Tietokoneita, tanssia… ja jotain aivan muuta

Etelä- ja Keski-Pohjanmaan 9.-luokkalaisten kulttuuriharrastuksia ja -toiveita kartoittaneessa tutkimushankkeessa pyrittiin selvittämään laajasti ja monipuolisesti nuorten yllättävänkin vähän tutkittua kulttuuriharrastamisen kenttää. Selvityksen erityisenä intressinä olivat nimenomaan kulttuuriharrastukset, mutta nuorille annettiin mahdollisuus kertoa myös muista kuin perinteisesti kulttuuriharrastuksina pidetyistä harrasteistaan tai niihin liittyvistä toiveista.

Rahapelaamisen ympärillä käydään tällä hetkellä paljon keskustelua. Selvityksemme perusteella pokerinpeluu kiinnostaa myös nuoria (poikia). Ammattipelaajien ympärille rakentunutta ”menestyvä pelimies” -kuvaa toistavien lehtijuttujen ja tv-sarjojen keskellä tämä ei toisaalta ollut kovin yllättävä tulos. Itämainen kulttuurikin on ollut jo varsin pitkään pinnalla, eikä sushi ole enää tuntematon käsite suomalaisessa keittiössä. Myös elokuvateollisuus on netonnut idän mystiikalla jo vuosia. Itämaisuus on löytänyt tiensä jopa kotoiseen suomileffaankin: muutaman vuoden takaisessa Jadesoturissa yhdistyvät Kalevalan mytologia ja kiinalainen wuxia-elokuvakerronta. Onko itämaisuudesta tullut jo osa valtavirtaa?

Entä mikä tai mitä sitten on ”Japanibuumi”? No ei enää sekään täysin uusi juttu. Ilmiön juuret ovat 1980-luvulla, jolloin itämaiset taistelulajit ovat rantautuneet Suomeen. Lajit ovat edelleen varsin suosittuja ja itse asiassa yllättävän suuri joukko tällä selvityksellä tavoitettuja nuoria toivoi kotiseudulleen lisää itämaisten taistelulajien harrastusmahdollisuuksia. Jos pokeritoiveiden suuruus ei yllättänyt, niin myönnän, että taistelulajien suuri kysyntä yllätti ainakin minut henkilökohtaisesti. Taistelulajien toivojista suurin osa oli lisäksi (yllättävästi?) tyttöjä.

Animen ja mangan suomeksi kääntäminen käynnisti Japanibuumin uuden aallon, jota tällä hetkellä kasvattaa j-rockin eli japanilaisen rockin suosio. J-rock bändejä saattoi viime kesänä nähdä myös kotimaisilla festivaaleilla. Japanilaisesta (populaari)kulttuurista kiinnostuneita nuoria löytyi myös Pohjanmaalta. Pienehkö joukko nuoria toivoi kotiseudulleen lisää juuri animeen ja mangaan liittyviä harrastusmuotoja, kuten erilaisia yhteisöjä ja mangan piirtämiskursseja. Lisäksi toivottiin erityisiä cosplay-tapaamisia. Cosplaylla tarkoitetaan esimerkiksi erilaisten animehahmojen esit¬tämistä. Cosplayn harrastaja pukeutuu ihailemakseen hahmoksi ja täydentää tyyliä tarvittaessa ilmeillä, eleillä ja hahmolta omaksutulla asenteella. Animehahmojen lisäksi harrastajat voivat pukeutua myös ihailemansa j-rockbändin jäseneksi.

Keskeisellä sijalla animessa ja mangassa on visuaalisuus ja ”söpöys”. Visuaalisuus liittyy olennaisesti myös j-rockiin. Animessa ja mangassa söpöys syntyy muun muassa hahmojen luonnottoman kokoisista silmistä, lapsekkaista ja viattomista kasvoista ja kirkkaista väreistä. J-rockissa visuaalisuus on tärkeää sekä ulkonäössä että esiintymisessä. Animessa ja mangassa hahmojen söpöys kytkeytyy usein varsin aikuismaiseen kerrontaan. Esimerkiksi Nikunen (2006) pohtii, että söpöyden ja raakuuden välinen jännite voi olla yksi syy siihen, miksi anime ja manga kiehtovat suomalaista yleisöä. Animessa ja mangassa käsiteltävät aiheet ovat länsimaisessa kontekstissa usein melko hämmentäviä. Seksuaalisuus eri muodoissaan on yksi tällainen teema. Suomessa yhdistykset kuitenkin erottelevat pornografisen animen ja mangan selkeästi muusta kuvastosta, eikä kotimainen anime kuvasta tätä tyylisuuntaa sellaisenaan.

Nikusen (2006) tulkinnan mukaan syy animen ja mangan suosioon länsimaissa onkin lähinnä niiden tapa kertoa tarinat eri tavoin kuin Disneyn kerronnan keskellä kasvanut sukupolvi on tottunut: animessa ja mangassa ei noudateta yhden totuuden kerrontamallia eivätkä ne romantisoi samanlaisia asioita kuin esimerkiksi Disney. Animea ja mangaa on kuitenkin nykyään saatavilla lähes yhtä paljon kuin disneymäistä animaatiotakin. Mutta vaikka esimerkiksi Hayao Miyazakin elokuvat Henkien kätkemä ja Liikkuva linna kuuluvat elokuvasuosikkeihini, en silti tohdi väittää, että ymmärtäisin niitä täysin. Kiinnostuksen tai ymmärtämättömyyden selittäminen pelkällä kulttuurilla tuntuu kuitenkin liian helpolta. Onko muita ehdotuksia?

Teija Strand

Kirjoittaja toimi Porjanmaan nuorten kulttuuriharrastuksia ja -toiveita kartoittavassa hankkeessa toisena tutkijana.

Lähteet

Nikunen, Kaarina (2006)
Animellista faniutta. Internet ja japanilaisen piirroskulttuurin fanit.
Teoksessa Valaskivi, Katja (toim.):
Vaurauden lapset. Näkökulmia japanilaiseen ja suomalaiseen nykykultuuriin.
Vastapaino, Tampere.

http://www. jrocksuomi.org. jrocksuomi.org

http://www.animeunioni.org