Sosiaaliset mediat voivat koukuttaa

Väitän, että sosiaalisen median foorumeihin, kuten Facebookiin, voi addiktoitua. Pahasti. Myös netin erilaiset keskustelufoorumit voivat koukuttaa.

Sosiaalinen media erilaisine ”ympäristöineen”voi viedä mukanaan. Twitterin merkitystä en ole ehkä oikein oivaltanut ja se on ollut itselläni telakalla. Ningissä on joitakin yhteisöjä, jotka itseäni kiinnostavat, myös niin sanotusti työn puolesta. Eniten olen edelleen ollut ”notkumassa” Facebookissa. Toisten ihmisten, kavereiden, päivitysten seuraaminen ja tietoisena oleminen on jännittävää ja mukaansatempaavaa. Työvälineenä en naamakirjaa osaa ajatella, vaikka sitä esimerkiksi ryhmien perustamisen kautta varmaan olisi mahdollista hyödyntää opetuksessakin. Ajoittain toki joidenkin työhön liittyvien asioiden hoitaminen on Facebookin avulla mahdollista.

Erilaiset netin keskustelufoorumit ovat oman kokemukseni perusteella toisella tavalla mukaansatempaavia: keskustelufoorumeistakin voi olla todella paljon iloa. Netin vertaisfoorumit voivat parhaimmillaan olla oiva ympäristö jakaa samankaltaisessa tilanteessa olevien henkilöiden kanssa kokemuksiaan ja peilata tunteitaan ja ajatuksiaan. Esimerkiksi vanhemmuuteen liittyen vaikkapa KaksplussanVauvan tai Helistimen keskustelupalstoilla voi saada hyviä vinkkejä tutista irtaantumiseen tai jakaa kokemuksiaan lapsen kanssa toimimisesta tahtoiän taisteluissa. Voi olla varsin voimaannuttavaa paikantaa hengenheimolaisia.

Pahimmillaan tosin keskustelufoorumit saattavat aikaansaada melkoisen moraalisen paniikin tai vähintäänkin hysteriahenkisen mielialan. Kokemustietoa on monenlaista, ja koska subjektiiviset näkemykset voivat erota aika tavalla, ovat suoranaiset törmäyskurssit mahdollisia. Muun muassa tunteen huonosta vanhemmuudesta tai etenkin huonosta äitiydestä saattaa saada hankituksi puolessa sekunnissa. Esimerkiksi imetys on sellainen teema, josta vaikuttaisi olevan varsin jyrkkiä mielipiteitä olemassa. Puolestaan lapsille tarvittavista varusteista voi syntyä mielikuva kilpavarustelun välttämättömyydestä, ikään kuin nyytti tarvitsisi ehdottomasti tietyn merkkiset vaunut saadakseen parhaat edellytykset elämälleen.

Tutkijan näkökulmasta keskustelufoorumit ovat kiintoisa pala todellisuutta ja ihmisten välistä kanssakäymistä. Kasvottomana ja nimettömän voi olla helpompi ottaa kantaa elämän suuriin kysymyksiin. Joillakin keskustelufoorumeilla saattaa virittäytyä alun innostuksen jälkeen tunnelma, että sosiaalisen kanssakäymisen voi siirtää myös reaalimaailmaan. Siten erilaiset todellisuudet, roolit ja identiteetitkin voivat kohdata. Virtuaalimaailmassa voi ”olla olevinaan” jotakin muuta, jakaa ne tiedot, mitä haluaa ja raottaa pintaa vain haluamiltaan osin. Tosin reaalimaailmassakin ihmisellä yleensä on monenlaisia rooleja ja tapoja toimia. Työtehtävissään toteuttaa toisenlaisia asioita kuin vapaa-ajallaan ja niin edelleenkin.

Kultainen keskitie on paras tie. Sopivissa annoksissa keskustelufoorumit ja sosiaalisen median toimintaympäristöt pitävät mielen virkeinä. Sosiaalisen median ympäristöt voivat olla kullanarvoinen lisä reaalimaailman yhteydenpitoon.

Pia Lundbom

Kirjoittaja toimii tutkijalehtorina Humanistisessa ammattikorkeakoulussa.