Vapaa-aika, identiteetti ja sosiaalinen pääoma

Nuorisotutkimuspäivien Vapaa-aika, identiteetti ja sosiaalinen pääoma -työryhmän esityksistä käydyissä keskusteluissa lähestyttiin nuorten vapaa-aikaa asenteiden, arvojen ja harrastusten kautta. Esitysten virittämänä vapaa-aika yhdistyi myös aikaan, jolloin nuoret ovat vapaalla pätkätöistä, työttöminä tai hakeutumassa koulutukseen. Vapaa-aika määrittyi siis tietyssä mielestä nuorten kannalta yhtäältä pätkätöiden mahdollistamiin harrastuksiin käytetyksi ajaksi ja toisaalta ei-toivotuksi joutilaisuuden ajaksi, jota täytettiin virtuaalisen maailman tarjoamilla mahdollisuuksilla.

 
Helenan Helven esityksestä syntyi keskustelua erityisesti äidin koulutuksen merkityksestä lapsen harrastusten valinnassa. Aikaisemmissa tutkimuksissa on mitattu isän sosiaaliekonomista asemaa ja äidin koulutustausta on jäänyt huomiotta lapsen harrastuksiin ja koulutusvalintoihin vaikuttavana tekijänä. Äidin suurta merkitystä lapsen valinnoille voidaan ainakin jossakin määrin pitää suomalaisena erityispiirteenä, jota saattaa selittää suomalaisten naisten korkea koulutustaso ja työssäkäynti. Vanhempien, etenkin äidin, koulutustaustan lisäksi yhtenä tärkeänä lasten harrastuksiin vaikuttavana tekijänä nousi esiin vanhempien varallisuus. Kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia kustantaa lastensa harrastuksia ja kustannuksiltaan erilaisiin harrastuksiin ohjautuminen heijastuu myös harrastusten parissa syntyvään sosiaaliseen pääomaan; harrastukset yhdistävät taloudellisilta mahdollisuuksiltaan samankaltaisten perheiden lapsia.
 
Marjaana Kojon esityksessä herätti erityistä kiinnostusta joidenkin työttömien nuorten virtuaalinen työssäkäynti. Nämä nuoret täyttivät työttömyyspäiviään virtuaalisen maailman parissa. Virtuaalisessa maailmassa nuoret pystyivät myymään osaamistaan eli esimerkiksi taitoaan pelata digitaalisissa peleissä suuria pisteitä tai piirtää Avatarille muotokuvia. Nämä nuoret ovat löytäneet innovatiivisen ansaintalogiikan harrastustensa kautta. Virtuaalinen maailman on nuorten taloudellisen toiminnan kenttänä vielä varsin neitseellinen tutkimuskohde. Läheskään kaikkia virtuaalisen maailman mahdollisuuksia ei ole vielä löydetty nuorisotyössäkään, kuten yleiskeskustelussa havaittiin puhuttaessa projektista, jossa harjoitellaan muun muassa työhaastatteluja Avatar-hahmojen avulla.
 
Merja Kylmäkosken esityksen pohjalta keskusteltiin työttömyydestä pätkätyöläisen lomana sekä työn ja harrastusten yhdistämisestä. Erilaisissa kyselytutkimuksissa esiin tullut työssä viihtyminen nuorten arvostamana asiana ohjaa nuoria valitsemaan omia harrastuksiaan tai mielenkiintoaan lähellä olevia työtehtäviä. Toistaiseksi on kuitenkin vielä hieman avoinna, miten pitkään harrastukset kantavat pätkätyöuralla. Harrastuksia tukevien töiden perässä pitkin Suomea matkustavat pätkätyönuoret kokevat elävänsä väliaikaista vaihetta, työuran nuoruusvaihetta, joka päättyy perheen perustamiseen ja sellaiseen työhön, joka mahdollistaa paikalleen asettumisen. Samalla paikkakunnalla tai työssäkäyntialueella pätkätyötä tekevät nuoret saattavat onnistua paremmin yhdistämään työn ja harrastuksensa myös perheellistymisen jälkeen. Työuran eri vaiheissa olevien pätkätyöläisten liikkuvuuden tutkiminen selventäisi tätä kysymystä.
 
Loppukeskustelussa palattiin sosiaalisen pääoman teemaan ja siihen keskeisesti liittyvään luottamuksen käsitteeseen. Työryhmää mietitytti yhtäältä elämässä eteenpäin kantavan sosiaalisen pääoman rakentuminen harrastuksissa ja toisaalta harrastavan nuoren henkilökohtaisen (itsekkään) intressin välinen mahdollinen ristiriitatilanne. Esimerkkejä haettiin musiikki- ja liikuntaharrastuksista, joissa molemmissa kilpailutilanne saattaa aiheuttaa eturistiriitoja: oman orkesterin tai joukkueen jäsenen menestyminen kilpailussa on myönteinen asia koko orkesterille tai joukkueelle, mutta samalla yhden onnistuminen voi pudottaa toisen pois esiintymis- tai kilpailukokoonpanosta. Tästä teemasta keskustelu siirtyi eettiseen egoismiin, jossa katsotaan, että ihmisen tulisi toimia oman etunsa mukaisesti siitä huolimatta, että hänen toimintansa on mahdollisesti ristiriidassa kokonaisuuden edun kanssa; Bernard Mandevillea mukaillen, eettinen egoismi esittää, että henkilökohtaisen, yksityisen edun tavoittelu johtaa lopulta kokonaisuuden etuun.
 
Merja Kylmäkoski
tutkija, Tampereen yliopisto, WORK-Preca-tutkimushanke