei aina tiennyt missä lapsi oli viikonlopun aikana. Jos lukua verrataan Internetissä vietettyyn aikaan, niin yläasteelle siirtymisen jälkeen vanhemmat tietävät vain osan tai eivät lainkaan sitä, mitä heidän lapsensa Internetissä tekevät ja liikkuvat (Tossavainen 2008).

Vahvuudet

Yhteisöpedagogin vahvuudet löytyvät laaja-alaisesta koulutuksesta, missä perehdytään niin kuntasektoriin kuin järjestömaailmaankin. Yksi vahvuus verkossa toimivan nuorisotyön kannalta on varmasti se, että yhteisöpedagogia ei ole koulutettu pelkästään nuorten kanssa toimimiseen. Toimintaan voidaan ottaa mukaan koko nuoren lähiyhteisö, eli esimerkiksi perhe. Tällä tavoin saisimme myös vanhemmat mukaan keskustelemaan nuoren kanssa siitä miten, ja missä verkossa voi ja kannattaa toimia. Millaiset lähteet, sivustot ja ohjelmat ovat luotettavia ja turvallisia. Tämä toisi tietoisuutta ja varmuutta vanhemmille omien lastensa toimimisesta ja samalla myös lapsille tietynlaista turvallisuutta.

Nuoren lähiyhteisönä voi toki toimia myös omaa kulttuuritaustaa tukeva monikulttuurinen yhdistys tai jokin alueellinen yhteisö oikeassa elämässä tai verkossa. Nämä kaikki ovat loistavia yhteisöpedagogin toimintakenttiä. En tiedä miten esimerkiksi World Of Warcraftia pelaavat nuoret ottaisivat yhteisöpedagogin vastaan kiltansa toimintaan, mutta mielestäni tästä saisi loistavan osaajan ja monialaisen asiantuntijan porukkaan. Samalla nuoret voisivat kertoa heitä askarruttavista elämän asioista.

Muitakin mainitsemisen arvoisia vahvuuksia yhteisöpedagogilta toki löytyy. Esimerkiksi erilaiset kehittämisprojektit, mitä voi hyödyntää käytännössä missä tahansa ja joissa vain oma mielenkiinto on rajana. Yhtenä esimerkkinä kehittämisprojektista voi olla vaikka jonkinlaisen nuorille suunnatun uuden Internet-yhteisön rakentamisesta tai jo valmiin yhteisön jatkokehittämisestä. Myös erilaisten kyselyiden, haastatteluiden tai keskusteluiden pohjalta esiin nostetut, yhteisön sisäiset kehittämis- tai kehittymisprojektit olisivat yhteisöpedagogille hyvä paikka.

Yhteisöllisyys ja yhteisöjen kehittäminen ovat myös osa yhteisöpedagogin opintoja. Koska verkon suurimmat palvelut ja verkko itsessään perustuu lähes täysin yhteisöille (tai ainakin yhteisölliselle toiminnalle) on tässä kiistaton silta. Nykyiset verkkoyhteisöt ovat suuri haaste nuorisotyölle, ja kuten aiemmin todettu, myös vanhemmille. Suurin syy tähän on verkkoyhteisöjen valvomattomuus. Kukaan ei ole valvomassa mitä yhteisön sisällä tapahtuu. Tapahtuuko siellä kiusaamista, rasismia tai muuta toimintaa minkä ehkäisemiseksi tulisi tehdä työtä.

Yksinkertaistettuna ja yhtenä osana sosiaalisen median määritelmällä tarkoitetaan nykyisiä Internet-palveluita missä tavalliset ihmiset ja ryhmät toimivat sekä sisällön kuluttajina että sen tuottajina (Erkkola 2008). Moni tämän hetken suosituista palveluista ja yhteisöistä perustuu juuri tälle sosiaaliselle sisällöntuotannolle; Facebook, Twitter, Irc-galleria, Wikipedia, erilaiset blogijulkaisut… Netarin toiminta keskittyy Habboon ja Irc-galleriaan, mutta voisin nähdä sen tulevaisuudessa melkein missä tahansa sosiaalisen median palvelussa. Verkon käyttö on nuorille sosiaalista yhteydenpitoa (Mbnet 2009). Aika monet nuorisotalot löytyvät jo Facebookista ja joillakin on käytössään Messenger, millä he pitävät yhteyttä nuoriin myös nuorisotalojen aukioloaikojen ulkopuolella.

Niin kuin todettu, sosiaalista mediaa on kaikkialla Internetissä. Sen kokonaisvaltainen valvonta on käytännössä mahdotonta, eikä se liene tarkoituskaan. Kuitenkin se että saisimme kosketuksen tällä hetkellä verkossa toimiviin nuoriin ja tulevaisuudessa olla mukana jo siirtymävaiheessa, olisi ensiarvoisen tärkeää. Tässä suhteessa valjastamalla oikein yhteisöpedagogien ammattitaidon, saisimme esimerkiksi nettiyhteisöistä turvallisia paikkoja lapsille ja nuorille, mikä varmasti olisi meidän kaikkien haave.

Ville Nikola

Kirjoittaja on yhteisöpedagogi-opiskelija Humanistisessa ammattikorkeakoulussa (Humak).

Lähteet

Tossavainen, Tommi. Toinen Elämä -hanke. 2008.
Erkkola, Jussi-Pekka. Sosiaalisen median käsitteestä. 2008

http://www.mbnet.fi/uutiset -verkkosivu. Viitattu 18.12.2009 uutiseen: ”Suomalaisnuorten netinkäyttö on sosiaalista” 11.12.2009.