Nuoret, alkoholi ja tutkijoiden karsinat

Kesän kynnyksellä julkaistussa kirjassa Nuoret ja alkoholi tehdään yllättävä ja hieman kiusallinen huomio. Nuorten juomatapoja on enimmäkseen tutkittu erillään nuorten ja nuoruuden yleisistä elinehdoista, elämänmenosta ja muotivirtauksista. On ollut vahvaa alkoholitutkimusta ja vilkasta nuorisotutkimusta, mutta nämä kaksi tutkimusaluetta eivät ole juuri kohdanneet.

Tämä tuli mieleeni kun kesällä seurasin Euroopassa käytävää keskustelua ilmiöstä "youth and binge drinking" (nuorten humalajuominen tai raju ryyppääminen). Englannissa nuorten humalajuomista on tulkittu mielenkiintoisesti osana yleisiä yhteiskunnallisia virtauksia. Se on liitetty 1980- ja 1990-luvun taitteessa levinneeseen niin sanottuun uuteen juhlimis- ja yöelämäkulttuuriin. Aivan vakavasti on esitetty, että kyse on syvälle käyvästä kulttuurisesta muutoksesta, "uudesta brittiläisestä humalakulttuurista", jossa työväenluokan pubit ja keskiluokan klubit kilpailevat "uuden nuorisosukupolven" suosiosta.

Pian brittiläisen alkoholiteollisuuden edustajat tosin huomasivat, että tässä hedonismin kyllästämässä joukkoliikkeessä alkoholi uhkasi jäädä muiden päihteiden – kuten ekstaasin ja kannabiksen – varjoon. Seurauksena oli 1990-luvun puolivälistä kehitetyt uudet "limuviinat", värikkäät erikoispullot ja nuoriin kohdistuva uudentyyppinen alkoholimainontastrategia.

Espanjassa on joitakin vuosia ihmetelty ilmiötä nimeltä botellón (iso puteli). Sadat, jopa tuhannet espanjalaisnuoret kerääntyvät kaduille viikko viikon perään viettämään aikaa yhdessä – ja kännäämään. Brittiläisen binge drinkingin ja botellónin välillä on selviä yhtäläisyyksiä, mutta myös eroja. Botellónin yhtenä tunnusmerkkinä on viranomaisten ja kaikenlaisen nuorten holhouksen haastaminen: nuoret vaativat oikeutta kokoontua taivasalla julkisilla paikoilla juhliakseen ja juodakseen halvalla hankkimaansa alkoholia. Ilmiötä on myös tulkittu merkkinä nuorten itsenäisemmästä asemasta perheessään. On jopa väitetty, että botellónin alkusysäyksenä oli 1970-luvun lopun vapaudentunne, joka koitti kenraali Francon valtakauden päätyttyä.

Suomessa tyttöjen ja poikien "humalahakuinen juominen" yleistyi voimakkaasti 1980-luvun puolivälistä lähtien. Tämän ilmiön yhteiskunnallisia, taloudellisia tai perhe- ja ryhmäsosiaalisia syitä ei ole juuri pohdittu. Ehkä osittain siksi, että alkoholitutkijat ja nuorisotutkijat ovat pysyneet visusti omalla sarallaan. Tämän johdosta suomalaisnuorten humalajuomista on tulkittu melkeinpä arkaaisena ja selittämättömän myyttisenä ilmiönä pikemminkin kuin nykyajasta kumpuavana ja sitä kautta ymmärrettävänä käyttäytymistapana.

Vastaavasti alkoholitutkijat ovat viime vuosina havainneet, että tietyt nuoret (mutta ketkä?) ovat vähentäneet alkoholinkäyttöään tai kokonaan pidättäytyneet siitä, mutta pohdinta siitä, miten tämä ilmiö olisi ymmärrettävissä on jäänyt uupumaan.

Alkoholi- ja huumetutkijain seuran ja Nuorisotutkimusseuran yhteistyönä julkaistu kirja Nuoret ja alkoholi pyrkii olemaan avaus tiiviimmälle vuorovaikutukselle nuorten elämää analysoivien tutkijoiden välillä.

Christoffer Tigerstedt
erikoistutkija, Stakes, Alkoholi- ja huumetutkimusryhmä

Nuoret ja alkoholi (toim. Christoffer Tigerstedt). Alkoholi- ja huumetutkijain seura & Nuorisotutkimusseura, Helsinki, 189 s.

Kirjaa voi tilata Nuorisotutkimusverkostosta (25 €): verkosto@nuorisotutkimus.fi