Miksi nuoret juovat ja kuinka siihen voidaan vaikuttaa?

Esitelmä pohjautuu 10 vuoden tutkijakokemukseeni nuorten juomatavoista ja juomiskulttuureista. Sen pohjalta puhun menetelmäkehittäjänä, kuinka nuorten juomiseen on tarkoituksenmukaista vaikuttaa.

Aineistona käytän noin 50 tekemääni haastattelua, jossa erilaisia opiskelijaryhmiä pyydetään kertomaan heidän mielestään hauskoista ja inhottavista juomistilanteista. Kertomusten pohjalta saadaan ilmaisuvoimaista tietoa siitä, mitä eri ryhmät juomisellaan tavoittelevat ja mistä haluavat sanoutua irti − vastauksia kysymyksiin miksi juodaan.

Kaikille kertomuksille on tyypillistä intensiivinen sosiaalisuus, hauska yhdessäolo. Nuoret juovat ollakseen lujemmin yhdessä. Juominen on rituaali, jossa heittäydytään yhdessä omalle porukalle tärkeimpien asioiden, toimintatapojen, arvojen, symbolien jne. valtaan.

Alkoholi auttaa tätä sekä kulttuurisesti että psykologisesti. Kulttuurisesti humala tarjoaa leikki-iän ylittäneillekin luvan leikkiä. Psykologisesti alkoholi pehmentää itsetarkkailua ja helpottaa ympäristön virikkeisiin tarttumista.

Toisaalta sosiaalisuuteen kuuluu suuri variaatio ja verisiä eroja, koska eri ryhmillä yhdessäolon tavat ovat erilaisia. Samasta syystä erilaiset ryhmät myös juovat eri tavoin: He ritualisoivat juomisessaan erilaisia asioita. Siksi eri ryhmien juomiseen ei voi myöskään vaikuttaa samalla tavalla. Esitysdioissa esitellään erilaisten opiskelijaryhmien erilaisia rituaaleja.

Myös ongelmajuomista voidaan tarkastella sosiaalisista näkökulmista. Ongelmajuominen voidaan ymmärtää sosiaalisena erillisyytenä, juomisena, jossa juoja ei sitoudu ryhmien yhteisiin rituaaleihin eikä juominen siksi tarjoa juojalle yhteenkuuluvuuden tunnetta. Pelkkä humala ei yhdistä. Joillain ongelmajuojilla taas ei ole muita siteitä toisiin kuin itse juominen. Tämä tekee yhteisestäkin juomisesta tyhjän, kemiallisen rituaalin, joka ei tarjoa muita yhdistäviä tekijöitä eikä siksi tarjoa palkitsevaa yhdessäoloa.

Kuinka sitten vaikuttaa näistä lähtökohdista nuorten juomiseen? Koska juominen on sosiaalisesti ja emotionaalisesti koettua, siihen tulee myös vaikuttaa näitä kanavia pitkin. Nuorten juomisessa ei vaikuta rationaalinen laskelmointi, kuten terveyden pohdinta, ja siksi siihen vetoaminen toimii huonosti. Koska juominen on joukkuelaji, siihen ei voida vaikuttaa kuin ryhmien kautta.

Nuorten juomiseen vaikutettaessa on kiinnitettävä huomiota ainakin neljään seikkaan.

1) Mihin tarkkaan ottaen halutaan vaikuttaa? Jos halutaan vähentää juomista ylipäänsä, tarjotaan nuorille muita tapoja kokea palkitsevaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Juominen käy tarpeettomaksi ja vähenee itsestään, jos tilalla on jotain parempaa.

Jos halutaan muuttaa juomatapoja, tai esim. nuorten riskialtista liikenne- tai seksikäyttäytymistä humalassa, on muutettava niitä tekijöitä jotka tekevät eri ryhmien juomisesta sellaista kuin se on. On suunnattava toisin niitä ryhmäkohtaisia arvoja ja toimintatapoja, jotka esim. motivoivat poikia kännissä rattiin tai nuoria tyttöjä flirttailemaan vanhempien miesten kanssa.

2) Keneen pyritään vaikuttamaan? Eri kohderyhmille, kuten tytöille ja pojille, on syytä puhua ja perustella asioita eri tavoin. Tämä siksi, että eri ryhmien erilaiset ihanteet näkyvät myös erilaisina vuorovaikutuksen ja argumentoinnin tapoina. Tyyli, joka puhuttelee yhtä ryhmää, voi olla toiselle urpoa tai noloa.

3) Taso ja laajuus, jolla vaikutuksia halutaan. Jos halutaan muuttaa koko suomalaista juomiskulttuuria, perspektiiviksi täytyy ottaa kaksi− kolme sukupolvea, joiden kaikkien rituaaleja pyritään muuttamaan. Tarkoittaa n. 60 vuoden projektia arviolta 1,5 miljardin budjetilla. Ylevä tavoite, mutta kuka rahoittaisi?

Jos halutaan vaikuttaa vaikka ammattiopisto-opiskelijoiden juomiseen − tai heidän liikenne- tai seksikäyttäytymiseensä humalassa −, perspektiiviksi voi ottaa heidän ensimmäisen opiskeluvuotensa. Jos kaikille uusille ryhmille järjestetään kunnon ryhmäyttämisprosessi, huolehtiva ryhmänohjaaja, muu henkilökunta joka tukee ryhmäyttämistä sekä viihtyisä kouluympäristö, niin vaikutuksia syntyy varmasti. Projekti olisi ehkä 5 vuoden ja muutaman miljoonan luokkaa ja eräs sellainen on juuri alkanut EOPH:n, Elämäntapaliiton ja Terveys ry:n yhteishankkeena.

Jos taas halutaan muuttaa jotain yksittäistä tilannetta, kuten koulujen kosteaa päättäjäisiltaa, niin muutamatkin ryhmäharjoitteet maalis-toukokuussa ennen juhlaa voivat vaikuttaa.

4) Paikat ja tilanteet, joissa nuoria voidaan kohdata ja heidän kanssaan työskennellä. On järkevintä mennä sinne, missä nuoret jo ovat: Kouluihin, rippileireille, työpajoihin, ABC-liikenneasemille, ostoskeskuksiin... Myös sosiaalinen media tarjoaa valtavasti vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia.

Nuorten kanssa on työskenneltävä jokapäiväisessä elinympäristössä, koska vain sen kautta voidaan saada aikaan pitkäkestoisia muutoksia. Mikään asia ei jää kenenkään mieleen vain ko. asiaa varten järjestetyn teemapäivän tm. yksittäisen tapahtuman myötä, jos asiaan ei enää palata. Vain jos asiat tulevat nuorten rutiineiksi, ne voivat jäädä myös heillä aikuisina rutiineiksi.

Voisi luulla, että tämä on helppoa. Tutkimusten perusteella tiedetään, mikä toimii; kohtaamisen paikkoja samoin kuin innostuneita tekijöitä riittää. Miksi alkoholi on silti iso ongelma?

Yksi syy löytyy ehkäisevän päihdetyön hallinnoinnista ja organisaatioista, jotka eivät ota vakavasti juomisen sosiaalisia ulottuvuuksia tai eivät kykene luomaan niiden pohjalta toimivia työmalleja.

Juhlapuhepolitiikka lupaa, mutta ei anna työntekijöille aikaa ja resursseja hoitaa työtä kunnolla.

Reaalipolitiikassa pelataan varman päälle toiminnan jatkumisen ja työpaikkojen turvaamiseksi, vaikka totutut menetelmät eivät olisikaan järin tehokkaita. Tämä on hyvä työntekijöille, mutta ei useinkaan vaikuta kohderyhmiin.

Innovaatiopolitiikka puolestaan lähtee aidosti toimivista lähtökohdista ja pitäytyy niissä silloinkin kun vastaan tulee ongelmia. Ongelma on, että harvat uudistajat jäävät usein yksin ja väsyvät ilman organisaatioiden ja rahoittajien tukea. Uudet avaukset jäävät väläyksiksi siellä täällä eivätkä juurru rutiineihin.

Ehkäisevän päihdetyön keskeinen ongelma ei siis ole se, etteikö tiedettäisi mitä pitäisi tehdä ja etteikö tälle olisi tekijöitä. Ongelma on saada kriittinen massa politiikassa ja nuorten kanssa työskentelevien ihmisten parissa uskomaan se, mikä on totta ja toimii.

Tässä riittää tekemistä ja taisteltavaa jatkoon.

Antti Maunu
Ehkäisevän päihdetyön menetelmäkehittäjä, Elämä On Parasta Huumetta ry