Voimaa taiteellisesta toiminnasta

Nuorisotutkimus-lehden teemanumerossa 4/2010 tarkastellaan taiteellisen toiminnan ja hyvinvoinnin välistä suhdetta. Kulttuurin ja taiteen myönteiset vaikutukset inhimilliseen hyvinvointiin ovat juuri nyt ajankohtaisia ja esillä.

Esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriössä niihin on paneuduttu, ja hyvinvoinnin edistäminen kulttuurin avulla on yksi viidestä asetetusta tavoitteesta valtion Kulttuuripolitiikan strategiassa 2020 (Opetusministeriö 2009, 23). Tämän linjauksen taustalla on useita tutkimuksiin nojautuvia selvityksiä, jotka osoittavat taiteen ja kulttuurin tukevan hyvinvointia ja terveyttä (ks. esim. Bardy ym. 2007; von Brandenburg 2008; Opetusministeriö 2010; Hyyppä & Liikanen 2005). Työtä on tehty myös ministeriöiden välisenä yhteistyönä osana terveyden edistämisen politiikkaohjelmaa (Liikanen 2010). Keskiössä on tällöin usein soveltava taide tai taiteellinen toiminta, jonka tavoitteena on tuottaa tekijöilleen ja yleisöilleen hyvinvointina mielihyvää, osallistumisen kokemuksia ja kykyä omaa elämäänsä etäännyttävään voimauttavaan tutkailuun.

Monissa sosiaali- ja terveystutkimuksissa on todettu taide- ja kulttuuri¬kokemusten olevan osallisina rakentamassa ihmisen hyvinvointia ja jopa hengissä pysymistä. Esimerkiksi nostetaan usein Boinkum Konlaanin (2001) pitkittäistutkimus, jossa hän havaitsi positiivisen yhteyden tuhansien ruotsalaisten itse kokeman terveyden ja kulttuurielämään osallistumisen välillä. Markku T. Hyyppäkin (2002) kirjoittaa otsikolla Kuoroissa elämä pitenee, mutta nostaa taiteellista toimintaa tärkeämmäksi tekijäksi yhteisöllisyyden, siis yhdessä toimimisen kuorossa tai muissa vapaa-ajan toiminnoissa. Yhteisöllisyyden lisäksi itsen toteuttaminen ja ilmaisu nostetaan esille esimerkiksi Nuoret taiteen tekijöinä -tutkimuksen väliraportissa (Kotilainen & Siivonen & Suoninen 2010). Taiteellisen ilmaisun elämäniloa lisäävä merkitys ihmisten arjessa tulee esille myös elämäkerrallisissa taiteen- ja kulttuurintutkimuksissa (Saresma 2002; Linko 1998). Tuija Saresman (2002) mukaan varsinkin nuoruudessa taide voi olla tärkeä apukeino elämän suunnan ja merkityksen löytämisessä, ja taiteellinen toiminta voi helpottaa murrosiän myrskyjä.

Yksipuolista positiivista raportointia on myös kritisoitu. Esimerkiksi Tarja Pääjoki (2004) kritisoi taidekasvatusta käsittelevässä väitöskirjassaan kirjoittamisen diskurssia aina 1800-luvun lopulta alkaen ennemmin glorifioivaksi kuin käsitteellis-loogisuutta tavoittelevaksi: ”Onnellista loppua voi pitää yhtenä useimpien taidekasvatuskertomusten myyttisenä perusoletuksena, joka on toiminnan orientaatioperusta” (mt. 33–34).

Tämän teemanumeron toteuttamisen lähtökohtana on toiminut Nuorisotutkimusverkoston tutkimushanke Nuoret taiteen tekijöinä (2008–2011), jossa empiirisenä kohteena on Suomen Kulttuurirahaston rahoittama Myrsky-hanke (ks. www.myrsky.info). Myrskyssä on rahoitettu valtakunnallisesti kolmen vuoden ajan nuorten taidehankkeita, joissa ohjaajina ovat toimineet ammattitaiteilijat. Hankkeisiin ovat voineet osallistua myös sellaiset nuoret, jotka syystä tai toisesta jäävät useimmiten erilaisten kulttuuri-instituutioiden, myös taiteen perusopetuksen, tarjoamista taidekokemuksista syrjään – esimerkiksi lastenkodeissa asuvat nuoret tai mielenterveyskuntoutujat. Tärkeää on ollut myös nuorisolähtöisyys, varsinkin nuorten oman tekijyyden kautta. Taiteen tekijänä on siis osin marginaalista näkyväksi astunut alaikäinen nuori: käsikirjoittajaksi, lyyrikoksi, näyttelijäksi, tanssijaksi, soittajaksi, laulajaksi….

Yksi Nuoret taiteen tekijöinä -tutkimuksen tavoitteista on ollut koota alan tutkimusta tekeviä yhteen, ja tämä teemanumero toimiikin sellaisena foorumina: mukana on sekä Myrskyn hankkeita tutkivia kirjoittajia että tutkimustaan muissa yhteyksissä tekeviä. Kirjoituksissa näkyvä nuorten taiteellinen toiminta sijoittuu kulttuurisen nuorisotyön kenttään. Sitä on tutkittu ja siitä on kirjoitettu (ks. esim. Ruotsalainen 2008; Haapanen ym. 2006), mutta aihepiiri on silti suhteellisen vähäisesti kartoitettu ja analysoitu. Alueen tuoreudesta ja samalla ajankohtaisesta kiinnostavuudesta kertoo se, että moni tutkimus on juuri tekeillä, mutta valmiita tuloksia esitteleviä tieteellisiä artikkeleita on ollut vaikea löytää. Katsaukset ja puheenvuorot kertovat puolestaan kasvavasta tarpeesta keskustella aiheesta.

Artikkeleissa pureudutaan nuorten taiteellisen toiminnan ja hyvinvoinnin ydinkysymyksiin osallisuuteen ja itsetuntemukseen. Päivi Känkänen ja Anna Pauliina Rainio kirjoittavat lastensuojelun taidelähtöisestä toiminnasta osallisuuden rakentajana. Artikkelissaan he kuvaavat sitä, kuinka taiteellinen toiminta antaa nuorille symbolisen etäisyyden käsitellä vaikeasti sanoiksi puettavia asioita. Pia Houni tarkastelee teatteri-ilmaisua nuorten itsetuntemuksen vahvistajana. Tekstissä tarkastellaan muun muassa Ran Lahavin mukavuusalueen käsitteen kautta nuorten mahdollisuuksia tunnustella ja laajentaa teatteri-ilmaisussa itsetuntemuksensa rajoja.

Katsauksissa kuvataan eri näkökulmista nuorten taiteellisen toiminnan hankkeita. Eeva Anttila kirjoittaa tanssin kehollisuuden haasteista ja mahdollisuuksista sekä kehollisuudesta kaikkinaisen oppimisen tukena koulussa. Hannu Tuisku tarkastelee teatterillista harjoitustilannetta nuoren kasvussa, ja tarjoaa näkökulmia teatteriopetuksen kehittämiseen, missä kollektiivisen fyysisen ilmaisun kautta yksilöllisyydellä on vapaa sija tulla esille ilman esittämisen paineita. Annina Karhu pohtii katsauksessaan dialogin, osallisuuden ja emansipaation suhdetta ja tekee ehdotuksen esityspedagogiikasta, jossa tätä kolmiyhteyttä voisi tukea. Erja Anttonen ja Ulla Lehmusoksa kuvaavat ylisukupolvista taiteellista hanketta ja vertailevat devising-metodilla toteutettua teatteria ja voimauttavaa valokuvaa prosesseina. He toteavat, että kumpikin menetelmä auttaa voimaannuttamisessa purkamalla hierarkkisia asetelmia, osallistamalla ja tukemalla itseilmaisua moni-ikäisissä ryhmissä. Helena Oikarinen-Jabai kirjoittaa omia kuulumisia koskevista neuvotteluista Minun Helsinkini -hankkeessa. Taiteen kautta maahanmuuttajanuorille avautuu mahdollisuuksia tuottaa omaa näkemystään omasta elämästään resurssiksi omaan elämisympäristöönsä. Katsausosuuden päättää Marjaana Kojon teksti työttömistä nuorista, joille nettipelimaailmat tarjoavat osin virtuaalisia, osin konkreettisen reaalisia työpaikkoja ja työelämän taitoja opettavia ympäristöjä.

Numeron päättää Satu Olkkosen ja Isto Turpeisen puheenvuoro, jossa he ottavat tiukasti kantaa taidepedagogisen toiminnan nyky-yhteiskunnassa monesti haasteellisen kiireettömän ja todelliseen kohtaamiseen perustuvan dialogin puolesta. Antoisia lukuhetkiä!

Sirkku Kotilaisen & Katriina Siivosen pääkirjoitus on julkaistu Nuorisotutkimus-lehdessä 4/2010.
Nuorisotutkimus-lehteä voi tilata täältä.

Lähteet
Bardy, Marjatta & Haapalainen, Riikka & Isotalo, Merja & Korhonen, Pekka (2007): Taide keskellä elämää. Kiasman julkaisuja 106. Helsinki: Like.

von Brandenburg, Cecilia (2008): Kulttuurin ja hyvinvoinnin välisistä yhteyksistä. Näköaloja taiteen soveltavaan käyttöön. Helsinki: Opetusministeriön julkaisuja 2008:12.

Haapanen, Sinikka & Sava, Inkeri & Vesanen-Laukkanen, Virpi (2006): Voimatarina nuorisotyössä. Helsinki: Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus.

Hyyppä, Markku T. (2002): Kuorossa elämä pitenee. Sosiaalinen pääoma ja terveys. Teoksessa Petri Ruuskanen (toim.) Sosiaalinen pääoma ja hyvinvointi. Näkökulmia sosiaali- ja terveysaloille. Jyväskylä: PS-kustannus, 28-59.

Hyyppä, Markku T. & Liikanen, Hanna-Liisa (2005): Kulttuuri ja terveys. Helsinki: Edita.

Konlaan, Boinkum B. (2001): Cultural Experience and Health: The Coherence of Health and Leisure Time Activities. Umeå University Medical Dissertations, No. 706.

Kotilainen, Sirkku & Siivonen, Katriina & Suoninen, Annikka (2010): Nuoret taiteen tekijöinä. Myrsky-hankkeen väliarviointia. Helsinki: Nuorisotutkimusverkoston verkkojulkaisuja 31. (Viitattu 15.12.2010.)

Liikanen, Hanna-Liisa (2010): Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia – ehdotus toimintaohjelmaksi 2010–2014. Helsinki: Opetusministeriön julkaisuja 2010:1. 

Linko, Maaria (1998): Aitojen elämysten kaipuu: yleisön kuvataiteelle, kirjallisuudelle ja museoille antamat merkitykset. Jyväskylä: Nykykulttuurin tutkimusyksikön julkaisuja.

Opetusministeriö (2009): Kulttuuripolitiikan strategia 2020. Helsinki: Opetusministeriön julkaisuja 2009:12.

Opetusministeriö (2010): Kulttuuri – tulevaisuuden voima. Toimikunnan ehdotus selonteoksi kulttuurin tulevaisuudesta. Helsinki: Opetusministeriön julkaisuja 2010:10.

Pääjoki, Tarja (2004): Taide kulttuurisena kohtaamispaikkana taidekasvatuksessa. Jyväskylän yliopisto: Jyväskylä Studies in Humanities 28. Väitöskirja. (Viitattu 15.12.2010.)

Ruotsalainen, Leena (2008): Kulttuurinen nuorisotyö on kamppailulaji. Teoksessa Tommi Hoikkala & Anna Sell (toim.) Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet. Helsinki: Nuorisotutkimusverkoston julkaisuja 76.

Saresma, Tuija (2002): Häivähdys kauneutta. Taide suomalaisten arjessa. Helsinki: Kansanvalistusseura.