Tutkimuksesta, valistuksesta ja epävarmuuden sietämisestä

Valistuksen kritiikistä tutkimuksen kritiikkiin

Päihdevalistusta – lähinnä päihdekasvatusohjelmia ja joukkotiedotuskampanjoita – on tutkittu ja arvioitu paljon ja ne on todettu keinona melko mitättömiksi. Käytetyt tutkimusmenetelmät eivät kuitenkaan kykene jäljittämään valistuksen todellisia vaikutuksia eivätkä tukemaan sen arviointia. Tutkimuksilla haetaan yksittäiseltä interventiolta nopeita, mitattavia muutoksia kohderyhmän käyttäytymisessä. Valistuksen tärkeimmät vaikutukset ovat kuitenkin pitkäaikaisia, yhteiskunnallisia ja poliittisia ja ne vaikuttavat käyttäytymiseemme välillisesti.

Kuinka viestintä vaikuttaa

On ymmärrettävä, millaisia vaikutuksia viestinnän keinoin ylipäänsä on järkevää tavoitella ja millaisia ei. On oltava teoria valistuksen vaikutusmekanismeista. Vallitsevalta päihdevalistuksen tutkimukselta tällainen teoria joko puuttuu kokonaan tai se on puoli vuosisataa sitten vanhentunut. Esimerkiksi joukkoviestinnän teorioiden avulla voitaisiin kehittää nykyistä kohdallisempaa päihdeviestintää ja sen tutkimusta.

Virittävän valistuksen teoria. Valistussanoman virittävyys on kykyä herättää reaktioita, kuten ajatuksia, oivalluksia, keskusteluja sekä erilaisia kirjoituksia, kommentteja ja jatkokehittelyjä. On vaikutettava yksityisiin ja julkisiin keskusteluihin. Valistuksen tehoa tulee mitata jäljittämällä niitä vaikutuksia, joita valistussanomilla on ollut keskustelujen sisältöön.

Asialistateoria. Ihmisille ei juuri voi kertoa, mitä asioista pitäisi ajatella, mutta hämmästyttävän tehokkaasti, mitä asioita pitäisi ajatella. Joukkoviestimet nostavat tiettyjä asiakysymyksiä etualalle ja jättävät toiset taustalle. Vain asialistalle nousseet kysymykset vaativat ratkaisuja. Yhteiskunnallisia ongelmia ei itsessään ole: ongelma on se mikä ongelmaksi määritellään. Niinpä on päästävä mukaan tuohon määrittelyprosessiin.

Hiljaisuuden kierre -teoria. Ihminen pelkää yhteisön hyljeksintää ja on halukas myötäilemään yleistä mielipidettä. Luemme joukkoviestimistä muiden mielipiteitä ja sopeudumme niihin. Mielipiteenmuodostukseen voi vaikuttaa sekä purkamalla että vahvistamalla näitä kierteitä. Esimerkkejä: muukalaisviha, känniääliöys.

Viestinnän kaksivaihehypoteesi. Kaikkien tuttavapiirissä on mielipidejohtajia tai vaikuttajayksilöitä, joiden kannanotot vaikuttavat muiden mielipiteisiin. Päihdetyön yksittäinen toimija voi kehittää itseään vaikuttajayksilöksi ja ruokkia vaikuttajayksilöitä tiedolla ja yhteydenpidolla.

Kehystysteoria. Näkökulma kysymykseen, sen tulkintakehys, määrää käsityksen siitä mitä asialle pitäisi tehdä. Oleelliset julkiset väittelyt käydään tarjoamalla ongelmalle kilpailevia tulkintakehyksiä, koska niillä on voima sanella ratkaisuja. Esimerkki: kamppailu alkoholiongelman kehystämisestä. Ovatko ongelmien juuret väärin käyttäytyvässä vähemmistössä vai aineen ominaisuuksissa?

Kultivaatioteorian mukaan joukkoviestinnän vaikutukset ovat pitkäaikaisia, kasautuvia, kiistämättömiä ja yhteiskunnallisesti merkittäviä. Toistuvilla ja hallitsevilla sanomilla media muokkaa pitkäjänteisesti maailmankuvaamme, opettaa itsestäänselvyyksiä. Nuorille suunnattu alkoholimainonta on kultivaatioteorian soveltamista tyypillisimmillään.

Kun tutkimustietoon vedotaan yhteiskunnallisessa keskustelussa, raja ei-tieteelliseen julkaisutoimintaan hämärtyy helposti. Näytön käsite on keskeinen niissä väittelyissä, joissa tutkimustietoon vedotaan. Yksittäisen tutkimuksen arvo tutkimusnäyttönä on vähäinen. Kääntäen: miltei mitä vain väitettä voi perustella yksittäisellä tutkimuksella. Luotettavinta tietoa tulee siksi etsiä Katsausartikkeleista eli kirjallisuuskatsauksista (review, literary review). Kun yksi menetelmä tuottaa tutkimusnäyttöä, toinen ei, tulokset on helppo kyseenalaistaa väittämällä näyttöä ristiriitaiseksi. Tupakkateollisuus kiisti tupakan ja keuhkosyövän yhteyden vuosikymmeniä sillä perusteella, että taudin syntymekanismissa on edelleen avoimia kysymyksiä. ”Mitään ei voi tietää ennen kuin tiedetään kaikki” on näennäisargumentti, jolla voi torjua miten vahvan näytön tahansa.

Joskus jää huomaamatta, ettei näyttö lainkaan koske käsiteltävää asiaa. Tällainen epäoleellisten väitteiden ja tietojen sotkeminen todisteluun on kuin silli, jonka rosvot paetessaan heittävät poliisikoirien haisteltaviksi – siitä taktiikan oudohko englanninkielinen nimi Red herring. Luovat sitaattitekniikat ovat yleinen epäreilun väittelyn keino. Lainaus voidaan väärentää, se voidaan myös katkaista sopivasta paikasta tai irrottaa yhteydestään. On hyvä tarkistaa tutkimussitaatit alkuperäisestä lähteestä aina kun voi.

Valistus ja epävarmuuden sietämisen taito

Tutkimus kykenee antamaan vain epävarmaa tietoa monista kysymyksistä, joita päihdevalistuksessa on käsiteltävä. Esimerkiksi kannabiksen polttamiseen liitetään syövän ja skitsofrenian riski, vaikka näyttö niistä on korkeintaan suuntaa antavaa. Oleellista on erottaa eri tulkintakehykset toisistaan: Nuo mahdolliset riskit voivat olla yksilölle tärkeitä, ja niistä tulee kertoa kuluttajavalistuksellisessa/ riskitiedotuksellisessa kehyksessä, kun taas yhteiskuntapoliittisesta /kansanterveydellisestä tai ideologisesta/huumepoliittisesta perspektiivistä ne näyttävät vähäpätöisiltä.

Markku Soikkeli