Somalitutkimus herätti populistit

Mikkelin ammattikorkeakoulun nuorisoalan osaamiskeskittymä Juvenia ja Itä-Suomen yliopisto saivat Suomen Akatemialta rahoituksen somaleiden kotoutumista, ylikansallisia verkostoja ja yhteiskunnallista toimintaa tutkivaan nelivuotiseen vertailevaan hankkeeseen. Hankkeessa vertaillaan Minnesotan osavaltion ja Suomen kotouttamispolitiikkoja, lainsäädäntöä ja haastatellaan keskeisimpiä ministeriöitä, järjestöjä ja somaleita itseään.  Tarkastelun alla on 1) somaleiden kotoutumisen haasteet ja tarjotut ratkaisut esimerkiksi lainsäädännön ja sosiaalipolitiikan kannalta, 2) somaleiden sosiaalinen ja kansallinen identifioituminen, mikä muodostaa pohjan heidän 3) yhteiskunnalliselle toiminnalle niin Suomessa kuin Yhdysvalloissa sekä ylikansalliselle toiminnalle, käsittäen niin virtuaaliyhteisöt, rahalahjoitukset kuin mahdolliset terrorismikytkennätkin Somaliaan.

Minnesotassa on Yhdysvaltojen suurin somalikeskittymä ja haasteet pitkälti samanlaisia kuin Suomessa. Somalit kokevat paljon rasismia, heillä on korkea työttömyysaste ja heikko kielitaito ja koulutus. Lisäksi he eristäytyvät usein omille asuinalueille. Minnesotassa on kuitenkin Suomea enemmän somaleiden omistamia yrityksiä, somaliprofessoreja ja heidän poliittinen toimintansa on aktiivisempaa ja vaikuttavampaa kuin Suomessa. Myös koulutustaso nousee koko ajan. Hankkeen yhtenä keskeisenä tarkoituksena onkin selvittää, miksi somaleiden kotoutuminen näyttäisi olevan jonkin verran pidemmällä Minnesotassa kuin Suomessa.

Tieto hankkeen saamasta rahoituksesta levisi sosiaaliseen mediaan ja herätti paljon närkästynyttä keskustelua useilla netin keskustelupalstoilla. Hankkeen tutkijat ovat saaneet myös henkilökohtaista herjaavaa postia ja sähköpostia ja aiemmin uhkailevia puheluita. Myös ainakin yksi kansanedustaja tuomitsi blogissaan hankkeen, kyseenalaisti yliopistoinstituution toiminnan ja kysyi, miksi rahoitusta ei saa suomalaisten nuorten sopeutumisongelmien tutkimiseen. Tutkimushankkeen saamaa rahoitusta on kritisoitu ainakin kolmesta eri näkökulmasta, jotka kuvaavat hyvin populismin erilaisia ilmenemismuotoja:

Hankkeen sisältöjä ja tavoitteita ei ole selvitetty millään tavalla ennen siitä herätettyä keskustelua tai niitä on vääristelty tahallisesti tai tahattomasti, jotta hankkeen rahojen käyttö näyttäisi mahdollisimman kyseenalaiselta. Emme esimerkiksi tutki somalinaisten tunteiden rakentumista tai tue minnesotalaisten somalinaisten väitöskirjatyötä. Populismiin liittyy keskeisesti se, että faktoja tärkeämpää on kertoa se, minkä ajatellaan miellyttävän oletettua viiteryhmää tai esimerkiksi mahdollisia äänestäjiä.

Populismi tarvitsee myös poliittisen vastustajan, jolle rakennetaan todellisen kansan etujen vastainen elitistinen leima. Tässä tapauksessa se on Suomen Akatemia ja yliopistollinen tutkimus. Väitelleet tutkijat saavat palkkaa saman verran tai jonkin verran enemmän kuin suomalaisten palkansaajien keskiansio on, riippuen työtehtävistä ja laskentatavasta. Väitöskirjaa tekevät tutkijat tekevät työtään hieman yli 2000 euron kuukausipalkalla. On suoranainen vitsi väittää, että pätkätöissä pakertavat yliopistotutkijat olisivat jokin suojatyöpaikoista nauttiva, kansan todellisuudesta vieraantunut elitistinen luokka.

Suomen Akatemian tutkimuspolitiikka on asetettu kyseenalaiseen valoon väittämällä, että se rahoittaa somalitutkimusta vaikka rahat pitäisi sijoittaa nuorten hyvinvoinnin ja syrjäytymisen tutkimiseen. Kirjoittajilta on jäänyt kokonaan huomiotta, että Suomen Akatemialla on oma tutkimusohjelma SKIDI-KIDS, jossa on rahoitettu ja rahoitetaan vuosina 2010-2013 lähes 15 miljoonalla eurolla nimenomaan lasten ja nuorten hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen keskittyviä tutkimushankkeita, yhtenä keskeisenä teemana nuorten syrjäytyminen. Mikkelin ammattikorkeakoulun Juvenia- nuorisoalan osaamiskeskittymän tutkimus- ja kehittämistoiminnan päälinjat ovat lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ehkäisy sekä nuorten aktiivisen kansalaisuuden ja osallisuuden tukeminen. Eli teemme juuri sitä, mihin hanketta kritisoineet olisivat halunneet rahat sijoittaa. Tähän liittyykin kolmas populismin muoto:

Populismia määrittelee myös kansan korostaminen ja asioiden tunneperäinen yksinkertaistaminen. Hanketta kritisoineissa puheenvuoroissa on asetettu vastakkain somalit ja suomalaiset ja ihmetelty, miksi somaleihin syydetään rahaa, mutta ei suomalaisiin nuoriin. Keskeiseksi erotteluperiaatteeksi on siis asetettu etnisyys eikä esimerkiksi kansalaisuus tai varsinainen toiminta kansalaisena – suurin osa Suomen somaleistahan on Suomen kansalaisia ja siten suomalaisia.

On hyvin populistista väittää yhtäältä, että kaikki etnisyydestä riippumatta ovat tervetulleita Suomeen, jos he tulevat tekemään työtä, mutta kategorisesti ja tosiasiallisesti kuitenkin rajata tietyt etnisyydet suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle. Retoriikka on epärehellistä ja tahallisen tai tahattoman yksinkertaistavaa ja ristiriitaista. Toisaalta populistinen ja tunneperäinen yksinkertaistaminen on näkynyt puheenvuoroissa, jossa hankkeen saamat rahat olisi haluttu mieluummin siirtää lasten lääkkeisiin, vanhustenhoitoon tai niillä olisi pelastettu reumasairaala. Asiat eivät vain ole niin yksinkertaisia. Voin mainita helposti satoja tai tuhansia asioita, joihin rahat olisi voitu mieluummin sijoittaa tai toisaalta asioita, joista rahoja voitaisiin siirtää: tarvitsevatko esimerkiksi suuret puolueet puolue- ja viestintätukea kuukaudessa suunnilleen saman verran kuin akatemiahankkeemme koko nelivuotinen budjetti on? Kysymys on keskeinen, jos puolueessa on edustajia, jotka keskittyvät edellä mainittuun populistiseen viestintään ja ovat huolissaan veronmaksajien rahojen sijoittamisesta.

Jussi Ronkainen
YTT, tutkimusjohtaja, Mikkelin ammattikorkeakoulu
Juvenia-nuorisoalan osaamiskeskittymä