Nuorisotutkimus-lehden Pohjoisen kulttuurit -teemanumeron 1/2011 pääkirjoitus

On kipakka pakkaspäivä. Aamukahvilla istuessa ikunasta aukeaa se hiljainen ja valkea Lappi, jonka löydämme kuvina matkaoppaista ja mediasta, osana suomalaista kansallismaisemaa. Puiden oksat riippuvat raskaina lumitaakan alla. Yksinäinen punatulkku pörhistelee höyheniään pihapihlajassa. Koski puhaltaa ilmaan höyryvanoja kinostuneen lumen takaa; edes pakkastalvi ei ole pystynyt jäätämään kokonaan sen kuohuja. Rantapenkereelle ovat yöllä jättäneet jälkensä jänis ja kärppä. Aamuhämärässä luminen maisema on syvän sininen ja taivaanrannassa kajastaa tumma purppura. Yhdessä pellolle kylkikylkeen kerääntyvän porotokan kanssa purppurainen kajo kertoo tulevasta lumituiskusta tarkkuudella, johon meteorologin keinot eivät riitä. Juuri tämä maisema on meidän paikkamme maailmassa, ainutlaatuinen elinympäristömme ja kotimme.

Pohjoisen aamukahvituokion kuvaus kuulostaa tyypilliseltä lappikliseeltä. Silti se on vahva, fyysisestä maisemasta ja paikkaan kuulumisen tunteesta kumpuava kokemus. Luonto on useimmiten keskeinen osa pohjoista paikkakokemusta. Luonto määrittyy yleisesti myös Lapista luotujen mielikuvien ja pohjoisuuteen liittyvien mediaesitysten lähteeksi. Lapissa vahvat, vuosisatojen saatossa rakennetut mielikuvat kietoutuvat tiiviisti yhteen maantieteellisen fyysisen todellisuuden ja ihmisten kokemusmaailman kanssa. Tämän Nuorisotutkimus-lehden artikkelit kuvaavatkin sellaista pohjoisen nuorten elämää, jossa ovat läsnä menneen ja nykyisyyden sekä perinteiden ja muutoksen tematiikka.

Pohjoinen ei kuitenkaan tyhjenny yhteen maisemaan eikä tiettyyn paikkakokemukseen. Pohjoisen kulttuurit -teemanumeron ideana on piirtää esiin kulttuureiltaan rikas ja maantieteellisesti moniulotteinen paikka. Pohjoisessa on kaupunkeja ja maaseutuja, junantuomia ja paikallisia, suomalaisia, saamelaisia, maahanmuuttajia ja maassa kasvaneita. Pohjoisesta löytyy myös näihin ihmisiin ja paikkoihin kiinnittyvien kokemusten kirjo.

Globaalista mediakulttuurista ja pohjoismaalaisen yhtenäiskulttuurin illuusiosta huolimatta elämä sijoittuu edelleen johonkin paikkaan – sekä mielikuvien värittämään että konkreettiseen ja fyysiseen asuinsijaan. Akateemisissa nuorisotutkimuksissa paikka on jäänyt kovin vähälle huomiolle siitä huolimatta, että hyvinvoinnin alueellisten erojen on ennakoitu tulevaisuudessa edelleen kasvavan. Paikan sivuuttamisen seurauksena niin kotimainen kuin kansainvälinenkin nuorisotutkimus on varsin pää- ja suurkaupunkikeskeistä. Tämän teemanumeron tehtävänä on purkaa tätä asetelmaa ja nostaa esiin erityisesti pienten pohjoisten paikkakuntien ja hajaseutujen nuoret. Ilmiöitä valotetaan eritoten paikallisia, pohjoisen akateemiseen keskusteluun liittyviä tutkimuksia ja tutkimustraditioita hyödyntäen.

Seija Sombyn artikkeli kuljettaa lukijansa saamelaiseen värikkääseen pukuloistoon ja konfirmaatiokulttuuriin. Artikkeli osoittaa evankelis-luterilaisen konfirmaation keskeisyyden pohjoisissa saamelaisyhteisöissä sekä ilmentää konfirmaatioon liittyvän pukeutumisen, sosiaalisen identiteetin ja ruumiillisen esittämisen kytköksiä. Puvulla on persoonalliset, moraaliset ja sosiaaliset ulottuvuutensa, jotka määrittelevät ja säätelevät siihen liittyviä kulttuurisia standardeja ja ruumiillisia käytäntöjä. Artikkeli osoittaa, miten saamelaiset rippinuoret rakentavat pukeutumisellaan kulttuurista identiteettiään sekä miten rippikoulun
päätösjuhla on osa nuoren sosialisaatioprosessia, jossa saamelaistraditioita siirretään sukupolvelta toiselle.

Heli Niemi tarkastelee artikkelissaan pohjoisessa asuvien venäläistaustaisten nuorten naisten kokemuksia kotiutumisesta. Niemi kuvaa, kuinka paikalliset sosiaaliset suhteet luovat nuorille naisille tunnetta paikkaan kuulumisesta ja rakentavat sosiaalista kotia pohjoisen yhteisöissä. Artikkelin aineisto muodostuu naisten elämäkerrallisista syvähaastatteluista, ja artikkelissaan tutkija esittää, millainen asema sosiaalisilla suhteilla on paikan kodiksi kokemisessa.

Mirja Hiltusen artikkeli tarkastelee Suomen Lapissa toteutettua yhteisöllistä Utsjoen Tulikettu -taidekasvatushanketta. Artikkeli esittää, miten taide ja yhteisöllisyys voivat toimia paitsi yksilöä, niin myös yhteisöä voimaannuttavina tekijöinä. Artikkeli tuo näkyviin taidetoiminnan mahdollisuuden pohjoisten ympäristöjen, yhteisöjen ja ihmisten hyvinvoinnille. Kirjoittaja esittääkin, että yhteisöllinen taidetoiminta edistää yksilön eheytymistä ja viihtymistä omassa ympäristössään ja yhteisössään, tarjoaa mahdollisuuksia itsensä ilmaisemiseen ja identiteettityöhön sekä mahdollistaa tavanomaisten sosiaalisten roolien sivuuttamisen ja vaihtoehtoisten asemien rakentumisen taidetoiminnan avulla.

Arkielämässä ja akateemisissa keskusteluissa pohjoisuutta määritellään usein etelän kautta, aivan kuin periferia käsitteellistyy suhteessa keskustaan. Pohjoisen kulttuurit -teema haastaa näitä dikotomioita sekä tarjoaa tilan pohjoisen sisäisten erojen ja erityisyyden esilletuomiseen. Nuorten pohjoiset paikat ja tilat ovat sosiaalisesti ja kulttuurisesti muotoutuneita ja ne rakentuvat erilaisten puhetapojen ja käytäntöjen välityksellä. Oleellista ei siis liene etsiä oikeaa tai aitoa pohjoista tai pohjoisen nuorta. Pikemminkin pyrkimyksenä on tuoda esiin eri yhteisöjen ja ihmisten paikkaan liittyviä kokemuksellisia ja symbolisia merkityksiä. 

*
Nuorisotutkimus-lehden 1/2011
Sisällys

Pääkirjoitus
Mari Mäkiranta & Anne Ollila: Pohjoisen nuoria ja pohjoisia paikkoja              1

Artikkelit
Seija Risten Somby: Rituaaliset ruumiit – saamelaisnuorten pukeutuminen konfirmaatiossa            3

Heli Niemi:
Pohjoisen pysäkillä – venäläistaustaisten nuorten naisten kotiutumiskokemuksia               18

Mirja Hiltunen: Voimaannuttava pohjoinen. Sukupolvet ja kulttuurit kohtaavat taidekasvatushankkeissa.     34

Lektiot
Anniina Koivurova: Kuvataidetunti mahdollisuuksien ja rajoitusten tilana               50
Tuula Vanhatapio: Poikavoimaa kuvataideharrastukseen. Pohjoinen näkökulma poikien
ja lasten vanhempien näkemyksiin kuvataideharrastuksesta ja kuvataideopetuksesta.            58

Katsaukset
Teija Strand: Pojat – made in global Lapland                           64
Arto K. Ahonen: Lähteä vai jäädä? Pohjois- ja tunturilappilaisten nuorten tarinoita opiskeluvalintojen seurauksista                           69
Riikka Sutinen & Maria Huhmarniemi: Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa – hyvinvointia taiteella ja tutkimustiedolla                     75
Kati Kanto: Luonto identiteetin rakentamisen tukena Anna-Liisa Haakanan teoksissa         80


*
English Summaries

Ritual Bodies – Saami Young People’s Clothing in Lutheran Confirmation Ceremonies
Seija Risten Somby
The Finnish Journal of Youth Research (“Nuorisotutkimus”) Vol 29, (1), 3–17

This article deals with Saami dress in the context of a particular type of 21st century Saami social gathering: Evangelical Lutheran confirmation in the parishes of Karasjok, Norway and Utsjoki, Finland. The goal of this article is to discuss Saami clothing from the perspective of culture, history and identity, and to point to embodiment as a basis of cultural identity in ritual context. The concept of body is applied here in analyzing the meaning of the ceremonial dress for Saami young people. The article also deals with the body in anthropological fieldwork “at home”.
The article is based on the tradition of ethnographical study and anthropological youth research. Confirmation here is considered as a communal ritual and a rite of passage which culminates in the salient appearance of Saami dress. In the confirmation ritual Saami dress is a significant symbol, providing space for a variety of different meanings.

*

At the North Stop – Experiences of Starting to Feel at Home for Young Woman from a Russian Background
Heli Niemi
The Finnish Journal of Youth Research  (”Nuorisotutkimus”) Vol 29, (1), 18–33

This article investigates the experiences of starting to feel at home for young woman from a Russian background, 17 to 31 years old, who have moved to Finland in their youth. The North has been a stop-over place in their life where some of them have remained and from which others have continued on their way. I asked how these young women’s local social relations took shape in the North, and how these relations created a feeling of local belonging for them and built a social home for them in the northern communities. The empirical here data consists of the in-depth biographical interviews with four young women of different ages from such a Russian background. Some of their personal photographs have also been used as part of the data collection. I have used a phenomenological approach in the article, attempting to discover the phenomena in question through the individual research subjects’ experiences. On a theoretical level this study relates to home research studies. The home and starting to feel at home, however, are only considered here in terms of the social dimension. In light of this data local social relations play a significant role in the sense of feeling at home in a particular place. The encounters between local people and the young women from Russian backgrounds in the North can be described on the one hand as distant and on the other hand as sincere. Experiences of discrimination were also powerfully present, but the young women spoke of these cautiously and with understanding.

*

The Empowering North – Generations and Cultures Meet in Art Education Projects
Mirja Hiltunen
The Finnish Journal of Youth Research (“Nuorisotutkimus”) Vol 29, (1), 34–49

The purpose of this study is to develop community-based art education theory and practice in sparsely populated northern areas. This is accomplished through interaction between multi-disciplinary projects and visual arts teacher training.  The operational context for this study is the Utsjoen Tulikettu (Fire-fox of Utsjoki) project (2004–2006). Activities there have brought together those of different age groups and sectors, and interested parties, to develop their artistic learning and working culture, while expanding the domain of art education into different sectors of society. The study shows that community-based art education can generate functional, reflexive-aesthetic communities. These are constructed through performativity in a continuous dialogue that may provide the community members with an awareness of oneself in relation to the community and environment. Artistic activity and learning construct functional community and symbolic communality that support individual and communal agency, empowerment, and emancipation.