Sosiaalinen media

Olen aiemmissa kirjoituksissani sivunnut teemaa sosiaalinen media. Tässä kirjoituksessa ajattelin keskittyä nuorten suosimiin tapoihin soveltaa sosiaalisen median käyttöä. Kokemusteni mukaan nuoret käyttävät sosiaalista mediaa useisiin eri tarkoituksiin. Näitä tarkoituksia ovat sosiaalisten tarpeiden tyydyttämisen lisäksi oppiminen, tiedon hankinta sekä jakaminen. Yksisuuntaisen tiedon hankinnan lisäksi nuoret mieltävät sosiaalisen median mielekkääksi kanavaksi, joka mahdollistaa oman tiedon ja kokemusten jakamisen.

Sosiaalista mediaa hyödyntävät nuoret eivät tyydy pelkästään sähköisten julkaisujen lukemiseen tai tiedostojen lataamiseen, vaan osallistuvat hyvinkin innokkaasti tietojen muokkaamiseen. Voikin sanoa, että nämä nuoret opettavat omalla panoksellaan heitä ympäröivää yhteiskuntaa, ja pyrkivät tällä tavoin uudenlaiseen kontaktiin ympäristönsä kanssa. Tällöin heidän motiivinsa ei ole useinkaan perinteinen tiedon välittäminen, vaan halu ja tarve ilmaista muille jotain merkityksellistä itsestään. Sosiaalisen median ominaispiirre onkin, että sen avulla käyttäjät pyrkivät olemaan vuorovaikutuksessa useiden kanssa, eikä kommunikointi rajoitu näin ollen pelkästään kahden yksittäisen käyttäjän väliseen vuorovaikutukseen. Onkin oleellisen tärkeää nähdä nuorille merkittävät motiivit, kun tutustuu heidän virtuaalisiin tuotoksiinsa. He rakentavat tuotoksensa usein tavalla, jossa valmis ”lopputuote” heijastaa nuoren omaa kädenjälkeä ja persoonan eri piirteitä. Esimerkiksi heidän statustaan koskevat päivitykset Facebookissa, uudet viestit Twitterissä ja chat-huoneissa pitävät sisällään sen hetkisiä mielenliikkeitä henkilökohtaisine tarpeineen ja toiveineen.

Parhaimmassa tapauksessa sosiaalinen media voi muodostaa aikuisten ja nuorten välille kaksisuuntaisen kanavan, jossa vuorovaikutuksessa oppiminen voi toteutua. Aikuisten sosiaalisen median käyttö ja verkostointi liittyy usein uusien, ammatillisten verkostojen luomiseen ja oman osaamisensa markkinointiin. Nuoret puolestaan käyttävät usein sosiaalista mediaa vuorovaikutukseen heille entuudestaan tuttujen ihmisten kanssa, eikä uusien verkostojen luominen ole heille se kaikkein oleellisin motiivi. Toisin sanoen, virtuaalisessa ympäristössä harrastetaan enemmänkin sosiaalista oleskelua, hengailua. Onkin mielestäni tärkeää nähdä tässä oleskelussa positiivisia piirteitä. Tehokkaaseen ja päämäärätietoiseen verkostojen luomiseen on nuorilla koko elämä aikaa. Kun nuoret alkavat omaksua aikuisuuteen kuuluvaa vastuuta esimerkiksi työelämään siirtyessään, ei positiiviseen joutenoloon ole aina mahdollista investoida riittävästi aikaa ja sosiaalista energiaa.

Mediakasvatus on mielestäni aina ajankohtainen aihe, ja sitä tulisikin tarjota ammatillisesti huomattavasti nykyistä monipuolisemmalla ja dynaamisemmalla otteella. Jos ajatellaan pelkästään sosiaalisen median ja virtuaalisen kanssakäymisen sisältämiä uhkakuvia ja riskejä, on merkittävänä riskinä, että ajattelu kapenee tarpeettoman ongelmakeskeiseksi. Hyvinvointikeskeinen ajattelutapa edesauttaisi positiivisen toimintakulttuurin rakentumista. Kun mediakasvatuksessa otetaan tasapuolisesti huomioon riskitekijöiden lisäksi riittävästi myös sosiaalisen median positiiviset vaikutukset, kykenevät käyttäjät näkemään sen sisältämät mahdollisuudet. Näin sosiaalinen media voi parhaimmillaan toimia käyttäjien välistä tasa-arvoa lisäävästi.

 

Antti Ervasti on päätyössään järjestömaailmassa. Hän on koulutukseltaan sosionomi (AMK), auktorisoitu seksuaalineuvoja sekä pari- ja seksuaaliterapeutti. Sivutyönään hän tekee seksuaalineuvontaa, seksuaaliterapiaa, koulutuksia ja luentoja. Antti on tehnyt töitä laaja-alaisesti erityisesti seksuaaliterveyteen liittyvien teemojen parissa sekä Suomessa että ulkomailla. Viimeisin kuuden kuukauden ulkomaan ”komennus” oli Väestöliiton lisääntymis- ja seksuaaliterveysprojektissa Intiassa Madhya Pradeshin osavaltiossa. Työn lisäksi voimaa ja energiaa Antin elämään tuovat aviopuoliso, koira sekä puutalossa asuminen.