Pojat on poikia – kuuluuko väkivalta poikien elämään?

Kun mediassa tuodaan esille poikien ja nuorten miesten välillä tapahtuvia väkivallan tekoja, sisältyy näihin uutisointeihin usein väkivallan tekoa trivialisoiva sävy. Poikien ja miesten välillä tapahtuva väkivalta nähdään jätkien keskinäisenä nahisteluna ja voimien koetteluna. Pojathan on poikia ja pikkunahistelu kuuluu asiaan. Vai kuuluuko? Eikö poika ja mies voi pelätä väkivaltaa tai kärsiä siitä?

Poikien ja nuorten miesten kokema väkivalta tulisi ottaa entistä vakavammin. Omassa työssäni kohtaan säännöllisesti poikia, jotka ovat kokeneet väkivaltaa tai pelkäävät joutuvansa väkivallan kohteeksi. Näitä poikia ei lohduta viesti, että väkivalta kuuluu mieheksi kasvuun. Heitä auttaa näissä kohtaamisissa heidän väkivallan kokemukseksensa ottaminen vakavasti. Lisäksi on tärkeää ottaa vakavasti pelko väkivallan kohteeksi joutumisesta. Jos näin ei tapahdu, siitä voi seurata nuorelle hänen elinpiirinsä merkittävää kapenemista ja eristäytymistä sosiaalisista suhteista.
 
Myös väkivaltaa käyttäviä poikia ja nuoria miehiä tulisi kohdata ja kuunnella aidosti. Vastuuttaminen ja syyllistäminen teoista ovat eri asioita. Syyllistäminen ei hyödytä osapuolista ketään. Väkivaltaiset teot ovat usein merkki syvemmästä pahoinvoinnista sekä kyvyttömyydestä ratkaista ristiriitoja esimerkiksi keskustelemalla. Väkivaltaa käyttävillä pojilla ja nuorilla miehillä tulisi olla mahdollisuus kehittää turvallisessa ympäristössä tunnetaitojaan ja impulssikontrolliaan.

Väkivaltaa kokeneita ja käyttäneitä poikia ja nuoria miehiä ei millään tavoin hyödytä tämän teeman vähätteleminen tai viihteellistäminen. Kun näistä teemoista keskustellaan yksiulotteisesti, niin tämänkaltainen keskustelu välittää väärän viestin kaikille asianomaisille. Tämän myötä myös nuorten parissa työskentelevien mahdollisuus tukea väkivaltaa kokeneita ja käyttäneitä vaikeutuu. Ilman oikeanlaista ja oikein ajoitettua tukea on erityisen haastavaa saada aikaan pysyviä, positiivisia muutoksia. Olisikin ensiarvoisen tärkeää resursoida ennaltaehkäisevään työhön. Mitä varhaisemmassa vaiheessa väkivaltateemoihin pystytään puuttumaan, sitä realistisemmat mahdollisuudet on saada aikaan kestävää kehitystä positiiviseen suuntaan.

Antti Ervasti
auktorisoitu seksuaalineuvoja
pari- ja seksuaaliterapeutti
Poikien Talon projektipäällikkö