Sosiaalipalvelut osana moniammatillista nuorisotyötä verkossa

Miten sosiaaliala kykenisi käyttämään verkkoa tulevaisuudessa monipuolisemmin ja mitä mahdollisuuksia verkko voi sille antaa? Verkkoa osataan nykyisellään hyödyntää suhteellisen vähän sosiaalialan asiakastyön näkökulmasta, joten edellä esiteltyjä kysymyksiä on syytä pohtia. Erilaisia kokeiluja toki löytyy, mutta edistymisvauhti ei varsinaisesti päätä huimaa. Valtakunnallisestikin tarkastellen kehitys vaikuttaa hajanaiselta. Toisaalta on hyvä pysähtyä miettimään, mitä verkkoon ylipäätään toivotaan ja pohtia, palveleeko ala parhaiten kasvokkain eli irl. Oli miten oli, verkkopalvelut on nähtävä täydentävänä, ei peruspalveluja heikentävänä edistyksenä.

Myös nuorisotyön siirtyminen verkkoon on edennyt harkitusti ja vasta nyt, viitisen vuotta verkkonuorisotyön ensiaskeleista, on kuvioon astunut mukaan myös Helsingin sosiaalivirasto. Jonkinlaista varovaisuutta kehittämisen suhteen onkin ehkä havaittavissa. Syksyllä juhlitun YK:n lasten oikeuksien juhlavuoden teemana olivat lasten ja nuorten osallisuus, vaikuttaminen ja kuulluksi tuleminen. Näihin oikeuksiin olennaisena osana kuuluvat tarkoituksenmukaiset ja saavutettavissa olevat sosiaalipalvelut, joista nuorilla eri selvitysten mukaan ei vaikuta kuitenkaan olevan tarpeeksi tietoa. Nuorten antaman palautteen pohjalta palveluohjauksessa ja palveluista tiedottamisessa onkin paljon parannettavaa. (Helsingin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma 2009-2012; Hyvinvointiselonteko).

Syksyllä 2009 startanneella lasten ja nuorten verkkososiaalipalvelu hankkeella (Vespa) pyritään tuomaan sosiaalialan ammattilaiset helposti tavoitettavaksi, matalan kynnyksen palvelua tarjoavaksi tahoksi. Työskentelemällä verkossa saadaan kosketus suoraan lapsen ja nuoren omaan kokemusmaailmaan. Palvelulla pyritään helpottamaan nuorten itsensä tekemiä yhteydenottoja ja madaltamaan kynnystä asioida sosiaalipalveluissa tarvittaessa. Nuorten varhaisen tuen palveluja on nykyisellään liian vähän, mikä aiheuttaa sen, että nuorten oirehdintaan pystytään puuttumaan vasta kun se ylittää lastensuojelun ilmoituskynnyksen.

Uudistetun lastensuojelulain tavoitteena on siirtää lastensuojelun painopistettä ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tukeen ja avohuoltoon. Kyseisiin tavoitteisiin nojaa myös Vespa. Peruspalveluja ja varhaista tukea pyritään vahvistamaan hallintokuntien ja järjestöjen yhteistyössä. Lisäksi laki määrää kuntia laatimaan valtuustokausittain suunnitelman, jolla turvataan lasten ja nuorten hyvinvointia ja jossa kehitetään alaikäisille suunnattuja palveluita. Helsingin kaupungin lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman yhdeksi kärkihankkeeksi on nimetty lasten ja nuorten kanssa toimiminen myös verkossa.

Nuorten osallistamiseen ja voimaannuttamiseen on luotava keinoja, jotka vastaavat nuorten omaa todellisuutta ja niitä haasteita, jotka syntyvät toimintaympäristöjen muutoksesta. Sosiaalityön luonteesta johtuen lasten ja nuorten suhtautuminen ”sossuihin” on usein negatiivisesti latautunutta, mikä voi osaltaan vaikeuttaa sosiaalipalveluiden pariin hakeutumista ajoissa. Sosiaalityöntekijöitä ei ehkä perinteisesti muutenkaan mielletä ammattilaisiksi, jotka työskentelisivät suorassa kontaktissa lapsiin ja nuoriin. Nykyään sosiaalityön toimintatavat ovat kuitenkin moninaisia ja palveluja on mahdollista kohdistaa myös erityisen tuen ja puuttumisen tarpeessa olevan lapsiryhmän ulkopuolelle, jos näin vaan halutaan ajatella. Sosiaalityön kentällä tulisikin pyrkiä ottamaan paremmin huomioon lasten elämäntilanteiden moninaisuus, ja pitämään taustalla ajatus kaikkien lasten hyvinvoinnin turvaamisesta.

Lapsille ja nuorille verkossa tarjottava tuki tarkoittaa samalla uudenlaisen sosiaalityön mallin ja tarpeen kartoittamista sekä kunnan tuottamien mielenterveyspalveluiden viemistä verkkoympäristöön. Tähtäimenä on saattaa lasten ja nuorten varhainen tukeminen verkossa osaksi sosiaali- ja terveyspalveluiden perustyötä. Vuoden 2008 nuorisobarometrin selvityksessä kävi ilmi, että nuorten tyytyväisyys sosiaalitoimeen kunnan yksittäisistä palveluista oli heikkoa, joten kehitettävää on. Pelkkä pienen piirin innostus asiaan ei kuitenkaan riitä. Todelliseen kehittämiseen tarvitaan monen eri tahon yhteistyötä, päättäjien sitoutumista ja kunnollisia resursseja, kuten verkkonuorisotyötä selvittänyt tutkija Outi Caven-Pöysä joulukuussa 2009 järjestetyssä Netarin moniammatillisen työn seminaarissa totesi. Näihin seikkoihin tulisi siis tulevaisuudessa panostaa, jos sosiaalialan palveluita halutaan todella kehittää vastaamaan kaikkien lasten ja nuorten tarpeita.

Heli Parikka

Kirjoittaja toimii hanketyöntekijänä Helsingin sosiaaliviraston Lasten ja nuorten verkkososiaalipalvelu -hankkeessa (Vespa).