Säilömistä, salaliittoja ja nuorisopolitiikan Stasi

Nuorisotoimialan panelistit saivat valita, onko nuorisotyö ennen kaikkea kasvattamista vai opettamista. Kaikki taisivat valita kasvattamisen. En tiedä, miksi kysymykseen annettiin vain nuo kaksi vaihtoehtoa. Vaikea on kuitenkin niellä määritelmä, että nuorisotyö olisi kasvattamista eikä muuta. Nuorisotyön ytimen kuvaamiseen tarvittaisiin monipuolisempia vaihtoehtoja, maailmoja.

Nuorisotyö voisi olla ennen kaikkea sosiaalistamista, ryhmäyttämistä tai yhteiskunnallistamista, kaikkea tätä tai erityisesti jotakin näistä. Toisaalta nuorisotyö voisi olla ytimeltään riskiyhteiskunnan nuorten hallintaa, hanskassa pitoa, jopa säilömistä, mukaillen Erik Allardtin Sosiologia I -kirjan listausta koulun tehtävistä. Jossakinhan nuorten on oltava – mieluiten tallessa ja tilastoissa. Mitä kaikkea muuta nuorisotyö voisi olla: löyhää ohjausta, vapauden harjoittelumahdollisuus? Sivusta seuraten kysyn, onko nuorisotyön kasvatuksellisen luonteen korostuksessa joku selkeä ammattikunnallinen tavoite. Kenen intressejä kasvatuspainotus palvelee?

Sorrettujen vapaus

Tästä pääsenkin rakentamaan ohutta siltaa salaliittoihin. Tunnustaudun oitis salaliittojen ystäväksi. Mitä olisikaan kriittinen yhteiskuntatutkimus ilman oikeutta vainoharhaisuuteen? Meitä hallitaan ja tarkkaillaan, me hallitsemme ja rankaisemme, itseämme ja toisiamme. Risteilyjä, hallinnon ohjausjärjestelmiä, oppikirjatekstejä ja tutkimusasetelmiakin määrittävät monet julkilausumattomat ehdot. Yksi risteilyn herättämä ajatuskulku on sosiaalisten sukupuolten liikkumavara. Tyttöjen ja naisten käyttäytymisellä, pukeutumisella ja puheilla näyttää olevan suurempi variaatiomahdollisuus kuin poikien ja miesten vastaavalla. Tämä vapaus johtuu – ehkä nurinkurisestikin – maskuliinisen ihannoinnista yhteiskunnassa. Tyttö tai nainen voi olla hyvä jätkä tai muuten korostaa maskuliinisia ominaisuuksiaan, toisessa tilanteessa taas tyttömäisiä – vaihtelumahdollisuuksia löytyy ja kaikki käy. Samaa vapautta ei näytä olevan pojilla ja miehillä. Mies naisten vaatteissa herättää enemmän reaktioita kuin nainen miesten. Miehet voivat olla kyllä poikamaisia, mutta eivät ilmeisesti tyttömäisiä. Hyvälle jätkälle on vaikea edes keksiä feminiinistä vastinetta. Siis miten nimitämme poikaa tai miestä, jolla olisi ihailtavia naisellisia / tyttömäisiä piirteitä? Pehmoisä on kellon ympäri varattu perheen sisäisiin hoivasuhteisiin. Jos abityttö sanoo lehdessä olleensa aina poikamainen tyttö, se kuvastaa arvostettuakin piirrettä, mutta vastaavasti tyttömäiseksi pojaksi itsensä esittelevä abipoika tekisi toisen luokan tunnustuksen ja tarvitsisi lisää palstatilaa selvittääkseen identiteettiään. Siis mitäpä tämä kertoo yhtään mistään? Patriarkaatti tarjoaa sorretuille vapautta, jota ei ole diskursiivista valtaa pitävillä?

Lopulta nuorisopolitiikasta

Miehiseltä näyttää nuorisopolitiikankin maailma, ainakin jos on laivalla jaettua Nuorisotyö-lehteä uskominen. Avautuuko naisille ajatuksellisesti enemmän toimintatilaa, kun puhutaan yhdistetystä lapsi- ja nuorisopolitiikasta? Näin voisi perustellusti ajatella. Lapset raivaavat tilaa kerhotädeille ja sosiaalitantoille (löytyykö vastaavia halventavia termejä nuorisopolitiikan toimijoille?). Opetusministeriön nuorisoyksikön päällikkö, Olli Saarela, kuvasi keskiviikkoillan katsauksessa yksikköään nykyaikaiseksi nuorisopolitiikan Stasiksi: kehittämisohjelman toiminnoille löytyy ministeriössä koodinimi ja siellä seurataan, mitä toimia missäkin päin toteutetaan. Tuloksia on siis odoteltavissa. Äidilliseksi lopuksi luen lakia kaikille halukkaille. Uusi lastensuojelulaki sisältää viittauksen lakiin lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta (1983). Siihen on mielestäni jotenkin elegantisti saatu tiivistettyä se, millaiseksi nähdään hyvä huolenpito. Lapsi tai nuori tarvitsee myönteisiä ja läheisiä ihmissuhteita, yksilöllisiä tarpeitaan ja ikätasoaan vastaavaa huolenpitoa, virikkeellisen kasvuympäristön sekä taipumuksiaan vastaavan koulutuksen. Voiko lasten ihmisoikeudet tätä selkeämmin tiivistää: "Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää." Mitä nuorisopolitiikka voisi oppia lapsipolitiikalta ja päinvastoin, lapsipolitiikka nuorisopolitiikalta?

Mirja Määttä
VTT, Nuorisotutkimusverkoston tutkija Kuopion yliopiston sosiaalipedagogiikan ja sosiaalityön laitoksella