Terveystaju. Nuoret, politiikka ja käytäntö

Loppupuheenvuoro Terveystaju. Nuoret, politiikka ja käytäntö -kirjan julkistamistilaisuudessa 4.4.2006.
(2006. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 63. ISBN 952-5464-24-5. 166 s.)

Palaan Terveystaju-kirjan lähtöruutuun tunnustelemalla hetken sanaa terveystaju.

Kirjan julkistamistilaisuudessa puhuimme kovasti nuorista, mietimme heidän terveysvalintojaan ja -käyttäytymistään. Ehkä onnistuimme lähestymään myös kysymystä, tajuammeko ylipäätään nuorten terveyskäyttäytymistä ja kumpi onkaan viisaampi, muna vai kana? Nuorten terveystajua myötäilevän, ajassaan myötä elävän terveyskasvatuksen ja terveyspolitiikan löytyminen vaikuttaa työläältä, hiukan arvaamattomaltakin, mutta ei kuitenkaan mahdottomalta tehtävältä.

I

Tämän tehtävän edessä Terveystaju ehdottaa muun muassa terveyskasvatuksellisten päämäärien päivittämistä enemmän nykynuorten todellisuutta vastaaviksi. Kirja ehdottaa nuorten terveyspolitiikkaan riskinhallintaa: siis ymmärrystä niitä riskejä kohtaan, joita nykynuoret terveytensä kaupalla tietoisesti tai vähemmän tietoisesti tekevät.

Tietoisista terveysriskinotoista eräänä esimerkkinä voisi tässä yhteydessä nostaa esille Extreme Duudsonien elämänasenteen.

Exterme Duudsonien temppuja ja jäyniä voivat esimerkiksi olla tikan heitto toisen vatsaan, istuminen takapuolet paljaina muurahaispesään tai toisen sytyttäminen tuleen. Tällaisia temppuja ja hallittuja riskinottoja voivat olla myös nykynuoren nuuskan käyttö tai rave-tanssi-ilta ekstaasin vauhdittamana. Duudsonien temppu voi onnistua ilman naarmua, tai tempun seuraus voi olla murskautuneita luita, ruhjoutuneita keuhkoja jne. Samaan tapaan voi nuuskaa tai ekstaasia käyttäneen nuoren tulevaisuus terveyden näkökulmasta olla joko ihan ok tai vähemmän tyydyttävä.

Nuorisolähtöisesti kirja osoittaa, että terveysriski voi merkitä nuorelle Extreme Duudsonit -asenteen mukaisesti huumoria, kokeilua, jännitystä, nautintoa, ryhmään kuulumista, statusta, peliä, leikkiä – ei aina pahinta mahdollista vaihtoehtoa. Tämän riskitietoisuuden käsittely vaikuttaa nykyisen terveyskasvatuksen uudelta haasteelta. Se on myös haaste, joka nuorten terveyskasvatuksen suuntaajien on välttämätöntä kohdata, jotta ymmärrys ja kosketus nykynuorten terveyskäyttäytymiseen voi toimia.

II

Sen lisäksi, että kirja ehdottaa nuorten terveyspolitiikkaan riskinhallintaa tarjoaa se nuorten kanssa tehtävään terveystyöhön myös ennakkoluulottomuutta, toisin sanoen vähemmän ennakkoasenteita.

”Yläasteella liikunnanopettajalla oli huonot ennakkoasenteet minua kohtaan. Kävin tavallista koulua, ja tahdoin osallistua liikuntatunneille, mutta opettaja ei halunnut päästää minua. Siitä syttyi sota, itsepäinen kun olen, sain lopulta tahtoni läpi. Toivon, ettei kenenkään tarvitsisi kokea sellaista.”

Näin toteaa kaksikertainen ratakelauksen olympiavoittaja ja viime vuoden Euroopan mestari Leo-Pekka Tähti. Pyörätuolissa aina istunut Tähti johdattaa tässä mielestäni juuri terveystajun tunnistamiseen puhuessaan ennakkoasenteista vammaisia lapsia ja nuoria kohtaan. Terveystajun tunnistamista omalla kohdalla voi harjoitella ja jatkaa kysymällä itseltään:

onko minulla (vanhempana, kasvattajana, aikuisena) ennakkoasenteita sellaisia nuoria kohtaan, joilla on ongelmia mielenterveyden kanssa?
onko minulla ennakkoasenteita lihavia lapsia tai nuoria kohtaan tai päihde- ja huumeriippuvaisia nuoria kohtaan?
mitä ylipäätään ajattelen nykypäivän nuorista?

Terveystaju siis opastaa näkemään, havaitsemaan ja toivottavasti myös hyväksymään erilaisuutta sekä lähimmäisen ei-hyvinvointia. Terveystajuinen lähestymistapa nuorten terveyteen yllättää lukijan: vaikuttaa nimittäin siltä, että yllättäen kansallisessa terveyspolitiikassa sekä terveydenhuollon toimenpiteiden kentällä suvaitsevaisuudella olisi enemmän sijaa.

Suvaitsevaisuutta tarvitaan erilaisten kysymyksen käsittelyyn. Esimerkiksi, onko kykymme sietää toisten ihmisten epäterveellisiä elämäntapoja vaikeutunut? Tai onko kykymme hyväksyä ei-terveyttä ja terveyden menettämistä hämärtynyt? Suomalainen yhteiskunta esittää sen eri sektoreilla kansalaisilleen vahvan kutsun terveyden ylläpitoon, pärjäämiseen ja onnellisuuteen. Tämän terveyskuplan sisällä on vaikea elää, jos omalla kohdalla kaikki ei ”menekään niin hyvin”. Terveyden edistämisen seuraavaksi valtakunnalliseksi ohjelmaksi voisi kirjan perusteella hyvinkin suosittaa ”Suvaitsevaisuutta epäterveyteen” -kampanjaa tai teemavuotta.

III

Terveystaju on siis yleisesti kykyä nähdä toisen terveys toisen silmin. Tämä edellyttää toinen ihminen näkemistä ja hyväksymistä sellaisena kuin hän on.

Terveystajua tarvitaan sekä toisen myös oman terveyden tunnistamiseen ja aivan erityisesti nykynuorten terveyskäyttäytymisen muutosten tunnistamiseen. Terveystajuinen lähestymistapa nuorten terveyteen kutsuu kuuntelemaan ja keskustelemaan niiden nuorten kanssa, joiden elämän me aikuiset, vanhemmat, kasvattajat ja päättäjät uskomme tuntevamme niin hyvin.

Tämä tunnistaminen edellyttää nuorten terveyskasvatuksen suuntaajilta eräänlaista heilurimaista uteliaisuutta, aitoa kiinnostusta – yhtäältä nuorten suuntaan ja toisaalta takaisin niihin terveyskasvatuksellisiin päämääriin, joiden kautta nuorten kasvua kohti terveyttä määritellään ja ohjataan. Terveystaju kysyy, tulisiko terveyskasvatuksen kriteereitä suodattaa ja testata nuorten elämän läpi nykyistä suunnitelmallisemmin.

Erityisesti nuorten terveyskäyttäytymisen ja terveysvalintojen yhteydessä on hyvä ajatella, että terveystajuisuus ja terveystajuttomuus kulkevat nuoren elämässä enemmän käsi kädessä kuin erillään. Tämän kahtalaisuuden ymmärtäminen ja myös sen mahdollinen ennakointi tulisi saada kytkettyä tiiviimmin nuoria koskevaan terveysohjaukseen ja terveyspoliittiseen päätöksentekoon.

Anne Puuronen
tutkija
Turun yliopisto