Taipuuko taide välineeksi?

Nuoriso- ja taiteentutkimuksen kohtaaminen -seminaarissa puhuttiin taiteen mahdollisuuksista nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. Keskustelun taustalla on Suomen Kulttuurirahaston Myrsky-hanke, josta olivat puhumassa Raisa Kiesi ja hankkeen tutkija Sirkku Kotilainen. Tilaisuudessa puhuivat myös Helka-Maria Kinnunen ja Miina Savolainen.

Raisa Kirsi kertoi Myrsky-hankkeesta, jonka avulla pyritään tarjoamaan välineitä nuorten persoonalliseen ja sosiaaliseen kasvuun. Toiveena on, että Myrskyn osahankkeissa syntyisi toimintamalleja, jotka jäisivät elämään varsinaisen hankkeen päätyttyäkin. Myrsky on koonnut tuhansia nuoria ympäri Suomen erilaisiin taidehankkeisiin ja erityisesti syrjäytymisvaarassa tai syrjässä asuvia nuoria on haluttu saada mukaan. Kiesi painotti, että Myrsky-hankkeissa taide on välinearvossa, eikä syntynyt taideteos ole toiminnan päämäärä.

Voimauttava valokuvaus ja erityisesti Miina Savolaisen yhdessä lastenkotilasten kanssa toteuttama Maailman ihanin tyttö- projekti on hieno esimerkki siitä, miten taiteen välineitä voidaan hyödyntää nuorten kanssa työskennellessä. Savolaisen sanoin voimauttavan valokuvauksen avulla voidaan tehdä identiteettityötä, parantaa vuorovaikutusta ja kehittää dialogisuutta. Voimauttava valokuvaus on myös nuorisolähtöistä, mutta ainakin Maailman ihanin tyttö- projektin kuvissa ammattilaisen kädenjälki todella näkyy. Toisaalta juuri tällaisia hienoja kuvia kannattaa näyttää nuorillekin, sillä ne ehkä inspiroivat ja innostavat heitä tekemään jotain itse.

Helka-Maria Kinnunen osoitti kommenttipuheenvuorossaan ristiriidan, joka syntyy kun ensin puhutaan taiteesta välinearvona ja sen päälle nautitaan kauniiden valokuvien kuvien tuottamasta taide-elämyksestä. Kinnunen muistutti, että taide-elämyksen jälkeen taiteesta ei voida puhua enää pelkkänä välikappaleena: se synnyttää jotain enemmän. Kinnunen väittikin, ettei taide suostu välineeksi ja kysyi, mitä muuta taide on kuin joku väline. Ja mitä toisaalta tapahtuu, jos taide on pelkkä väline?

Mikä sana siiten olisi parempi kuin väline? Taide voi toimia välineenä ja olla samanaikaisesti myös paljon enemmän. Kehnompilaatuinenkin taide on ansiokasta, jos se edistää (tekijänsä) hyvinvointia. Ja mitä siis tapahtuu, jos taidetta yritetään käyttää ”pelkkänä” välineenä? Ei kai mitään, taide kestää sen.

Sirkku Kotilainen kertoi Myrskyn tutkimisen haasteista. Kahdella päätoimisella tutkijalla riittää työsarkaa hankkeessa, jonka lähes sata osahanketta on levittäytynyt ympäri Suomen. Tilastollisilla kyselylomakkeilla voidaan periaatteessa tavoittaa kaikki osallistuvat nuoret, mutta mukana on myös nuoria, jotka eivät pysty vastaamaan kyselylomakkeisiin. Kyselyyn on muutenkin vastattu heikonlaisesti. Aineisto sisältää henkilökohtaisia tarinoita alle 18-vuotiailta nuorilta, joten tutkimuseettisissä kysymyksissä riittää pohdittavaa.

Paneelikeskustelussa pohdittiin muun muassa sitä, onko nuorten kanssa työskentelevillä taiteilijoilla tarpeeksi pedagogista osaamista. Kotilainen ei ole huomannut, että Myrsky-hankkeiden toimintaa prosessoitaisiin tai reflektoitaisiin jälkikäteen. Hänen mukaansa hankkeiden pedagogisen toteutumisen arviointi olisi tärkeää. Helka-Maria Kinnunen sanoi, että taiteilijoilla on vastuu prosessin loppuun viemisestä ja taiteilijoiden koulutuksessa on tässä kohtaa puutteita. Miina Savolainen korosti prosessien purkamisen tärkeyttä ja totesi, että taide on hieno väline, muttei mikään hokkuspokkus-väline. Taide on siis hieno väline, mutta yksin sen avulla ei saada ihmeitä aikaan. Savolainen ehdotti nuorten kanssa työskentelevien taiteilijoiden pedagogista ammattitaidon kehittämistä ja moniammatillisen yhteistyön lisäämistä: sosiaalipuolella on nälkä metodeihin, joita taidepuoli voi tarjota.

Heidi Ruokoniemi

Kirjoittaja toimi Nuorisotutkimuseuran järjestösihteerinä seminaarin ajankohtana.