Vegaaniruokaa nuorisolle

Valitse vege -kampanja

haastaa Suomen koulut ja päättäjät lisäämään koulujen ruokalistoihin viikottaisen kasvisruokapäivän. Pärjääkö kasvava nuori pelkällä kasvisruoalla?

Ravitsemuksen asiantuntijajärjestö American Dietetic Association (ADA) muotoilee tuoreessa kannanotossaan (2009) asian näin: ”Oikein koostetut kasviruokavaliot, mukaanlukien vegaaniruokavalio, ovat terveellisiä, ravitsemuksellisesti riittäviä ja auttavat tiettyjen sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Kasvisruokavaliot sopivat kaikissa elämänvaiheissa, kuten raskauden ja imetyksen aikana ja ne sopivat lapsille, nuorille ja urheilijoille.”

Kasvissyöjänuorten ruokatottumuksia ovat tutkineet mm. Perry ym. (2004) sekä Larsson ja Johansson (2002), jotka selvittivät ruotsalaisen vegaaninuorten ravitsemusta. Kysymykseen kasvisruoalla pärjäämisestä voisi vastata näiden tutkimusten perusteella: kyllä pärjää, erittäin hyvin. Kasvissyöjien ruokavalio oli nimittäin lähempänä ravitsemussuosituksia, kuin sekaruokaa syövien tovereiden. Vegaaninuoret käyttivät enemmän kasviksia ja palkokasveja, mutta vähemmän makeita herkkuja. He saivat ruoastaan vähemmän kovaa rasvaa ja kolesterolia, mutta enemmän kuitua, C- ja E-vitamiineja ja magnesiumia.

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Kasvissyöjänuori oppii käyttämään monipuolista kirjoa kasvikunnan tuotteita: viljatuotteita, vihanneksia ja juureksia, hedelmiä ja marjoja, palkokasveja, sieniä, pähkinöitä ja kasvirasvaa. Terveelliset tottumukset ehkäisevät elintapasairauksia tulevaisuudessa. Kasvisruoalla riski vähenee mm. sydänsairauksiin, kolesteroliongelmiin, verenpainetautiin ja kakkostyypin diabetekseen. Myös ylipainon ja syöpien esiintyvyys on pienempää kasvisruoan valinneilla (ADA 2009). Jos kouluruoka olisi kasvispainotteisempaa, siitä olisi terveydellistä hyötyä kaikille. Todetaanhan suomalaisissa ravitsemussuosituksissakin (2005), että suomalaisten pitäisi lisätä täysjyväviljan, kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöä.

Näkisin toki mielelläni asian olevan kouluissa niin päin, että viikossa olisi vain yksi ”lihapäivä” – tai ei sitäkään – ja muuten kasvisruokaa, mutta Valitse vege -kampanjan ajama viikottainen kasvispäivä on hyvä alku sekin. Hieman hämmentyneenä olen kuunnellut kampanjaa kohtaan esitettyä kritiikkiä. Kasvispäivä on esimerkiksi koettu ”pakoksi” jossa lihansyöjälle ei jää valinnanvapautta. Mistä lähiten jokapäiväisestä – tai peräti joka-ateriaisesta lihasta on tullut standardi, joka pitäisi aina olla valittavissa? Omassa lapsuudessani koulun ruokalistalla oli sellaisia ruokalajeja kuin mannapuuro, kesäkeitto, pinaattikeitto ja -letut. Kasvisruokaa kaikki, tosin laktovegetaarisia, mutta monet niistä olivat koululaisten suuressa suosiossa. Ne olivat ruokalajeja muiden joukossa eikä kukaan nostanut haloota siitä, että koulussa tarjotaan kasvisruokaa. Ei liha ole standardi edes Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mallilautasessa (2005), vaan liha- kala- tai munaruokaneljänneksestä sanotaan, että se ”voidaan korvata palkokasveja, pähkinöitä tai siemeniä sisältävällä kasvisruoalla”.

Monipuolisuus kasvissyöjän lautasella tarkoittaa juuri sitä, että ruokaympyrässä ei jää tyhjiötä lihan, kalan, munien ja maitotuotteiden kohdalle. Niiden tilalle tulevat proteiinipitoiset pavut, herneet, linssit, pähkinät, siemenet ja esimerkiksi helppokäyttöiset soijarouheet- ja suikaleet. Kalsiumilla täydennetyt kasvimaidot helpottavat vegaanin kalsiumin saantia. Rautaa kasvissyöjä saa täysjyväviljasta, palkokasveista, vihreistä lehtivihanneksista ja kuivahedelmistä. C-vitamiini auttaa raudan imeytymisessä. Vitamiinilisänä vegaani tarvitsee kasvikunnasta puuttuvan B12-vitamiinin ja talviaikaan myös D-vitamiinin.

Koulun viikottaisessa kasvisruokapäivässä ei vitamiinilisät ole kuitenkaan merkityksellisiä, vaan kokonaisuus. Vegaanilounas kerran viikossa tarkoittaisi noin 40 ravitsevaa, terveyttä edistävää, ilmastoystävällistä ja eläimet huomioon ottavaa kouluateriaa vuoden aikana.

ETM Johanna Kaipiainen

Kirjoittaja on ravitsemustieteilijä ja toimii Vegaaniliiton ravitsemusasiantuntijana. Hän on itse vegaani ja vegaanilapsen äiti.

Lähteet

ADA: Position of the American Dietetic Association: Vegetarian Diets. Journal of the American Dietetic Association 2009:109:1266-82.

Larsson CL, Johansson GK. Dietary intake and nutritional status of young vegans and omnivores in Sweden. American Journal of Clinical Nutrition 2002;76.100-6.

Larsson CL, Johansson GK. Young Swedish vegans have different sources of nutrients than young omnivores. Journal of the American Dietetic Association 2005;105.1438-41.

Perry CL, McGuire MT, Neumark-Sztainer D, Story M. Adolescent vegetarians. How well do their dietary patterns meet the Healthy People 2010 objektives? Archives of Pediatrics & Adolescent Medicine 2004;156:431-3.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2005: Suomalaiset ravitsemussuositukset – ravinto ja liikunta tasapainoon. Helsinki: Edita Publishing Oy; 2005.