Toiminnan kehittämistä rakenteiden ehdoilla

Olen kevään aikana tutustunut monen kaupungin nuorisotoimen rakenteisiin ja toimintaan. Tutustuminen on tapahtunut niin paikan päällä vierailemalla kuin verkon ja puhelimen välityksellä. Tekemäni hankemuotoinen työ pyrkii kehittämään kunkin kaupungin monikulttuurista nuorisotyötä, tai ehkä osuvammin ilmaistuna kyse on nuorisotyön monikulttuurisuuden kehittämisestä (ks. www.nuorisokanuuna.fi). Tässä kirjoituksessa kyse ei ole kuitenkaan monikulttuurisuudesta, vaan laajemmin nuorisotointen kehittämistyöstä.

Useimmissa kaupungeissa pyritään kehittämään toimintaa nuorisotointen rakenteiden sijaan. Tätä selittää varmasti monta seikkaa, joista tällä hetkellä osaan nimetä kaksi. Ensinäkin kyse on määräaikaisesta hankkeesta, jonka tarjoamat resurssit rajoittuvat tutkijan palkkaan ja matkakuluihin. Rakenteiden muutoksen pohtiminen ja toteuttaminen vaatisi todennäköisesti enemmän taloudellista liikkumavaraa sekä pidemmän aikajänteen. Rakenteet kun ovat kuulemma hitaita muuttumaan. Toiseksi hankkeeseen mukaan lähteneille kaupungeille tarjottiin viisi kehittämistyötä raamittavaa teemaa. Näistä yksikään ei suorasti koske rakenteiden kehittämistä. Voikin olla, että nuorisotointen rakenteiden kehittämiseen ei ole pureuduttu riittävästi ainakaan monikulttuurista nuorisotyötä käsittelevässä tutkimuskirjallisuudessa.

Rakenteellisia muutoksia toki tapahtuu jatkuvasti myös nuorisotointen sisällä. Monet nuorisotyöntekijät ja hallinnosta vastaavat ihmiset pitävät ongelmallisena nykyistä tilannetta, jossa ollaan jatkuvan rakennemuutoksen keskellä. Rakennemuutokset kytkeytyvät kuitenkin useimmiten kuntaliitoksiin, kunnan sektorirajojen heilahteluihin tai nuorisotointen sisäisiin myllerryksiin, joissa nuorisotyötä viritellään liikemaailmasta tuttujen mallien mukaisiksi. Harvan rakennemuutoksen keskellä kuitenkaan ehditään ajattelemaan nuorisotyön monikulttuurisuuden kehittämistä.

Edellä kuvattu tilanne johtaa siihen, että seuraamani ja osin myös tekemäni toiminnan kehittäminen tapahtuu nuorisotointen rakenteiden ehdoilla – olivatpa ne sitten muutoksessa tai eivät. Nämä rakenteet ovat jokaisen tuntemani kaupungin nuorisotoimen osalta jo kokoerojenkin vuoksi erilaiset. Tästä johtuen meneillään oleva hanke antaa tutkijalle mainiot eväät pohdittaessa monikulttuurisen nuorisotyön kehittämisen ja nuorisotointen rakenteiden suhdetta.

Valmiita vastauksia tai ”hyvien” rakenteiden malleja minulla ei ainakaan vielä ole tarjota. Jokunen seikka on kuitenkin hankkeen myötä selkiytynyt tai saanut varmistuksensa. Selvää tuntuisi olevan, että ilman kehittämistyötä tukevia rakenteita toiminnan kehittäminen vähintäänkin hidastuu. Mitä nämä rakenteet sitten ovat? Väittäisin että ne ovat verkostoja, jotka yhdistävät nuorisotoimen sisällä hallinnon ja kentän tasoja sekä toisaalta koko organisaatiota muihin alueen toimijoihin. Lisäksi johdon sitoutuminen kehittämistyöhön ja verkostojen toimintamahdollisuuksien takaaminen on ymmärrettävästi elintärkeää.

Toimivien verkostomaisten tukirakenteiden merkitys monikulttuurisen nuorisotyön kehittämishankkeen kohdalla näkyy selkeästi konkreettisen kehittämistyön käynnistymisessä sekä vaikuttavuudessa. Tällaiset rakenteet antavat tutkijalle mahdollisuuden ottaa mukava asento, josta seurata toimintaa ikään kuin sivusta. Lisäksi toimivat rakenteet mahdollistavat yhdessä kehitettyjen toiminnan mallien jalkautumisen monenlaisille arjen kentille.

On kuitenkin paljon kaupunkeja, joissa nuorisotointen rakenteet ovat varsin suoraviivaisia: johto on sidottu johtamiseen ja kenttä työskentelee kahdeksan tuntia päivässä usein joko nuorisotaloilla tai kohdennetun työn piirissä. Tällaisissa etenkin hieman pienemmille kaupungeille tyypillisissä rakenteellisissa malleissa toiminnan kehittämiselle jää niukasti aikaa ja tilaa. Tällöin kehittämistyöstä tulee helposti yksinäistä puurtamista – henkilökohtaisen sitoutumisen varassa tehtävää työtä vailla muun organisaation tai ulkopuolisten tahojen tukea.

Edellä kuvatut kaksi rakenteellista mallia ovat tietenkin weberiläisiä ideaalityyppejä ja todellisuus löytyy kaikkien kaupunkien osalta jostain niiden väliltä. Se miten nuorisotointen rakenteellinen kirjo (toiminnallisesta kirjosta puhumattakaan) saadaan avattua ensi keväänä valmistuvassa hankkeen loppuraportissa, on pähkinä, jonka pureskelu on syytä aloittaa jo nyt.

Antti Kivijärvi
tutkija, Nuorisotutkimusverkosto