Pariisin kirjamessut: chic litiä ja Euroopan-vuosia nuorisolle

Pariisin kirjamessuilla (Salon du Livre) maaliskuussa käsiteltiin useassa keskustelussa nuorten lukemista. Kirjastoalaan keskittyvässä keskustelussa ”Mikä saa nuoret lukemaan” (Qu’est-ce qui fait lire les jeunes) Michèle Petit muistutti monien tutkimusten todenneen, että nuoret, jotka lukevat mielellään, ovat hyviä myös koulussa. Hänen mukaansa lukeminen liittyy tilaan: lukemiselle on annettava tilaa, paikka. Se on hyvin intiimiä toimintaa. Lukeminen myös avaa tilan, ja lapsi liittää kirjan omiin leikkeihinsä.  
 
Christine Détrez kertoi, että Ranskassa tehdyissä, parin vuoden välein toistuvissa lukemista käsittelevissä seurantatutkimuksista käy ilmi, että 11-vuotiaista 30 prosenttia lukee päivittäin, ja määrä vähenee sitä mukaa, kun lapsesta tulee vanhempia. Kaikki määrälliset mittarit, esimerkiksi ennen nukkumaan käymistä lukeminen, kirjojen antaminen ja saaminen lahjaksi laskevat tasaisesti. Tietokoneella oloaika sen sijaan lisääntyy. TV:n katselu vähenee muiden ”ruutujen” kustannuksella. Lukemista harrastavat ovat kuitenkin melko sitoutuneita lukemisharrastukseensa: 40 prosenttia lukevista on sitä mieltä, että lukemista kaipaisi, jos sitä ei jostain syystä voisi tehdä. TV:n kohdalla vastaava prosenttiluku on paljon pienempi.
 
Blandine Aurenche kertoi kokemuksistaan kirjastonhoitajana. Hän pyrkii luomaan kirjastosta paikan, jossa viihdytään: siellä voidaan esimerkiksi tarjota ruokaa ja juomaa.
Détrez piti lukuharrastuksen kannalta tärkeinä erilaisia lukijoiden yhteisöjä, kuten lukijoiden blogeja. Yhteisöjen, esimerkiksi manga-yhteisöjen kautta voidaan osallistua paremmin välituntikeskusteluihin ja erilaisiin vaihtoihin, ja jos ei harrasta jotain tiettyä kirjallisuuden lajia, ei voi niin hyvin keskustella tätä lajityyppiä harrastavien kavereiden kanssa. Eri kouluasteilla suhtaudutaan lukemiseen eri tavoin: alakoulussa vielä neuvotaan, että lukiessa voi unelmoida, mutta yläkoulun puolella käsketään tunnistamaan eri tyylilajit, henkilötyypit ja muut vastaavat. Détrez on yksi kolmesta kirjoittajasta teoksessa Et pourtant ils lisent (”Ja kuitenkin he lukevat”, Seuil 1999), jonka esittelyssä kerrotaan, että kirjatoimialalla meni (ainakin vuonna 1999) Ranskassa paremmin kuin koskaan, mutta nuoret ikäluokat lukivat vähemmän kuin koskaan.
 
Onko chic lit vain tyttöjen kirjallisuutta?
 
Nuorille naisille suunnatusta kevyehköstä kirjallisuudesta, ”chic litistä” keskustelivat kirjailija ja kustantaja Shaïne Cassim sekä kustantajat Isabelle Varange ja Céline Charvet. Varange kustantaa niin sanottua bit litiä (ranskalainen ilmaus, joka on johdettu englannin verbistä bite, purra), jossa päähenkilöt ovat vampyyreja. Hän kertoi, että näissä kirjoissa yleensä pelastetaan maailma ja pääosassa ovat sankarittaret. Miespuoliset sankarit ovat enemmän taustalla. Keskustelussa pohdittiin, onko chic lit -nimitys pejoratiivinen, vähättelevä. Cassimin mielestä on: entä kun nuori tyttö tarinassa kasvaa? Charvet’n mielestä ei pitäisi kategorisoida liikaa. Tytöt ja pojat voivat lukea useammanlaisia kirjoja. Olennaista on, ovatko tunteet kirjoissa aidon tuntuisia, ja onko kirja hyvin kirjoitettu. Varange arveli, että tyttöjen on helpompi samaistua poikasankareihin kuin toisinpäin. Cassimin mukaan olennaista on, miten kerrotaan. Charvet muistutti, että samat kirjoittajat kirjoittavat eri tyylilajeja. Samaistumme kaikki eri henkilöihin kirjoissa: mies, joka lukee Rouva Bovarya, on rouva Bovary. Cassim oli samaa mieltä: olemme kaikki paradoksaalisia ja vastakohtaisia. Samat lukijat voivat lukea erityyppisiä kirjoja. Lukija ja kirjailija ovat radikaalisti yksin lukiessaan tai kirjoittaessaan. Charvet huomautti, että nuoret lukijat kohtaavat monia tunteita ensimmäistä kertaa, jolloin kirjoissa vastaan tulevat kyseisten tunteiden kuvaukset ovat erityisen tärkeitä.     
 
Saksalaisfilosofi: pakollinen Euroopan-vuosi kaikille nuorille
 
Eurooppalaista identiteettiä pohtivat kirjamessuilla italialaisfilosofi, Euroopan parlamentin jäsen Gianni Vattimo ja saksalaisfilosofi Richard David Precht. Vattimo toivoi, että Eurooppa voitaisiin määrittää vieraanvaraisuuden ja oikeusvaltioajatuksen kautta. Prechtillä oli konkreettinen ehdotus eurooppalaisuuden edistämiseksi, jota hän ajaa Saksassa aktiivisesti: kaikille nuorille pitäisi järjestää pakollinen vuoden mittainen oleskelu toisessa EU-maassa, ei vain opiskelijoille, jotka liikkuvat jo nyt aktiivisesti maasta toiseen esimerkiksi Erasmus-ohjelman kautta.   
 
Vappu Helmisaari
Kirjoittaja on Nuorisotutkimusseuran julkaisusihteeri, joka osallistui Pariisin kirjamessuille Suomen Tiedetoimittajain liiton rahoittamalla opintomatkalla.