Syrjäytyneitä on liian paljon

Vuoden 2008 alussa julkaistu Suomen lukiolaisten liiton tutkimus puhuu karua kieltä suomalaisten nuorten hyvinvoinnista: suurella enemmistöllä menee aina vain paremmin, mutta sitten on vähemmistö, jolle psyykkiset, fyysiset ja sosiaaliset ongelmat kasautuvat.

Näistä huono-osaisista nuorista puhutaan edelleen aivan liian vähän, tämä siitä huolimatta, että nuorten syrjäytyminen on viime kuukausina ollut jatkuvasti otsikoissa. Eri tutkimuksissa on paljastettu milloin 14 000:nnen, milloin 60 000:nnen tai jopa 100 000:nnen syrjäytyneen nuoren jääminen tilastojen ulkopuolelle: nämä nuoret eivät ole koulussa, töissä tai esimerkiksi suorittamassa asevelvollisuuttaan.

Opetusministeriö on myöntänyt 2,5 miljoonaa euroa etsivään työhön, jonka avulla syrjäytyneet nuoret on tarkoitus ohjata työpajoille ja muihin julkisiin palveluihin. Työpajojen tavoitteena on tukea nuoren sosiaalista kasvua ja elämäntaitoja yhteisöllisen ja moniammatillisen yhteistyön avulla. Työpajalla kullekin nuorelle räätälöidään juuri hänelle sopiva toimenpiteiden kokonaisuus, työn ja sosiaaliturvan yhdistelmä. Matalan kynnyksen starttipajat tarjoavat palveluja nuorille, joilla on vaikeuksia sitoutua kokopäiväiseen ja tavoitteelliseen toimintaan.

Vaikka hätkähdyttävät tilastot syrjäytyneistä nuorista saavat päättäjät liikkeelle, tilastoihin on syytä suhtautua myös varauksella. Työtön nuori ei välttämättä ole syrjäytynyt nuori. "Syrjäytyneitä" tai "kadonneita" nuoria on vaikea auttaa, ellei tiedetä, mitä syrjäytyneellä tai syrjäytymisellä tarkoitetaan. Valtiontalouden tarkastusvirastossa tehdyssä nuorten syrjäytymisen ehkäisyä koskevassa tarkastuskertomuksessa (146/2007) syrjäytyminen määritellään kasaantuneeksi huono-osaisuudeksi, jossa yhdistyvät pitkäaikainen ja usein toistuva työttömyys, toimeentulon ja elämänhallinnan ongelmat sekä syrjäytyminen yhteiskunnallisesta osallisuudesta.

Vaikka käsitteissä on sekavuutta, olennaista on nostaa kissa pöydälle. Mediat vallanneessa ”syrjäytymisdiskurssissa” ei varmasti ole kyse vain tarpeesta hätkähdyttää. On tarpeen tunnustaa, että meillä on syrjäytyneitä nuoria. Ongelmaa ei lakaista maton alle sanomalla, että valtaosalla nuorista pyyhkii paremmin kuin koskaan. Suuri joukko nuorista kärsii näköalattomuudesta, yksinäisyydestä, masentuneisuudesta ja osattomuudesta.

Pakottava kysymys onkin, mikä meidän ajassamme on vialla: miksi aikamme ei vahvista sosiaalisuuden ja yhteisöllisyyden kokemusta vaan pikemminkin murtaa sitä? Miksi nuorella on tunne siitä, ettei hän kuulu mihinkään, edes perheeseensä, tai ettei häntä yhdistä ikäisiinsä mikään yhteinen päämäärä tai näköala?

On myös käännettävä katse nuoren taustaan, niihin syrjäyttäviin mekanismeihin tai konkreettisiin ongelmiin, jotka lisäävät pahoinvointia ja syrjäytymisriskiä. Palvelujärjestelmämme ei tavoita kaikkia tukea tarvitsevia eikä aina kohdennu oikein. Väliin on mahdollista pudota joko siksi, että palveluresurssit ovat riittämättömät tai siksi, että palveluverkossa on aukkoja. Yhtäältä kyse on tuen tarvitsijoiden pahenevista vaikeuksista, toisaalta järjestelmän joustamattomuudesta ja lyhytnäköisyydestä.

Syrjäytyminen ei tapahdu yhtäkkiä vaan kyse on prosessista. Siksi yksinkertaista ratkaisua ei ole tarjolla, vaan pikemminkin tarvetta monenlaisille ennaltaehkäiseville toimenpiteille ja palveluille. Tarvitaan joustavia, harkinnanvaraisia tukimuotoja sekä hallintorajat ylittävää moniammatillista yhteistyötä, minkä kehittäminen on juuri työpajojen tavoite. On kiinnitettävä huomioita syrjäytymisen riskitekijöihin, taattava lasten ja nuorten palveluille riittävät resurssit ja tuettava perheiden hyvinvointia. Vakaa totuus on, että varhaisella puuttumisella estetään ongelmien kasaantuminen ja vyyhteytyminen.

Sosiaalisten verkostojen vahvistaminen ja osallisuuden mahdollistaminen luovat nuoren uskoa omaan pärjäämiseensä ja tulevaisuuteensa. Sillä ei ole merkitystä, onko ihminen rekisterissä vai ei. Sillä on, tunteeko hän kuuluvansa yhteisöön ja olevansa sen täysivaltainen jäsen.

Outi Alanko-Kahiluoto
puheenjohtaja, Valtakunnallinen Työpajayhdistys ry.
kansanedustaja (vihr.)