Nuorten miesten seksuaaliterveydestä

Turvallisemmasta seksistä puhuminen nuorten miesten kanssa on jatkuva haaste ammattilaisille. Poika- ja mieserityisiä palveluita Suomen mittakaavassa ei tarjota mielestäni riittävästi. Muutamia avaintoimijoita työskentelee näiden teemojen ympärillä, esimerkkeinä Aids-tukikeskus ja Väestöliitto. Näissä kummassakin organisaatiossa on tarjolla miesten seksuaaliterveyteen liittyviä erityispalveluita, niin ennaltaehkäisevän työn näkökulmasta, kuin muun tukityön muodossa. Väestöliiton kokemukset nuorten miesten parissa tehtävästä seksuaaliterveystyöstä ovat käytännön tasolla osoittaneet sen, että näille palveluille on runsaasti kysyntää. Poika- ja mieserityisyyden huomioiminen erimuotoisissa neuvonta- ja tukipalveluissa on oleellinen osa ammatillisen ja asiakaslähtöisen työn kehittämistä. Tämä on erityisesti mainittu myös Sosiaali- ja terveysministeriön seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelmassa vuosille 2007-2011.

Pitäisi olla siis ammatillisille tahoille selvää, että myös yleisemmällä taholla nuorten miesten seksuaaliterveyteen liittyvien asioiden käsittely seksuaalikasvatuksessa kaipaa enemmän suunnitelmallista kehittämistä.
Nuorten ja aikuisten miesten parissa tekemäni työn kautta on minulle tullut selväksi, että näillä asiakkailla on usein merkittäviä aukkoja turvallisempaan seksiin liittyvässä tietämyksessä. Erilaisten seksitautien ei välttämättä koeta koskettavan henkilökohtaisella tasolla, vaan se on joku toinen joka on riskissä saada tartunta. Aukot tietämyksessä liittyy usein aivan perusasioihin, kuten mitä seksitauteja on olemassa, kuinka ne tarttuvat ja mitä oireita eri seksitauteihin liittyy.

Eräs mielestäni huolestuttava piirre on myös se, että nuoret miehet, jotka asiasta jo jotakin tietävät, eivät useinkaan sovella sitä heidän seksuaalikäyttäytymiseen. Jokaisen näiden teemojen parissa työskentelevän ammattilaisen olisikin oleellista kysyä miksi näin on? Mitä osa-alueita nykymuotoisessa seksuaali- ja terveyskasvatuksessa tulisi tehokkaammin kehittää? Samat kysymykset pätevät, sekä poikiin, että tyttöihin. Mielestäni poikiin verrattuna tytöt ovat eri asemassa. Tytöille kehittyy jo varhaisessa nuoruudessa tarkkanäköisempi kyky tunnistaa ja tiedostaa omassa kehossa tapahtuvat muutokset, sekä mahdolliset terveyteen liittyvät ongelmat. Tämän vuoksi tytöt ovatkin motivoituneimpia hakemaan ongelmiinsa apua ja tukea jo varhaisessa vaiheessa, ennen ongelman muuttumista krooniseksi.

Seksuaaliterveyteen liittyvien palveluiden painopiste on usein naisten lisääntymisterveyteen painottuvaa. Turvallisemman seksikäyttäytymisen huomioiminen myös mieserityisestä näkökulmasta vaatii jonkintasoista asennemuutosta. Seksuaalisella kanssakäymisellä on muitakin tehtäviä kuin lisääntyminen. Pojille ja miehille suunnatussa seksuaalikasvatuksessa tulisikin entistä enemmän painottaa seksuaalisuuden merkitystä positiivisia voimavaroja lisäävänä tekijänä. Itsensä huolehtimisesta ja rajojen kiinnipitämisestä tulisi keskustella nuorten miesten kanssa jo varhaisessa vaiheessa. Näin voitaisiin kenties ennaltaehkäistä näitä nuoria miehiä ajautumasta riskitilanteisiin myöhemmissä elämän vaiheissa.

Oleellista on myös painottaa jokaisen omaa vastuuta yksilöllisestä hyvinvoinnistaan. Harvoin tilanteisiin vain ajaudutaan, vaan henkilökohtaisilla valinnoilla ja päätöksillä on oleellinen merkitys. Mitä enemmän kokee pystyvänsä vaikuttamaan omaan hyvinvointiin, sitä enemmän motivaatio tehdä positiivisia valintoja lisääntyy. Nuorten miesten voimauttaminen tässäkin asiassa vaatii, että heidät kohdataan kokonaisvaltaisesti ja heitä kuunnellaan. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla tulee olla halu oppia näiltä nuorilta, koska nämä nuoret elävät 24/7 omassa arjessaan ja ovat näin ollen oman elämänsä asiantuntijoita. Heidän tarinoitaan, kokemuksiaan ja tunteitaan tulisikin kuulla nöyrällä asenteella, ja kyetä mukauttamaan omia toimintatapoja joustavasti kunkin tilanteen mukaan.

 

Antti Ervasti on päätyössään järjestömaailmassa. Hän on koulutukseltaan sosionomi (AMK), auktorisoitu seksuaalineuvoja sekä pari- ja seksuaaliterapeutti. Sivutyönään hän tekee seksuaalineuvontaa, seksuaaliterapiaa, koulutuksia ja luentoja. Antti on tehnyt töitä laaja-alaisesti erityisesti seksuaaliterveyteen liittyvien teemojen parissa sekä Suomessa että ulkomailla. Viimeisin kuuden kuukauden ulkomaan ”komennus” oli Väestöliiton lisääntymis- ja seksuaaliterveysprojektissa Intiassa Madhya Pradeshin osavaltiossa. Työn lisäksi voimaa ja energiaa Antin elämään tuovat aviopuoliso, koira sekä puutalossa asuminen.