Työpajatapaamisen pyörteissä

27.3.2008 minulle oli suuri ilo ja kunnia olla mukana eduskunnan kansalaisinfossa pidetyssä työpajatapaamisessa, jossa kuulimme lukuisten asiantuntevien työpajaosaajien ajatuksia. Mukana olleet nuoret toivat iltatilaisuuteen aivan oman ”herättävän” sävynsä. Eduskuntatalon syövereihin uppoavat poliitikot tarvitsevat työssään juuri tällaista aktiivista yhteistoimintaa ja avointa keskustelua tärkeistä asioista.

Illan aikana kirjasin muistiin muutamia kohtia, joilla voisimme vaikuttaa nuorten elämään merkittävissä määrin ja yksi näistä asioista on se, että meidän tulisi luoda oikea nuorten yhteiskunta ja työllistämistakuu. Esimerkiksi niin, että ammatillisen koulutuksen hankkineelle alle 25-vuotiaalle nuorelle taattaisiin ensimmäinen työpaikka, jos työtä ei muutoin avoimilta markkinoilta löydy tai elämässä tulee vastaan ylitsepääsemättöminä vaikeuksia. Tällä hetkellä nuorten takuu ei kata työtä ja mielestäni juuri siksi tärkeä kiinnittyminen työmarkkinoille jää tapahtumatta. Lisäksi työttömyysturvan tasokorotus olisi erittäin tärkeää myös nuorille, koska moni heistä joutuu elämään toimeentulotuella todella niukasti.

Jokainen koulupudokas, olipa koulu sitten peruskoulu tai ammattikoulu, on yhteiskunnassamme liikaa. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa menettää yhtään yksilöä ja kadottaa häntä byrokratian rattaisiin. Tarvitaan aitoa yksilöllistä tukea, kuuntelemista, ohjausta ja ennen kaikkea ymmärrystä siitä, että jokainen on oman osaamisensa sankari. Jokaisen nuoren saattaminen aktiivitoimien piiriin on siksikin tärkeää, että nykyiset työmarkkinatukisäännöt pakottavat hakemaan oppilaitoksiin. Tämä pakko tuo mukanaan paljon koulutuksen keskeyttäneitä, koska kyllähän jokaisella pitää olla mahdollisuus löytää se oma paikka, ikioma juttu, mistä tykkää. Harva meistä haluaa pureskella pakkopullaa ja miettiä, että tätäkö pitäisi muka tehdä seuraavat 50 vuotta. Sen vuoksi onkin tärkeää, että me poliittiset päättäjät olemme arjesta kiinnostuneita, haluamme nähdä ja kuulla, mitä myös nuorten maailmassa tapahtuu.

Ei ole helppoa olla nuori nykypäivän vaatimuksia täynnä olevassa maailmassa. Ei ole lainkaan helppoa vastata kaikkiin yhteiskunnan tuomiin haasteisiin. Pitäisi olla nopeasti valmiina muutoksiin, taitava, osaava, nuori ja näppärä ja tietää jo suurin piirtein jaloilleen päästyään, että ”mikäs minä haluan olla isona”. Ja kuinka voisin olla iso, jos en koskaan ehtinyt tai saanut olla lapsi, nuori tai nuori aikuinen? Meidän pitäisi opetella myös antamaan itsellemme inhimillisyytemme anteeksi, eihän meitä ole koneiksi koneiden maailmaan tehty. Meillä on tunteet ja toiveet, unelmat ja haaveet. Eikä kukaan meistä ole tunteeton tai särkymätön. Jotenkin vaan kaiken tämän vaikuttamisen ja byrokratian keskellä näytetään unohtaneen inhimillisyyden merkitys ja kuuntelemisen taito.

Työpajaillan aikana puhuttiin osattomuudesta, ja siitä kuinka päästä takaisin osalliseksi vaikeuksien jälkeen. Keskustelun yhteydessä puhkesi runosuoni kukkaan ja syntyi seuraava tuotos:

Jokainen palana maailman suuressa palapelissä, ei kukaan halua jäädä vaille omaa palaansa, osattomaksi. Jokainen meistä haluaa kasvattaa kantavat siivet, ei kukaan meistä halua jäädä vaille omia siipiään, siivettömäksi. Anna meille voimaa olla ihmisinä toinen toisillemme, olla toinen toistemme tukiverkkoina, maailman myrskyissä ja tuulissa. Verkkoina, joihin voimme aina huoletta heittäytyä, heikkoinakin.

Merja Kyllönen
kansanedustaja (vas.)