Minä pidän taiteesta

En muista mitään erityistä teosta, tapahtumaa tai tilannetta, joka olisi tuonut taiteen lähelle sydäntäni. Silti kirjallisuus, musiikki, tanssi ja elokuvat löytyvät nykyään elämäni tärkeimpien asioiden joukosta.

Kirjallisuus on edustanut elämässäni sekä pakokeinoa että viihdyttäjää. Vanhempani erosivat riitaisasti ollessani 6-vuotias, ja samana vuonna opin lukemaan tarpeeksi sujuvasti pystyäkseni pakenemaan ahdistavaa ilmapiiriä milloin mihinkin fiktiiviseen maailmaan. Nautin hyvin monenlaisista kirjoista enkä oikeastaan pysty mainitsemaan edes suosikkikirjailijaani. Yleensä luen useampaa kirjaa samaan aikaan, jolloin minulla on eri teokset eri tunteille ja tilanteille. Kirjoitan jonkin verran itsekin.

Musiikista olen pitänyt aina. Ala-asteikäisenä lauloin kuorossa, jonne ikävöin välillä vieläkin. Oman musiikkimakuni löysin yläasteella, ja siitä lähtien kännykkäni, soittimeni ja tietokoneeni ovat olleet täynnä musiikkia.

Tanssimisesta minulle tekee rakkaan musiikin kanssa työskentely, liikunnallisuus ja näyttävyys. Tärkeintä on kuitenkin keino ilmaista itseäni myös jotenkin muuten kuin sanallisesti. Tanssin kaivatessani piristystä, treeniä tai yksinkertaisesti ajatusten nollausta. Tanssin yksin, tanssin ystävieni kanssa, tanssin kotona, tanssin tunneilla... En ole ikinä tuntenut mitään harrastustani kohtaan vastaavanlaista intohimoa.

Elokuvat ovat mahtavaa viihdykettä. Samalla tavoin kuin kirjat ne tarjoavat pakoreitin todellisuudesta ja pääsyn uusiin maisemiin, joihin en ehkä muuten ikinä päätyisi.

Kuvataiteesta en ole oikein oppinut pitämään. Meidän perheen, päiväkodin ja koulun käsitys tästä taiteenlajista on aina perustunut Ateneumin tarjontaan. Siellä olen lähinnä ollut ahdistunut, enkä ole oikein muuta sitten nähnytkään. Pitäisi kai olla oma-aloitteinen.

En ole ikinä pitänyt itseäni taiteellisena tai taidetta rakastavana ihmisenä. Tämä johtuu varmaankin siitä, että olen alitajuisesti rajannut käsitykseni taiteesta koskemaan lähinnä kuvataidetta. En ole osannut ajatella harrastuksiani muuna kuin arkisena aktiviteettina. Ehkäpä tämä kirjoitelma on nyt sitten se käänteentekevä työ. Myös minä pidän taiteesta.

Tyttö, 16 v.

Kirjoituksen pyytänyt Heidi Ruokoniemi kommentoi kirjoitusta täällä.