Onnistuuko nuorten työttömien aktivointi?

Nuorisotyöttömyyskeskustelussa esiintyy usein toistettuja väitteitä ja vaatimuksia, joilla on ääneen lausumattomia taustaoletuksia. Oletus koulutuksen autuaaksi tekevästä voimasta on yksi niistä. Toinen on käsitys, että työttömät nuoret väistämättä passivoituvat. Heille pitää tarjota toimintaa. Keskustelun kolmas, edelliseen liittyvä taustaoletus on se, että työharjoittelu sinänsä tekisi nuoresta valmiimman kansalaisen, vaikka työharjoittelua ei seuraisikaan työllistyminen, tai vaikka tämä ”harjoittelu” olisi graffitin maalaamista aitaan, joka heti sen jälkeen puretaan. Nuorten yhteiskuntatakuun taustalla näyttää löytyvän samat taustaoletukset.

Yhteiskuntatakuu aktivointipolitiikan jatkumossa

Nuoret ovat olleet keskeinen kohdejoukko 1990-luvun talouslamasta lähtien rakennetuissa työvoima- ja koulutuspoliittisissa toimissa. Niissä pyritään siihen, että nuoret työttömät tekisivät jotain niin sanotusti kehittävää. Kun suoranaisia pakkotöitä ei keinovalikoimassa ole, vastikkeet ovat kouluttautumis-, ilmoittautumis- ja kursseilla käymisen pakkoja. Toimenpiteistä kieltäytymisestä seuraavat sanktiot ovat työttömyyskorvauksen menettäminen sekä nyttemmin myös viimekätisen toimentulotuen supistaminen. Sanktioita ei olla tiettävästi ainakaan lieventämässä yhteiskuntatakuun astuessa voimaan.

Yhteiskuntatakuujärjestelmässä työttöminä työnhakijoina olevia nuoria ohjataan ja sanktioiden voimin velvoitetaan harjoitteluun, oppisopimuskoulutukseen tai opiskeluun. Sen lisäksi nuoria, jotka eivät ole koulutuksessa, työssä eivätkä myöskään työttöminä työnhakijoina, etsitään systeemin piiriin. Logiikka etsimisen, houkuttelun, ohjaamisen ja viimekeinona pakottamisen taustalla on ilmeisesti se, että näin tehdään nuoren omaksi parhaaksi. Koulutukseen tai työharjoitteluun velvoitettu nuori aikanaan löytää paikkansa yhteiskunnassa. Tämä kaikki olisi järkeenkäypää, jos töitä aikanaan varmasti löytyisi. Siitä ei näinä globaalin ekonomian turbulenssin ja Euroopan talouden kriisin aikoina ole kuitenkaan mitään varmuutta.

On hyvä, että Nuorten yhteiskuntatakuu 2013 -väliraportissa (s. 8) todetaan, että alle 30-vuotiaista työttömistä TE-toimiston työnhakijoista (54 900 henkeä joulukuussa 2011) lähes 60 prosentilla on jo ammatillisesti suuntautunut tutkinto. Miksi koulutus ei ole auttanut heitä? Raportin mukaan he tarvitsevat tukea työllistymiseensä, ja tätä – erityisesti ohjauksellista – tukea tarjotaan sen mukaisesti kuin TE-toimiston ja työnhakijan yhdessä laatimassa työllistymissuunnitelmassa sovitaan.  Näihin sovittuihin ja tarjottuihin työvoimapalveluihin työnhakijaa velvoitetaan osallistumaan. (Raportti 2012, 10.) Eniten julkisessa keskustelussa on nostettu esille tilastofakta, että 20–29 -vuotiaista noin 110 000 on vailla perusasteen jälkeistä tutkintoa. Näille kummallekin ryhmälle raportti tarjoaa toimenpiteitä. 

Yhteiskuntatakuun ydintavoite on ”luoda järjestelmä, jossa kaikilla nuorilla on realistiset mahdollisuudet työllistyä, kouluttautua tai hakeutua muuhun toimintaan”. Mikäli kouluttautuminen ja työllistyminen eivät ole mahdollisia esimerkiksi nuoren terveydentilan takia, toiminta kuitenkin nähdään oleellisena ja se toteutuu esimerkiksi kuntoutuksessa. Nuorten realistiset työllistymismahdollisuudet ovat riippuvaisia yhteiskunnan eri toimijoista – poliittisesta päätöksenteosta, elinkeinoelämästä, järjestöistä jne. – ja itsevaltaiseksi koetusta ja epävarmasta taloudesta. Työministeri Lauri Ihalainen peräänkuuluttaakin yhteistalkoita mahdollisuuksien realisoimiseksi (tiedotustilaisuus 15.3.2012). Löytyykö tällaista solidaarisuutta, saadaanko talkoot aikaiseksi ja niillä riittävä vipuvoima nuorten työllistämiseksi? Nämä ovat yhteiskuntatakuun kannalta arkoja kysymyksiä.

Työvoimapoliittisia toimenpiteitä koskevien lukuisien tutkimusten tuloksia voidaan vetää karkeasti yhteen: nuorten työelämään aktivointi toimii, jos työmarkkinat toimivat. Laman tai pitkittyneen taantuman ja syvän nuorisotyöttömyyden oloissa työmarkkinatoimenpiteiden toimivuus on kuitenkin kyseenalaista. (Esim. Carole & Pastore 2002.) Sitä, miten nuoret nämä aktivointitoimenpiteet kokevat, jos ne eivät tuota toivottua tulosta, ei ole juurikaan selvitetty.

Nuoret työvoimapoliittisten toimenpiteiden kokijoina   

Jaana Lähteenmaa ja Marjaana Kojo ovat tutkineet nuorten kokemuksia Suomen Akatemian rahoittamassa ”Work-Preca” -tutkimusprojektissa (v.2008-2011). Jaana Lähteenmaan empiirinen aineisto koostuu työttömille ja/tai työttömyyttä kokeneille alle 30-vuotiaille suunnatusta internet-kyselystä, joka kerättiin touko–kesäkuussa vuonna 2009. Kokemukset työvoimapoliittista toimenpiteistä – sisältäen kuvaukset työ- ja elinkeinotoimistossa käynneistä – nousevat esiin yhteensä 65 avovastauksessa. (Ks. tarkemmin (Lähteenmaa 2010; 2011; 2012). Marjaana Kojo on tutkinut haastatteluin työpajanuoria, joilla oli työllistymisvaikeuksia jo ilman korkeaa nuorisotyöttömyyttäkin (ks. Kojo 2010).

TE-toimiston asiakkuuskokemuksista voidaan koostaa seuraava nelikenttä

Oma toimijuus itsessään, ”etukäteen” TE-toimiston toimenpiteiden kokeminen
KIELTEISIKSI ja tukahduttaviksi oman toimijuuden kannalta MYÖNTEISIKSI ja kannustaviksi oman toimijuuden kannalta
HEIKKO   Valmiiksi oma tahto ja itsearvostus ”hukassa”, toimenpiteet vain pahentavat olotilaa Oma tahto ja itsearvostus hukassa; toimenpiteet, jopa pakko-sellaiset, tukevat niiden löytymistä
VAHVA Oma tahto tehdä jotain työtä, opiskella tiettyä asiaa tms. vahva; toimenpiteet tukahduttavat ja estävät sitä Oma tahto ja käsitys elämän suunnasta vahvoja, toimenpiteet tukevat sitä

 
Esitellyt neljä tyyppiä, kaksi myönteisesti ja kaksi kielteisesti työvoimapoliittiset toimenpiteet kokevaa, liittyvät vastaajien toimijuuteen: sen törmäykseen tai kohtaamiseen toimenpiteiden kanssa. Jos nuoren työttömän omaksuma identiteetti ja toimijuuden suunta ovat ristiriidassa tarjottujen tai pakolla runnottujen aktivointitoimenpiteiden kanssa, seurauksena on kokemus oman tahdon murtamisesta tai sen ohittamisesta, sanktioilla uhaten. Esimerkkinä toimijuuden ohittamisesta nuori kertoi aktivointisuunnitelmansa kuvaavan lähinnä työvoimatoimiston henkilökunnan tavoitteita – ei hänen itsensä.

Sen sijaan, jos nuoren omaksumat ammatilliset toiveet ja suuntautuminen eivät ole muotoutuneet, vaan ongelmana on pikemminkin niiden muotoutumattomuus, työvoimapoliittiset aktivointitoimet voidaan kokea omaa minää tukeviksi. Nuoret esimerkiksi saavat apua ammatinvalintaansa ja löytävät toimenpiteiden kautta oman alansa. Nämä kaksi ensimmäistä ovat ehkä selkeimmin Lähteenmaan ja Kojon aineistoista hahmottuvat ”tyypit”.

Vähemmän selkeinä piirtyvät esiin toiset kaksi tyyppiä. Kolmas tyyppi muodostuu nuorista, jotka ylipäänsä kokevat ”työkkärin” nöyryyttäväksi ja  autonomiansa uhatuksi; heillä on muutenkin paha olla ja heidän kokemusmaailmassaan ”työkkärin ilkeät työntekijät” vain pahentavat sitä. Neljänneksi aineistoissa on pieni ryhmä sellaisia, joiden toimijuus on suuntautunut tietyllä tavoin jo valmiiksi, ja työvoimaviranomaiset ovat kyenneet tukemaan tämän suunnan vahvistamisessa. Tällainen hahmo on yhteiskuntatakuun onnistumisen kannalta ihannetapaus. Mutta empiriaan pohjautuvassa luokittelussa se on vain yksi neljästä tyypistä. Miten nämä neljä ”tyyppiä” ovat edustettuina reaalimaailmassa määrällisesti, sitä ei käsillä olevan aineiston pohjalta voi sanoa.

Lopuksi

Alussa nostimme esille nuorisotyöttömyyskeskustelun taustaoletuksia. Koulutus ja toiminta sinällään eivät riitä avaamaan nuorelle työelämän ovia. On tärkeää, että voimaan astuvaa yhteiskuntatakuuta, joka on tarkoitettu nuorisotyöttömyyttä ja nuorten syrjäytymistä taltuttamaan, tarkastellaan myös kriittisesti. Ei ole syytä olettaa, että se automaattisesti toimii parhaalla mahdollisella tavalla. Hahmotettu typologia piirtää esiin kuvaa siitä, millaisten haasteiden kanssa nuoria työttömiä aktivoitaessa joudutaan työskentelemään.

Osaa nuorista yhteiskuntatakuu pystynee aidosti tukemaan. Mutta kaikki nuoret eivät halua tehdä niin kuin neuvotaan. Varsinkaan, jos neuvojen koetaan muuttuvan käskyiksi, ja niitä tuetaan sanktioin, kuten viemällä työttömyyspäivärahan lisäksi myös toimeentulotuesta iso osa. Tällaisessa tilanteessa yhteiskuntatakuu voi osaltaan suistaa joitain ”uppiniskaisia” nuoria köyhyyteen. Jos työpaikkoja ei avaudu nuorille lisää, ”aktivoiduksi” tuleminen voi näyttää melko turhalta. Kuten eräs nuori työtön visioi:  

(…) sitten sä todistelet, täytät lappuja haet töitä, olet valvonnassa, etsit, etsit, etsit, muutat, yrität, keksit – ja mitään elämää et ikinä saa. (…)

Lähteet

  • Carole, Floro Ernesto & Pastore, Francesco (2002) Youth participation in the labour market in Germany, Spain and Sweden. Teoksessa Torild Hammer (toim.) Youth unemployment and social exclusion in Europe. A comparative study. Bristol: The Polity Press.
  • Kojo, Marjaana (2010) Laajentunut nykyisyys. Nuorten työhön suuntautuminen työn marginaalissa. Nuorisotutkimus  28 (2).
  • Lähteenmaa, Jaana (2010) Nuoret työttömät ja taistelu toimijuudesta. Helsinki: Työpoliittinen aikakauskirja 4/2010.
  • Lähteenmaa, Jaana (2011) Nuoret työttömät ja yliviritetty toimijuus. Nuorisotutkimus  29 (4).
  • Lähteenmaa, Jaana (2012) Pilviä nuoristotakuun yllä.  Kvartti-lehti, 1/2012.Helsingin kaupungin tietokeskus.

Julkaisemattomat lähteet

  • Lähteenmaa, Jaana ja Marjaana Kojo (2010) Esitelmä Nuoret työttömät ja työvoimapoliittiset toimenpiteet toimijuusnäkökulmasta.  Suomen Akatemian ”Työn ja hyvinvoinnin tukevaisuus” – tutkimusohjelman väliseminaari Tampereella keväällä 2010.  

Jaana Lähteenmaa & Marjaana Kojo & Mirja Määttä

Marjaana Kojo on nuorisotutkija ja jatko-opiskelija Tampereen yliopistossa. Hän tutkii työttömiä nuoria ja nuorten tietokonepelien pelaamista sekä opettaa nuoriso- ja sosiaalialaan liittyviä kursseja.

Jaana Lähteenmaa on nuorisotutkimuksen dosentti Tampereen  yliopistossa. Hän tutkii paraikaa nuoriin ja addiktiiviseen  kuluttamiseen (mm. rahapelaamiseen) liittyviä ilmiöitä ja opettaa  tutkimusmenetelmiä eri oppilaitoksissa.

Mirja Määttä työskentelee tutkijatohtorina yhteiskuntatieteiden laitoksella, Itä-Suomen yliopistossa. Hän tutkii kunnallisissa hyvinvointipolitiikoissa hyödynnettäviä, erityisesti yli 15-vuotiaille nuorille suunnattuja osallistavia ja kontrolloivia toimenpiteitä sekä osallistumisen paikkoja.