Syrjässä ytimessä

Nuoret ovat vetäneet minut mukanaan elämän keskipisteeseen: innostukseensa ja tunteensa paloon. Olen kiertänyt keväällä 2009 Lapissa ja eteläisessä Suomessa seuraamassa Myrsky-hankkeiden toimintaa kenttätöissäni. Koen tämän suurena etuoikeutena. Aineiston kerääminen Nuoret taiteen tekijöinä -tutkimukseemme on ollut enemmän kuin antoisaa. Olen kiertänyt talvimyrskyn keskellä Somerolla, Sodankylän, Pelkosenniemen ja Sallan lopputalven maisemissa, toistamiseen Sallassa juuri heräävän kevään kirkkaan ja korkean taivaan alla, Tammisaaressa vehmaassa puistossa, jonka tihkusateisen vehreyden täytti kesälintujen taukoamaton konsertti ja taas uudestaan Lapissa paukkupakkasissa kaamoksessa Kolarissa, Utsjoella, Kittilässä ja Muoniossa.

Luonto tulee Lapissa vahvasti esille nuorten tekemässä taiteessa, heidän puheessaan kotipaikastaan ja heidän kotoisissa arkisissa toimissaan. Arvonannolla kuuntelin, kun luonnossa kulkeva ja metsästämässä ja kalastamassa viihtyvä nuori mies kertoi minulle tulevan poroisännän vakuuttavuudella siitä, kuinka draaman tekeminen oli auttanut häntä ottamaan haltuunsa suhdettaan ympäristöönsä ja antanut eväitä tulemaan elämään. Taiteen tekeminen jättää jälkensä.

Herkkien luontokuvien lisäksi itsenä olemisen kipeys, nuoren rakkauden vaikeus ja yksinäisyyteen sysätyn mielen mustuus olivat aiheita, joita lappilaiset nuoret käsittelivät tekemissään töissä tunteiden totisuuteen heittäytyen. Käsitellyt aiheet nousivat nuorten omasta maailmasta, mikä kenttätöitä tehdessä oli mahdollista myös omin silmin ja korvin havaita. Draama ja todellisuus kulkivat välillä samoin sävyin rinta rinnan matkallani nuorten taiteen tekemiseen.

Se voima, jolla nuoret aiheita käsittelivät, oli uskomattoman vahva. Aiheiden rankkuudesta huolimatta kaiken yllä pulpahteli voimakas ilmaisemisen ilo. Toisten teoksissa mukana eläminen sekä aplodit, tömistykset ja kannustushuudot oman hankkeen festarin tunnelmissa kertoivat yhteishengestä. Yhteishengen mainitsivat useimmat nuoret kaikissa matkani varren Myrsky-hankkeissa myös yhdeksi niiden tärkeimmistä anneista.

Uuden oppiminen oli yhteishengen lisäksi toinen asia, jonka lähes jokainen nuori otti esille Myrsky-hankkeen antina heille. Oppimisen halu on suuri. Se oli nähtävissä myös siinä intensiivisessä jaksamisessa, jonka avulla nuoret ottivat haltuunsa erilaisia taitoja ja välineitä tulitaiteen, linnan rakentamisen, elokuvan tekemisen, draaman kirjoittamisen ja näyttelemisen hallitsemiseksi. Oppiminen on Myrskyssä näkyvästi ilo, samaten opitulla omien ajatusten ja tunteiden ilmaiseminen.

Itsenä oleminen on länsimaisessa kulttuurissamme rankka vaatimus, jota taiteen tekemisellä voi harjoitella. Maahanmuuttajanuorille askel itsenä esille estradille oli erityisen suuri, mutta ei kuitenkaan suurempi, kuin hyppy pakolaisleiriltä heille vieraaseen todellisuuteemme kaikkiaan. Sirkustaiteen esittäminen oli heille yhtä ekstreemi kokemus, kuin elämä Suomessa kokonaisuudessaan.

Kenttätyöt elävät vielä mielessäni vaikutelmina ja jäsentyvät vähitellen aineiston karttuessa ja myöhemmin analyysin edetessä tarkemmin. Nyt kun kokemukset matkoiltani ovat vielä tuoreina mielessäni, tuntuu siltä, että vahvimmin nuorten taiteen tekemisen keskiöön pääsin Lapissa, missä tie taiteen oppiin ei ole itsestäänselvyys. Ponnistelut syrjäisiltä alueilta taiteen äärelle heittävät nuoret itse tekemisen ytimeen intensiivisemmin, kuin etelän tarjonnan äärellä ehkä on mahdollista.

Katriina Siivonen
tutkija, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun kauppakorkeakoulu