Tuemmeko nuoria yrittäjyyteen?

Keskustelutilaisuus 5.6. klo 13.00-16.00, Lasipalatsi, Palmusali
Tutkija Kari Paakkunaisen tutkimus
Alkaisinko yrittäjäksi?

Avauspuheenvuoro, valtiosihteeri Stefan Johansson, Opetusministeriö

Arvoisat seminaarin järjestäjät, alustajat, nuorten asioista kiinnostuneet

Aluksi haluan nuorisoasioista vastaavan ministerin ja koko ministeriön puolesta kiittää tutkimuksen ideoijia ja toteuttajia todella kaivatuista tiedoista. Usein kuulemme väittämiä siitä, että nuoret ajattelevat niin tai näin, myös yritysmaailmasta, mutta nyt meillä on oikeata tietoa nuorten ajatuksista yrittäjyydestä ja yrittäjäksi ryhtymisestä.

Ennen kuin tutustuin tutkimukseen - eli siltä osin vielä tabula rasana- kysyin itseltäni; puhuttiinko omana kouluaikanani mahdollisuudesta ryhtyä yrittäjäksi, tai annettiinko edes ymmärtää että sellainenkin vaihtoehto voisi olla. Kävin mielessäni läpi kaikki vaiheet; kansakoulun, ylä-asteen, lukion, alemman asteen korkeakoulututkinnon ja sitten vielä maisteri- ja lisensiaattiopinnot päälle - ja melkein kauhistuin kun huomasin, ettei ainakaan ole jäänyt mieleen että yrittäjyyteen olisi missään vaiheessa aktiivisesti kannustettu. Varmasti jotain on ollut, mutta jos sallitaan että sen unohtaminen laitetaan orastavan myöhäiskeski-iän piikkiin, niin faktaksi jää, että opetusjärjestelmämme on - ainakin minun mielestäni - ollut ällistyttävän "palvelus-suhde-orientoitunutta". Joutuu melkein kysymään, miten ne, jotka ovat yrittäjiksi kuitenkin ryhtyneet, ovat pystyneet välttämään valtavirran "imua". Tämä ehkä vähän kärjistettynä, nyt kun tämä tutkimuskin osoittaa että ns "sisäinen yrittäjyys" on kuitenkin aina ollut läsnä koulutusjärjestelmässämme, mutta ehkä se sallitaan näin alkusysäykseksi. Joka tapauksessa näyttää nyt siltä että tämä on muuttumassa, mm Kerhokeskuksen työn ansiosta.

Ennakkotietojen perusteella nuorilla näyttää tutkimuksen mukaan olevan realistinen näkemys yrittäjyydestä, sen tarvitsemasta osaamisesta ja jopa siitä, mistä sitä voi hankkia ja saada. Nuoret ajattelevat tutkimuksessa yrittäjyyttä urana ja elämäntapana. Osa nuorista näkee yrittäjyyden sellaisena omana valintana, jolla voi turvata itselleen tärkeät asiat osana arkea eli elämän laatuun ja elämän tapaan liittyvänä valintana. Eli siis välineenä, mutta ei kuitenkaan vain välineenä.

Ajattelin tässä pohtia muutamia asioita, joita tutkimuskin nostaa esiin. Me aikuiset, tuemmeko omilla odotuksillamme ja vaatimuksillamme nuoria yrittäjyyteen? Annammeko realistisen kuvan yrittäjyydestä nuorille? Ja osaammeko vastata nuorten kysymyksiin siitä, mitä ominaisuuksia yrittäjällä tulee olla onnistuakseen työssään? Vaikka emme itse olekaan yrittäjiä. Miten tunnistaa ne ominaisuudet jotka kielivät todennäköisestä menestyksestä yrittäjänä - ja sitten vielä vahvistaa niitä? Itse asiassa yrittäjyys uravalintana edellyttää nuoren tukemiselta samoja perusasioita kuin minkä tahansa ammatin valintatapahtuma vaatii.

Uskon myös, että arvomaailmalla on suuri merkitys. Ei suinkaan niin, että vahva mutta kapea kilpailuvietti ja "rahan tekemisen halu" olisi menestyksen tae, vaan päinvastoin. Halu tehdä hyvää myös muille ja koko yhteiskunnalle on yrittäjällekin kestävä pohja toimia. Siksi on mieluisaa käsillä olevassakin tutkimuksessa huomata, että yhteiskuntavastuullisuus on nuorissa yrittäjissä vahvasti mukana.

Arvomaailman "hissi" voi nimittäin antaa oikeaa tai harhaanjohtavaa tietoa kulloinkin arvotettavasta asiasta. Opastuksen tulisi toisaalta perustua oikeaan, päivitettyyn tietoon, objektiivisuuteen, myös sen osalta mistä tietoa saa. Mutta vähintään yhtä tärkeitä ovat sosiaaliset taidot ja lahjat.

Näihin kuuluu taito lukea tilanteita ja toimia niissä, tarvittaessa nopeasti. Yrittäjän tulee hallita niin kahdenkeskiset vuorovaikutustaidot kuin ryhmässä toimimisen taidot. Hyvä neuvottelutekniikka on aina sekä antamista että saamista – sillä luodaan paljon puhutut ja tarvittavat verkostot. Jos maine on sellainen, että "periksi ei anna koskaan", jäävät verkostotkin yleensä suppeammiksi tai ainakin tehottomammiksi.

Tässä lueteltujen taitojen hankkimiseen ei sinänsä liity mystiikkaa, vaan ne karttuvat jos ja kun on rohkeutta osallistua tapahtumiin, kohdata ihmisiä ja harrastaa asioita, kun opiskelee. Harrastustoiminta antaa turvallisuutta ja monessa tapauksessa mahdollisuuden harjoittaa ja jopa testata yrittäjyyteen tarvittavia taitojaan.

Yrittämisen ytimessä on aina liikeidea – joten ominaisuuksista puhuttaessa ei voi ohittaa kykyä keskittyä olennaiseen. Tämä lienee erityisen tärkeää juuri aloitusvaiheessa, kun oma tila raivataan ja kanavat avataan. Olennaiseen keskittymiseen liittyy aina myös johtaminen, joka on yllättävän monitasoista toimintaa. Sillä vaikka olisikin kyse yhden henkilön yrityksestä, täytyy osata johtaa asiaa, prosesseja ja näiden kehittämistä. Itsensä ihmisenä lisäksi.

Unelmia tarvitsemme kaikki. Yrityskin lähtee unelmasta, mutta sen toteuttaminen ei tosiaankaan ole haaveilua vaan arkista työtä. Tämän kertominen nuorelle saattaakin olla kokeneemman, viisaan mentorin, valmentajan, tai mitä nimitystä itse kukin haluaa käyttää, vastuullisin tehtävä. Ei saisi koskaan tulla yllätyksenä, että yrittäminen vaatii kovaa työtä.

Jos ominaisuuksien listaa haluaa vielä jatkaa, on tietenkin mainittava pitkäjänteisyys ja strateginen ajattelutapa. Nykyään puhutaan paljon "heikoista signaaleista", eli on osattava nähdä orastavat merkit siitä, mitä ihmiset haluavat ja tarvitsevat ehkä 5-10 vuoden päästä, ja vähitellen alkaa toimia sen mukaisesti. Täten ehkä myös kehitystä vahvistaen ja nopeuttaen.

Käsillä olevan tutkimuksen osoittama nuorten realistinen käsitys yrittäjyydestä on arvokas asia. Sille pohjalle on helpompi rakentaa muuta yrittäjyydessä tarvittavaa osaamista. Nuoret ovat realistisia myös siten, että he toivovat saavansa aikaa kasvaa huippuammattilaisiksi. Meidän tulee kuulla tämä toive. Kun tuemme nuorta uravalinnassaan, meidän tulee muistaa, että on aina kysymys asiasta, joka on henkilökohtainen ja kyseisen henkilön kohdalla pitkälle elämänpolkua ohjaava. Tekemällä tämän oikein ja vastuullisesti turvaamme sen, että Suomelle riittää osaavia, innokkaita nuoria yrittäjiä ja työvoimaa.

Sen verran rohkenen linkittää tämän päivän aiheen päivänpolitiikkaan, että nostan esille yhden asian josta ministeriömme ja ministerimme joutuivat "taistelemaan" juuri pidetyssä ns kehysriihessä. Nuorten työpajat - jotka ovat osoittautuneet aivan loistavaksi vaihtoehdoksi monelle nuorelle ns. nivelvaiheessa, uhkasivat jäädä ilman riittävää rahoitusta, vaikka hallitusohjelma lupaa järjestelmän laajentamista koko maahan. Tämä saatiin kuitenkin korjattua niin tämän vuoden lisätalousarviossa kuin kehyskauden määrärahoissa. Kuten tiedämme, työpajat ovat osaltaan jo selvästi edistäneet yrittäjyyttä.

Lopuksi haluan kiittää Yksityisyrittäjäin Säätiötä, Kerhokeskus – Kouluntyön tuki ry:tä ja Nuorisotutkimusverkostoa rohkeudesta ylittää raja-aitoja ja yhdessä aikaan saadusta tutkimushankkeesta. Ja samalla toivotan Kerhokeskukselle onnea työssään koota peruskoulun opettajille aineisto yrittäjyyden opettamisesta. Uskon, että se tulee vauhdittamaan tätä työtä yhdessä tuoreen tutkimuksen tulosten kanssa. Kiitos kuuluu tietysti myös tutkimuksen tehneelle tutkija Kari Paakkunaiselle ja kaikille niille nuorille, jotka ovat kirjoittaneet ja kertoneet mielipiteitään yrittäjyydestä. Toivon, että jokainen paikallaolija vie tämän nuorten ääntä edustavan tutkimuksen viestiä tahoillaan eteenpäin ja miettii miten asiaa voi edes auttaa. Olen myös varma, että näistä tuloksista on hyötyä – tulee olla hyötyä – kun hallitus alkaa panna yrittäjyyttä koskevaa politiikkaohjelmaansa toimeen.