Ovatko nuorten moraali ja arvot uskontosidonnaisia?

Tuore Nuorisobarometri 2006 osoittaa, että nuoret kokevat olevansa melko uskonnollisia, mutta vierastavat kirkon dogmaattisuutta. Nuorten moraaliset käsitykset ovat nuorisobarometrin mukaan myös jossain määrin riippuvaisia uskonnollisuuden asteesta, mutta erot uskovien ja muiden välillä eivät olleet suuria. Nuoret vastustavat melko yksimielisesti muun muassa veronkiertoa, työttömyyskorvauksissa huijaamista, turkistarhaiskuja, seinien töhrimistä ja pummilla matkustamista kulkuneuvoissa. Tuomittavaa nuorten mielestä on myös seksi alaikäisen kanssa sekä seksin harrastaminen muiden kuin oman kumppanin kanssa. Myös muut arvoja ja moraalia mittaavat asenteet kuten työasenteet olivat useimmilla nuorilla varsin perinteisen ”protestanttiset” uskonnollisuudesta riippumatta. Uskonnollisuudella ei ollut liioin suurta vaikutusta syrjäytymisen syiden kokemiseen.

Edellä mainitut tulokset eivät tue yleisesti vallalla olevaa käsitystä nuorten arvojen pirstaloitumisesta tai moraalin tilannesidonnaisuudesta (joskaan barometrissa ei kysytty nuorten toiminnasta eri tilanteissa). Tulokset eivät myöskään tue sitä, että oikea ja väärä, hyvä ja paha, olisivat nuorilta hämärtyneet muun muassa liian sallivan ja neuvottelevan kasvatuksen seurauksena, kuten myös usein kuulee väitettävän. Jälkimmäiseen väitteeseen liitetään myös tunnustuksellisen uskonnollisuuden väheneminen nuorten elämästä. Sanotaan, että aikuiset eivät enää uskalla siirtää lapsilleen ehdottomia uskonnollis-moraalisia periaatteitaan, koska haluavat antaa tilaa lasten omalle kriittiselle ajattelulle. Kuitenkin tiedämme kaikki, että nuoruuteen kuuluu tietynlainen ehdottomuus niin mielipiteissä, asenteissa kuin toiminnassakin. Nuoret haluavat selkeitä vastauksia moraalisiin kysymyksiinsä. Monissa asioissa nuoret ovatkin melko jyrkkiä. Herää kysymys, olisivatko nykynuorten vanhemmat yhtä valmiita kuin lapsensa tuomitsemaan esimerkiksi veronkiertoa tai seksikumppanin pettämistä?

Nuoret eivät myönnä olevansa kirkkouskovaisia, mutta useimmat heidän asenteistaan pohjautuvat kuitenkin tavalla tai toisella protestanttis-kristilliseen perinteeseen, joka on suomalaisen elämäntavan kantava perusta niin yksityiselämässä kuin talouselämässäkin. Sellaiset asiat kuten luottamus ja henkilökohtainen kunnia taloudellisissa asioissa, työn merkitys ihmisarvolle sekä säälin ja empatian tunteminen tietyissä tilanteissa perustuvat ainakin välillisesti syvälle juurtuneisiin uskonnollisiin periaatteisiin. Voimme vain kuvitella, millaista olisi elää yhteiskunnassa, jossa ei olisi jotain vanhaa uskonnollista sääntöperustaa (kuten esimerkiksi kristinuskon kymmenen käskyä). Näiden sääntöjen tiedostettua ja tiedostamatonta merkitystä jokapäiväisessä elämässä ei ole syytä aliarvioida.

Kriittiset voivat toki tässä kohtaa ajatella, että moraalia ja empatiaa voidaan lapsille ja nuorille opettaa ilman uskontoakin. Toki voidaan ja pitääkin voida. Kuitenkin on naiivia väittää, etteivät kyseiset arvot olisi alun perin lähtöisin uskonnoista ja meidän yhteiskunnassamme vallitsevat arvot ja moraalikoodistot nimenomaan kristinuskosta. Esimerkiksi Kaukoidässä, etenkin Kiinassa, liiketoimintaa harjoittavat suomalaiset kertovatkin usein tulevansa huijatuiksi ja varoittavat kollegojaan siitä, ettei kiinalaisilla ole ”mitään moraalia”. Tosiasiassa monien kiinalaisten moraalikoodisto ei vain ehkä vastaa meidän omaa protestanttis-kristillistä moraalikoodistoamme, johon olemme sosiaalistuneet. Kyseiseltä moraalikoodistolta ei välty Suomessa yksikään nuori tai aikuinen, joka yrittää elää ”norminmukaista” elämää riippumatta omasta uskonnosta tai maailmankatsomuksesta. Uskonnolliset rituaalit, jotka barometrin mukaan ovat nuorille tärkeitä, välittävät osaltaan näitä koodistoja eteenpäin. Tästä näkökulmasta mielenkiintoinen tulos nuorisobarometrissa oli asenne paljon keskustelua herättäneisiin koulun juhlien uskonnollisiin elementteihin: valtaosa nuorista ei halua poistaa juhlista uskontoon viittaavia asioita. Jopa vakaumuksellisista ateisteista puolet halusi säilyttää uskonnolliset elementit koulujen juhlissa!

Uskonnollisperäisen moraalikoodiston vahva asema nuorten arvomaailmassa ei kuitenkaan tarkoita, että nuoret olisivat ahdasmielisiä, vaikka monissa asioissa jyrkkiä ovatkin. Päinvastoin, milloinkaan ennen Suomessa ei ole ollut yhtä moniarvoista ja suvaitsevaista nuorten sukupolvea kuin nyt. Tärkeää on kuitenkin huomata ja hyväksyä, että moniarvoisuus ja erilaisuuden hyväksyntä ei tarkoita sitä, etteikö omia arvoja, omaa moraalia ja omaa uskontoa saisi pitää parhaana ja oikeana – itselleen ja omalle yhteisölleen.

Terhi-Anna Wilska
Uskon asia. Nuorisobarometri 2006:n toimittaja
Nuorisotutkimusseura