Stigma, negatiivinen leima ja perusoikeudet

Seta ry:n järjestämää Pride-kulkuetta vastaan tehty väkivaltainen hyökkäys on synnyttänyt runsaasti keskustelua kuluneen kesän aikana. Tässä kirjoituksessani haluan pohtia tapahtuneen pohjalta syntyneiden keskustelujen, sekä niissä esitettyjen mielipiteiden mahdollisia vaikutuksia.

Erityisesti HLBTI-nuoret - homo, lesbo, bi, trans ja intersukupuoliset - ovat väkisinkin joutuneet seuraamaan ajoittain asenteiltaan vihamielisiä ja mitätöiviä kannanottoja. Nämä kannanotot on kohdistettu osaksi näiden nuorten identiteetin osa-aluetta, eli seksuaali- ja sukupuoli-identiteettiä. Kannanotoissa on vähätelty kyseisen väkivaltaisen teon motiiveja ja sen vaikutuksia. Niissä on pyritty syyllistämään teon kohteeksi joutuneita eli uhreja. Voikin miettiä, mitä vaikutuksia kaikella tällä on kaikkien omaa identiteettiä pohtivien nuorten hyvinvointiin.HLBTI-nuoret, mutta myös aikuiset, kohtaavat elämänsä varrella useita tilanteita, joissa heitä pyritään lokeroimaan tiettyyn muottiin. Valitettavan usein leimaaminen pitää sisällään yksilöllisen identiteetin kehittymisen kannalta vahingollisia piirteitä. Negatiivisen leiman, eli stigman, vaikutusta ei tulisikaan sivuuttaa tai vähätellä. Stigman kantajalle negatiiviset vaikutukset ovat lähes poikkeuksetta hyvin kokonaisvaltaisia. Nuori ei voi halutessaan palauttaa automaattisesti takaisin ulkoapäin tulevaa stigmaa.

Stigman kohteeksi joutuneet kantavatkin usein sen mukanaan tuomaa taakkaa kohtuuttoman pitkään. Nuoren identiteetin kehitys on aina monitasoinen ja vaativa prosessi, jossa tulisi olla yksilöä ympäröivän sosiaalisen verkoston tuki. Stigman vaikutus ei ole positiivisen minäkuvan ja itsetuntemuksen rakentumista edesauttava, päinvastoin. Pahimmillaan stigman kantaminen lisää nuoren epävarmuuden ja pelon tunteita, jotka voivat johtaa syrjäytymiseen sosiaalisista kontakteista. Jos nuorella ei ole kykyä tai uskallusta olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa, niin vertaistuesta hyötyminen on mahdotonta. Tällöin ei ole mahdollisuuksia jakaa kokemuksia muiden samankaltaisia läpikäyvien tai läpikäyneiden kanssa. Tämä on erityisen harmillista, koska nimenomaan vertaistuki on HLBTI-nuorille merkittävä tuen muoto.

Nuorten stigmatisoituminen synnyttää haasteita heidän parissaan työskenteleville ammattilaisille. Voi jopa käydä niin, että tukea tarvitsevien nuorten tavoittaminen tulee aiempaa vaikeammaksi. HLBTI-nuoret kertovat usein negatiivisista kokemuksistaan, joita he ovat oman seksuaali- ja sukupuoli-identiteettinsä vuoksi kohdanneet. Kielteiset kokemukset lisäävät heidän epäluottamustaan ja epäluuloisuuttaan. Negatiivisen leiman tiedostaminen ja ymmärtäminen onkin oleellisen tärkeää, jotta nuorille tarjottavia tukipalveluita voidaan tuottaa heitä aidosti hyödyttävästi.

Mielestäni olisi toivottavaa, että ammatilliset tahot osallistuisivat entistä enemmän näitä aiheita käsitteleviin keskusteluihin. Tällä tavoin he osoittaisivat riittävästi rohkeutta ilmaista oman ammatillisen kantansa. Tämän seurauksena nuorten luottamus heitä kohtaan voisi kasvaa.  On tosiasia, että stigmaa kantava asiakas ei välttämättä kykene toimimaan assertiivisesti. Tämän vuoksi heille kuuluvat perusoikeudet, kuten seksuaalioikeudet, eivät välttämättä toteudu.         

Lisätietoa

Pride-iskut herättivät seksuaalivähemmistöjen puolustajiksi.
YLE, kotimaan uutiset  17.8.2010.

Amnesty Internationalin HLBTI-ryhmä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille.
 

Antti Ervasti on päätyössään järjestömaailmassa. Hän on koulutukseltaan sosionomi (AMK), auktorisoitu seksuaalineuvoja sekä pari- ja seksuaaliterapeutti. Sivutyönään hän tekee seksuaalineuvontaa, seksuaaliterapiaa, koulutuksia ja luentoja. Antti on tehnyt töitä laaja-alaisesti erityisesti seksuaaliterveyteen liittyvien teemojen parissa sekä Suomessa että ulkomailla. Viimeisin kuuden kuukauden ulkomaan ”komennus” oli Väestöliiton lisääntymis- ja seksuaaliterveysprojektissa Intiassa Madhya Pradeshin osavaltiossa. Työn lisäksi voimaa ja energiaa Antin elämään tuovat aviopuoliso, koira sekä puutalossa asuminen.