Paha vapaa-aika

Paha vapaa-aika -työryhmässä nuorten elämään liittyvä paha ja pahuus sai monenlaisia merkityksiä. Alustuksissa teemaan löydettiin kytköksiä niin kuolemasta kuin nettipokeristakin sekä siitä, ettei nuorten elämänkulku aina seuraa normaalina pidettyjä uomia. Viiden alustajan lisäksi paikalla oli runsaat 20 aktiivista keskustelijaa.

 
Työryhmän aluksi Ilkka Levä näytti otteita visuaalisesti vaikuttavasta Gaspar Noén elokuvasta ”Enter the Void” (2009). Elokuva on osa Levän elokuva- ja mediahistoriaa käsittelevää uutta tutkimusta, jossa tarkastellaan pienen budjetin elokuvien tapaa kehystää todellisuutta. ”Enter the Void” -elokuva avasi työryhmässä ikkunan nuoruuden ja kuoleman tematiikkaan.
 
Aino Mannisen ja Teija Strandin aluillaan olevassa tutkimuksessa on tarkoitus analysoida hoitoammattilaisten jäsennyksiä nuorten nettipokerin pelaamiseen liittyvistä uhkista. Heidän aluksensa virittämissä yleisöpuheenvuorossa korostettiin nuorten todellisuuden tuntemisen tärkeyttä. Mikä pelaamisessa viettelee ja koukuttaa nuoria? Tulevatko nuorisokulttuuriset ulottuvuudet ymmärretyiksi asiantuntijoiden hahmotuksissa?
 
Johanna Nurmen alustus käsitteli pahuuden merkityksiä, kun Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisia käsiteltiin paikallisyhteisöissä. Tarve löytää syitä tapahtuneelle näyttää olevan syvä. Selitysten avulla pyritään palauttamaan yhteisön turvallisuudentunne, sillä selittämättömyys aiheuttaa pelon ilmapiiriä. Selityksissä paha suljetaan usein yhteisön ulkopuolelle, kuten tekijöiden tai heidän perheidensä piirteisiin, sairauteen, arvaamattomuuteen. Pahan ulkoistaminen ei ole omiaan etsimään tapoja käsitellä traumaattisia kokemuksia rakentavasti yhteisön tasolla.
 
Marjaana Kojo esitteli haastattelemiensa pitkään työttömänä, sairauslomalla tai työelämän ulkopuolella olleiden nuorten näkemyksiä omasta elämänkulustaan. Monet peilasivat elämäänsä aikuistumiseen usein liitettyyn kulttuuriseen käsikirjoitukseen. Sen mukaan aikuistuessa saavutetaan itsenäisyys, hankitaan ammatti, asunto, perhe jne. Haastatellut nuoret tulkitsivat itsensä poikkeaviksi, koska eivät olleet noudattaneet tätä kaavaa, he kokivat olevansa ”jäljessä” tai muuten väärässä vaiheessa. Tätä pidettiin pahana asiana. Toisaalta heidän kuvauksensa näistä normatiivisista odotuksista tuntuivat pirstaloituvan. Marjaanan alustus herättääkin pohtimaan, onko ”normaalia” elämänkulkua olemassakaan muuna kuin mielikuvina, joihin nuoret vertaavat omaa elämäänsä hahmottaen sen ja itsensä poikkeaviksi.
 
Pahuuden merkitykset eivät varmastikaan tyhjentyneet yhden iltapäivän työryhmäalustuksiin, vaikka ne ottivatkin aihepiiriä monipuolisesti haltuun. Tällä kertaa keskusteluun ei noussut ainakaan kovin vahvasti nuorten pahana pidettyyn vapaa-aikaan puuttuminen, esimerkiksi nuorten julkisen tilan käytön kontrollointi, moraalisäätely tai tähän aihepiiriin liittyvät sukupolvittaiset jännitteet.Tällaisia avauksia olisimme ehkä kuulleet, mikäli Mirja Määttä ei olisi ollut estynyt alustamaan nuorten vapaa-aikaa koskevista viranomaiskeskusteluista. Asiasta kiinnostuneet voivat kuitenkin lukea Mirjan tuoretta artikkelia Janus-lehdestä (3/2010).
 
Kaikki työryhmän alustukset perustuivat valmisteilla oleviin tutkimuksiin. Lähitulevaisuudessa onkin odotettavissa kiinnostavia tutkimuksia, joissa pahuuden eri ulottuvuudet nuorten vapaa-ajassa ja elämässä ovat esillä.
 
Atte Oksanen
tutkija, Tampereen yliopisto