Onnistumisia tai turhautumisia verkossa

Usein kuulee puhuttavan, että nuorisotyöntekijät ovat yksilöitä ja omaa persoonaa tulee hyödyntää työssä. Siitä huolimatta nuorisoalalle hakeutumiseen liittyy myös yhdistäviä tekijöitä. Itse uskon, että nuorisoalan opiskelijaksi päätymiseen liittyy kaksi eri asiaa: joko ajatus siitä, että työ nuorten parissa olisi erityisen mukavaa tai leppoisaa, tai tahto vaikuttaa nuorten elämään positiivisesti.

Etenkin nuorten keskuudessa ajatukset nuorisotyöstä keskittyvät usein siihen liittyviin, positiivisiksi koettuihin mielikuviin. Nämä mielikuvat nuorten kanssa biljardin pelaamisesta ja Salattujen elämien katsomisesta (tai verkkonuorisotyössä Habbossa keskustelusta) ovat kuitenkin vain pintaa, joiden alle rakentuu suunnitelmallista ja päämäärätietoista kasvatukseen ja nuorten elinolojen parantamiseen liittyvää työtä. Sen vuoksi pelkästään väärien mielikuvien ympärille rakennettu kuva omasta ammattialasta ei voi olla kovin pysyvää; alalla pidempään jaksaakseen täytyy oman työmotiivin liittyä ainakin jollain tasolla haluun voida vaikuttaa positiivisesti työnsä kohteina oleviin nuoriin.

Verkossa tehtävässä nuorisotyössä pätee monet samat lainalaisuudet koskien nuorisotyötä yleensä, sillä tavoitetut nuoret edustavat nuorisoa laidasta laitaan, painopisteen sijoittuessa kuitenkin hieman eri nuoriin riippuen tarjotusta palvelusta. Koska palveluita käyttävät nuoret edustavat eri sosiaalisia tai kulttuurisia ryhmiä, pääsevät nuorisotyöntekijät myös kohtaamaan erilaista tukea tai ohjausta kaipaavia nuoria. Nuorisotyölliseen nuorten kohtaamiseen liittyy tätä kautta monenlaisia eri kokemuksia ja niihin liittyviä tunteita. Alan työntekijöillä löytyy varmasti useita tarinoita nuorista, joiden kasvussa on voinut olla tukena ja olla tyytyväinen omaan työpanokseensa ja sen vaikutuksiin – riippumatta palvelusta jonka tarjoamisessa on ollut mukana.

Aina eivät asiat kuitenkaan etene kuten toivoisi. Ihmisalalla työskennellessä voivat omat ja asiakkaana olevan nuoren intressit erota suuresti. ”Pakkokeinojen” (ehkä jopa onneksi) puuttuessa on nuorisotyöntekijän muistettava tehtävänsä ohjaajana ja annettava nuorelle tilaa omiin ratkaisuihinsa. Harvassa nuorisotyön muodossa asioiden eteenpäin vieminen on kuitenkaan niin paljon kiinni nuoren tahdosta kuin verkossa.

On puhuttu paljon siitä, miten verkossa nuoret voivat kertoa erittäin henkilökohtaisista asioista todella lyhyen tuttavuuden jälkeen – ajoittain jopa tervehtiminen jää puuttumaan, kun keskustelu on jo täydessä vauhdissa koskien rankkoja ja vaikeita kokemuksia. Verkon anonymiteetti tai kasvottomuus toimii paitsi madaltamaan kynnystä henkilökohtaisista asioista puhumiseen, mutta vaikuttaa myös negatiivisesti työntekijän mahdollisuuksiin tarvittaessa puuttua asioihin tai viedä niitä eteenpäin.

Mahdollisten lastensuojeluun liittyvien tai muiden toimenpiteiden tekeminen verkkonuorisotyössä vaatiikin nuorta olemaan itse halukas asioiden eteenpäin viemiselle, esimerkiksi kertomalla yhteystietonsa. Kääntöpuolena tähän liittyy myös nuoren mahdollisuus kadota palvelusta ja olla palaamatta jos hän ei halua apua. Perinteisessä nuorisotalotyössä nuoresta tiedetään yleensä joitakin reaalimaailman elämän piirejä (koulu, kaverit), joiden kautta voidaan saada tietää mitä nuorelle kuuluu vaikka häntä ei itse enää kohdattaisi.

Nuorta voi ohjata oman elämänsä kannalta vastuullisiin ratkaisuihin, mutta tuloksia ei siis voi syntyä ilman että nuori itse haluaa tulla autetuksi. Toisaalta ongelmat voivat myös johtua asioista, joihin omalla työllään ei edes pysty vaikuttamaan. Työhön voi liittyä siten suurta turhautumista hetkinä, jolloin tuntuu että samoja asioita käsitellään yhä uudestaan ilman että niitä saadaan vietyä eteenpäin tai saamaan niihin minkäänlaisia ratkaisuja.

Nuorisotyö, myös verkossa, sijoittuu nuorten kohtaamisissa pääasiassa kuitenkin ennaltaehkäisyyn, ei korjaaviin toimenpiteisiin. Työntekijän tulisi siten muistaa paikkansa ketjussa, jossa nuori pyritään saamaan eteenpäin niissä tilanteissa, joissa oma osaaminen ja/tai asema eivät riitä. Nuoren kannalta oleellisinta ja tärkeintä voi kuitenkin olla se, että vaikka asiat eivät mihinkään tunnu ohjaajan mielestä etenevän, on nuorella olemassa taho jolle niistä voi kertoa; taho joka välittää ja kuuntelee – anonyymisti tai ei.

Mika Joensuu
tiedotuksesta ja verkkonuorisotyöstä vastaava nuoriso-ohjaaja
Hyvinkään kaupungin nuorisopalvelut