Voiko nuorisopolitiikkaa hallinnoida?

Useimpien ihmisten mieltä rasittaa jonkinlainen asioiden kokonaishallinnan tarve. Tuntuu hyvältä kun asiat ovat handussa. Jopa poliittisessa keskustelussa, jossa on totuttu ympäripyöreisiin ja hämäriin lauseisiin, hyveenä pidetään toiminnan ennustettavuutta. Poliittiselta vastustajalta on totuttu kuulemaan ennustettavia kannanottoja ja puheenvuoroja. Kuitenkin, verrattuna hallinnon toimeenpanomiesten ja naisten pykäläkieleen poliittinen keskustelu on huomattavan abstraktia, lennokasta ja tunteisiin vetoavaa.

Tutkijoiden mukaan hallintoon ja päätösten toimeenpanoon liittyvä keskustelutapa on siirtynyt yhä enemmän poliittisen keskustelun sisälle. Ilmiöstä käytetään nimeä politiikan hallinnoituminen. Kehityksen taustalla voi nähdä nopean kehityksen yhteiskuntaa koskevan tiedon tuottamisessa ja soveltamisessa. Päätöksiä pyritään tekemään entistä tietoisemmin pätevän tiedon pohjalta. Eli jokaisen ensimmäisen vuoden opiskelijan kuppilakeskusteluissa kuulema fraasi alkaa elää: ”Argumentaation täytyy pohjautua empiiriseen tietoon eikä spekulaatioon”.

Nykyinen johtamiskäytäntö peräänkuuluttaa tietoon perustuvaa johtamista. Johtamisen on perustuttava empiirisesti päteväksi todetulle tiedolle. Nuorisopolitiikan johtamisessa uusia johtamisteorioita käytetään systemaattisesti hyväksi. Yhteiskuntapolitiikan johtaminen nähdään prosessina, jonka jokainen vaihe on arvioitavissa ja prosessiin vaikuttavat panokset mitattavissa.

EU:n nuorisopolitiikassa tietoon perustuva johtamisen malli sai alkunsa vuonna 2001 nuorisopoliittisesta valkoisesta kirjasta, jonka valmisteluprosessi korosti laajaa tietopohjaa. Kehitystä on viety vuosituhannen alussa yllättävänkin systemaattisesti eteenpäin. Voidaan arvioida, että Hyvinkäällä heinäkuussa 2006 järjestetystä EU-seminaarista tuli tämän kehityksen merkittävä vaihe.

Yhteiskuntapoliittisessa tietoon perustuvassa johtamisessa kaksi kysymystä nousee ylitse muiden. Ensiksi, kenellä on relevanttia nuorisopoliittista tietoa tarjottavana ja toiseksi, ketkä nuorisopolitiikassa joko hyötyvät tiedosta tai ovat tuon tiedon kohteita?

Suomalaisessa nuorisotyössä ja -politiikassa on pitkään elänyt näkemys tiedon demokraattisesta luonteesta. Kenelläkään ei ole etuoikeutta tietoon eikä kukaan voi julistautua salaisen tai pyhän tiedon lähteeksi. Nuorisopolitiikan asianosaisten, eli nuorten, nuorisotyöntekijöiden, virkamiesten, poliitiikkojen ja tutkijoiden tulokulmat, tiedon lähteet ja tapa käsitellä tietoa omassa elämässään ja työssään vaihtelevat. Tärkeintä on saada nämä eri tiedot kohtaamaan hedelmällisessä dialogissa.

Hyvinkään seminaarin tärkein anti oli tällaisen dialogin nostaminen välttämättömäksi EU:n nuorisopolitiikkaa kehitettäessä. Komission esitys dialogin rakenteelliseksi ja systemaattisemmaksi kehittämiseksi on otettava tyydytyksellä vastaan. Työn jatkuvuuden varmistaminen puheenjohtajakaudelta toiselle on lähitulevaisuuden haaste ja samalla myös välitön tehtävä. Tämän vuoksi oli äärimmäisen mielenkiintoista keskustella tutkijoiden post meetingissä Saksan nuorisoinstituutin tutkija Réne Benditin kanssa seuraavan puheenjohtajakauden tehtävistä tutkijoiden näkökulmasta. Saksa on seuraava puheenjohtajamaa, se ottaa mielellään vastaan nykyisen puheenjohtajamaan terveiset ja on hyvin profiloitunut sekä nuorisopolitiikassa että nuorisotutkimuksessa.

Hyvinkään seminaaria, niin kuin muutamaa muutakin seminaaria, pohditutti kysymys järjestäytymättömien nuorten ja järjestönuorten välisestä suhteesta. EU:n komissio kantaa huolta siitä, että järjestäytymättömien nuorten osuus seminaareissa olisi aina turvattava. Itse tulkitsen komission intressin johtamistieteiden näkökulmasta: komissiolle järjestäytymättömät nuoret voivat toimia heikkona signaalina eli merkkinä jostakin tulevasta. Markkinamiehet ja -naiset metsästävät samoja signaaleja eri syistä, heidän tavoitteensa on ehtiä uusille markkinoille ennen muita kun taas hallinnon tavoitteena on estää epäjärjestys ennen sen syntymistä.

Itse näen nuorisopolitiikan ongelmana pikemminkin sen, kohtaako EU:n nuorisopolitiikka poliittisia nuoria. Millä tavoin poliittisesti aktiivit nuoret näkevät EU:n tarjoavan mahdollisuuksia oman politiikan tekemiseen ja poliittiseen keskusteluun? Tuore keskustelu eurooppalaisen julkisen tilan turvaamisesta ja lisäämisestä on tässä suhteessa ajankohtainen. Avoimen ja luovan poliittisen keskustelun ehdoton edellytys on avoin julkinen tila. Julkisessa tilassa keskustelun painopiste ei ole prosessien hallinnoitavuudessa ja päätösten toimeenpanossa, vaan aidossa poliittisessa keskustelussa, jossa asioiden kokonaishallinnan tarve ei ole välitön tavoite. Komission virkamiehen Pierre Mairessen Hyvinkäällä esittämä huomio siitä, että hyvää nuorisopolitiikkaa ei tehdä pienissä ja suljetuissa piireissä vaan aidossa keskustelussa monenlaisten toimijoiden välillä, on todellakin oikeaan osunut.

Erityisesti virtuaalimaailma on osoittanut, miten avoimuus tuottaa yllättäviä tuloksia ja miten asioiden hallinnoitavuus on aina suhteellista – esimerkkinä keväällä 2006 pienille etnomusiikkipiireille tarkoitettu suomalaisen Loituma-yhtyeen video Ievan polkka ladattiin heinäkuuhun mennessä yli 10 miljoonaa kertaa eri puolilla maapalloa, sille on rakennuttu sivustoja mm. Saksassa ja Venäjällä sekä japanilainen animaatio-taiteilija kehitti nyt jo kansainvälisesti tunnetun Loituma Girl -hahmon. Laittoipa italialainen riisuutumistaiteilijatarkin värssyn taustalleen. En sitä kuitenkaan ladannut.

Tapio Kuure
tutkimusjohtaja
Nuorisokasvatuksen maisteriohjelma
Kuopion yliopisto/ Mikkelin ammattikorkeakoulu
http://www.uta.fi/laitokset/politiikka/henkilokunta/kuure.html