Sama kategoria, eri elämäntilanteet

Nuoruus on siirtymävaihe. Tiedekielellä sitä kutsutaan transitiovaiheeksi. Nuoruusvaiheen tehtävä on liikkua eteenpäin, kohti aikuisuuden hyväksyttyjä kenttiä. Olennaisena pidetään kiinnittymistä työn ja koulutuksen pariin. Nuorisopolitiikan tehtävänä on varmistaa, että nuoret pystyvät tekemään tämän siirtymän kitkatta. Tähän saatetaan liittää myös kaksijakoisia tai mustavalkoisia käsityksiä nuorista. Osa nuorista menestyy, toinen osa ei.

Osa syrjäytyy, osa ei. Kun toimitaan mustavalkoisilla käsitteillä, huomiota kiinnittää hienojakoisuuden puute, sillä kaikkien nuorten ajatellaan mahtuvan samaan jaotteluun, joko menestyjien tai menestymättömien puolelle. Poliittiset tukitoimet suunnataan niiden nuorten taholle, jotka eivät kuulu menestyjiin. (Ks. Roberts 2011.)Tällöin jää huomiotta, että osa nuorista ikään kuin keikkuu näiden kategorioiden välillä eivätkä heidän elämäntilanteensa tai elämismaailmansa mahdu näihin jaotteluihin.

Kansainvälisessä nuorisopolitiikassa keskeiseksi käsitteeksi on muovautunut NEET. Näppärä lyhenne sai alkunsa 1990-luvun puolivälissä Walesissa. Vuosituhannen taitteesta alkaen käsite on matkannut ympäri palloa, Englannista esimerkiksi Japaniin ja Taiwaniin (Chen 2011). NEET on lyhenne sanoista not in employment, education or training eli vapaasti suomentaen kyse on koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevista nuorista.  NEET on selkeä esimerkki kaksijakoisesta ja poissulkevasta määrittelystä: kun nuori on saatu koulutukseen tai työhön tai oppisopimukseen, ei hän enää kuulu tähän määrittelyyn. Se on myös negatiivinen määrittely: se määrittää, mistä nuori on pois, ei sitä, mihin hän kuuluu tai mikä hänen hyvinvointiaan rakentaa.  NEET on siis yhtä aikaa staattinen määrittely (se jakaa nuoret niihin, jotka kuuluvat kategorian piiriin ja niihin, jotka eivät) sekä dynaaminen, ajassa liikkuva (yksittäisen nuoren paikka voi vaihdella ajan saatossa ja kategoriaan kuuluvien nuorten määrä elää). Olennaista on kuitenkin huomata se liike, millä nuori siirtyy NEET-kategoriasta pois: hänelle hankitaan paikka työelämästä tai koulutuksesta. Tämä toimenpide saattaa ohjata kiinnostua vain koulutuksen tai työn löytämiseen eikä niinkään siihen, miten näissä viihdytään, miten niissä pärjätään tai siihen, missä määrin nuoren elämäntilanne ylipäätään antaa mahdollisuuden pysyä näissä.

Suomalaiseen keskusteluun NEET-jaottelun ajattelumalli on ujuttautunut yhteiskuntatakuukeskustelun myötä. Työministeriön mukaan syrjäytyneitä tai syrjäytymisuhan alla ovat ne nuoret, jotka ovat eivät saa perusasteen jälkeen opiskelupaikkaa tai suorita tutkintoa, jotka ovat työttöminä työnhakijoina tai jotka ovat muuten tuen tarpeessa. Lienee kohdallista tulkita, että tässä on kyseessä NEET-kategorian kääntäminen Suomeen. Lääkekin on selvä, yhteiskuntatakuussa ohjataan opiskeluun tai töihin tai muiden palvelujen piiriin.

NEETin käsitettä kohtaan ollaan oltu kriittisiä. On korostettu yleisellä tasolla, ettei nuorten koulutuksen ulkopuolella olemien välttämättä ole negatiivista tai pahaa. Ja toisaalta saattaa olla, ettei koulutuksen ulkopuolella oleminen selitä mitään, vaan ongelmien syyt liittyvät hienojakoisemmin esimerkiksi perhetaustaan, alkoholismiin, hyväksikäyttöön tai vaikkapa elämänhallinnan ongelmiin. Käytännön tasolla ongelmaksi on koettu, että kun resurssit joka tapauksessa ovat rajalliset, poliittiset toimenpiteet kohdennetaan niihin nuoriin, jotka on helposti siirrettävissä koulutukseen, ja ne nuoret, joiden ongelmat ovat pahentuneet, jäävät toimenpiteittä – vaikka heille ehkä muodollisesti opiskelupaikkaa tarjottaisiinkin. Tämä ei kuitenkaan auta, ellei samaan aikaan tueta muiden ongelmien ratkaisuissa. Ja toisaalta koko joukko nuoria voi tällä hetkellä olla koulutuksessa ja työssä, mutta voivat olla silti samanlaisten ongelmien parissa. On myös pelätty, että huomio kiinnittyy siirtymän työhön tai koulutukseen saavuttamiseksi pikemminkin kuin tämän siirtymän onnistumisen pitkäjänteiseksi tukemiseksi. (Yates & Payne 2006.) Siirtymän pitkäkestoisuuden vahvistaminen näyttäisi edellyttävän huomion kiinnittämistä tukirakenteisiin ja osallisuutta tukeviin ympäristöihin. (Ks. myös Gretschel & Kiilakoski 2012.)

Hyvä yhteiskunta välittää jäsenistään, eritoten niistä, jotka ovat heikoimmilla. Eri nuorten mahdollisuudet siirtyä kilpailuyhteiskunnan kentille ovat erilaiset. Siksi osaa on tuettava enemmän. Yhteiskuntatakuuta tarvitaan, mutta yhtä lailla on oltava herkkyyttä nuorten välisille eroille ja niille tekijöille, jotka heitä pitävät asemissaan. Tämä saattaa edellyttää sekä ennaltaehkäiseviä tai korjaavia toimia. Esimerkiksi perheiden roolia nuorten työllistymisessä tai päihdekuntoutuksen roolia ei tarkastella, vaikka raportti hyvin tuokin esiin erilaisia edistäviä ja hankaloittavia tekijöitä.

Leo Tolstoi kirjoitti, että jokainen onnellinen perhe on onnellinen samalla tavoin ja jokainen onneton omalla tavallaan. Jos Suomessa on 110 000 20–29-vuotiasta nuorta, joilla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa, on ehkä aihetta ottaa Tolstoin lauseesta vaarin ja kysyä, ovatko he kaikki ulkopuolella samalla tavalla vai jokainen omalla tavallaan. Tämän jälkeen voi kysyä, onko poliittisen toimenpiteiden oltava samankaltaisia heille kaikille vai tulisiko niillä olla herkkyyttä heidän elämäntilanteilleen.

Lähteet

  • Che, Yu-Wen (2011) Once a NEET always a NEET? Experiences of employment and unemployment among youth in a job training programme in Taiwan. Int J Soc Welfare 2011: 20: 33–42.
  • Gretschel, Anu & Kiilakoski, Tomi (toim.) (2012) Demokratiaoppitunti. Lasten ja nuorten kunta 2000-luvun alussa. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 118.
  • Nuorten yhteiskuntatakuu 2012. TEM raportteja 8/2012.
  • Roberts, Steven (2011) Beyond ‘NEET’ and ‘tidy’ pathways: considering the ‘missing middle’of youth transition studies. Journal of Youth Studies 14(1), 21-39
  • Yates, Scott & Payne, Malcolm (2012) Not so NEET? A Critique of the Use of ‘NEET’ in Setting Targets for Interventions with Young People. Journal of Youth Studies  9(3), 329–344.

Tomi Kiilakoski
Kirjoittaja on Nuorisotutkimusverkoston tutkija. Hän on tutkinut nuorisotyötä, nuorten osallisuutta sekä koulua ja osallistuu aktiivisesti nuorisopolitiikan kehittämiseen alueellisella ja  valtakunnallisella tasolla.

Nuorten syrjäytyminen -teemasarjan pääsivulle.